Ajatus lopputyöhön tuli siitä, kun pohdin, mitä kaikkea nämä neljän vuoden taideopinnot ovat sisältäneet. Olen löytänyt uusia materiaaleja ja tekniikoita. Taideopintojen aikana olen tehnyt tutkimusmatkaa myös itseeni. Osaan arvostaa elämääni mikä on muokannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Yksi suurimmista inspiraation lähteistäni on luonto. Halusin yhdistää nämä kaikki ja kertoa minun näköisen tarinan.
Teoksen syntyyn vaikutti näyttelyn nimi Kuva minun mielestäni. Taideopintojen aikana olen käsitellyt vuosia vanhoja tapahtumia, jotka ovat jääneet kummittelemaan. Läheisen menetys, läheisriippuvuus, kiusatuksi joutuminen, työttömyys sekä ulkopuolisilta tahoilta tuleva paine ovat jättäneet minuun jälkensä. Olen esittänyt vahvaa, mutta sisältä olen ollut rikkinäinen. Annoin itselleni luvan hajota palasiksi. Näistä palasista olen koonnut itseni uudestaan, tietäen olevani entistä vahvempi.
Teoksen lehtiin olen kirjoittanut pelkoja, vääryyksiä sekä pettymyksiä. Niistä jääneet arvet ovat osa elämääni. En unohda niitä, mutta ne eivät hallitse minua. Tuntui vapauttavalta antaa veden huuhtoa osa teksteistä pois. Lehdissä on myös toiveita, haaveita ja unelmia. Niille täytyy antaa mahdollisuus, tilaa kasvaa sekä rakkautta. Koskaan ei voi tietää mitä kaunista sieltä versoaa.
Tämä on minun kasvutarina. Tällainen on minun luontoni.
