Opettaja oli esitellyt opintojen aloitusviikolla Grow´n SSDL-kaavion ja sen pohjalta oli käyty keskustelua siitä, millaista tukea kukakin kokee kurssin aikana tarvitsevansa, jotta oppimistehtävät valmistuvat ajallaan. Tämän jälkeen opiskelijat kirjoittivat niin sanotun aloitusesseen, jossa he saivat kuvata itseään oppijana ja kirjata myös odotuksiaan opettajan työltä.

Matti kirjoitti: ”Koulu ei onnistunut ja toisen asteen tutkinto on edelleen suorittamatta. Ihmisenä olen äkkipikainen enkä aina harkitse sanojani tai tekojani etukäteen. - - Nämä ovat tavoitteeni harjoitustyön suhteen: Aloitan työni ajoissa, ja varaan sille riittävästi aikaa säännöllisesti. Ei luppopäiviä, eikä suotta huomiseksi jätettäviä tehtäviä, jos ne voi tehdä tänään. - - Millaista apua ja tukea uskon tarvitsevani opiskelussa? Ruoskaa, jos lipsun siirtämään tekemisiä myöhemmäksi.”

Matti kertoi myös avoimesti oppimispäiväkirjassaan, että hänellä on ollut keskittymisvaikeuksia pienestä asti. ”En ole varma, jaksanko keskittyä tiedonhankintaan itsenäisesti. Huono koulumenestykseni johtui tästä. - - Ohjaajalta edellytän: tukea tarvittaessa ja kontrollointia harjoitustyön etenemisen suhteen. Minulta jää helposti homma viime tippaan.”

Matti oli motivoitunut aikuisopiskelija. Hän oli yksi ryhmän aktiivisemmista keskustelijoista lähiopetuksessa. Matilla oli oppimisensa suhteen paljon ideoita ja tavoitteita. Hän osasi myös suullisesti vuolaasti selittää, kuinka hyvin itseohjautuvissa tehtävissään eteni. Siksi opettaja unohti, mitä Matti oli itsestään opintojen alussa kertonut.

Uusi herääminen tapahtui vasta, kun kurssista oli järjellä enää kolmannes. Matti kirjoitti oppimispäiväkirjaan tutkivan harjoitustyönsä etenemisestä: ”Harjoitustyöstäni puuttuu toisinaan otsikkokin. Ideoita pyörii päässä, mutta sanoiksi en saa niitä purettua. Tällä hetkellä kapinoin koko pakollisen harjoitustyön ideaa vastaan. Ihmiset ovat erilaisia, pitääkö kaikkien pystyä itsenäiseen harjoitustyöhön? Työn välipurut eivät toimi minun kohdallani, vaan ne on liian helposti väistettävissä. Kai minä sen teen, mutta siitä tulee minun näköiseni, viimeistelemätön ja pinnallinen tutkielma. Tämä olisikin ensimmäinen kerta, kun teen jotain valmiiksi asti. Eli en ole muuttunut miksikään. - - Oppimiseni harjoitustyön kanssa kiteytyy siihen, että minusta ei ole itsenäiseen laajaan tutkimistyöhön. Oma sitoutumiseni opiskeluun on ollut kyseenalaista, kuten tuloksista näkyy.”

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Opettajan ja Matin välillä tehtiin uudet sopimukset. Matti oli hyvä ja nopea kirjoittaja – vain oman työn suunnittelu ja tavoitteellinen ponnistelu olivat vaikeita. Matin harjoitustyön tekemiseen varattu aika pilkottiin 2 – 4 tunnin pätkiin, ja jokaisen session lopuksi Matti toi tuotoksensa opettajalle luettavaksi. Tiukka strukturointi ja sitoutuminen päivittäiseen työskentelyyn tiukkoine aikatauluineen, jossa ohjaaja asetti tarkat aikarajat, tuotti tulosta. Harjoitustyö rakentui, tuska helpottui, ahdistus väheni, onnistumisen tunne alkoi syrjäyttää epäonnistumisen ja häpeän. Matti jatkoi reflektointiaan, kun kurssi oli päättymässä:

”Olen tällä kurssilla oppinut opetussuunnitelman aiheiden ohella ainakin yhden itselleni uuden ja kiinnostavan asian: Minun oppimisvaikeudesta voin oppia minä itsekin! Tämäkin kirjoitus on yksi keino tutkia itseään ja pohtia niitä keinoja, joita minunkaltaisen ihmisen oppimisen helpottamiseksi olisi tehtävissä.”

"Omaa toimintaani analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että aikuinen ihminen, joka on oppimisvaikeuksineen joutunut selviytymään, on kehittänyt puolustusmekanismin. - - Itseäni tarkkaillessa olen huomannut sen, että minulla löytyy tarvittaessa selitys omien velvoitteiden laiminlyönnille. Osaan kuvailla vuolaasti edistymistäni esim. harjoitustyön kanssa, mutta se on lähes vaistomainen mekanismi, joka ei edes paljastu, jos tehtävä työ on sellainen, joka pitäisi esitellä suullisesti.”

"Tämä kurssi on ollut hieno matka minun mieleni maailmaan. Ehkä parasta oppia, mitä täältä voi elämäänsä mukanaan viedä. Täältä lähdettyäni vien mukanani työkalun, jolla voin tarkastella itseäni ja toimintaani eri tilanteissa. Olen tyytyväinen tulokseen, enkä harmittele enää hukkaan mennyttä aikaa. Loppuajan kiire ja sitoutuminen opettajan kanssa päivittäiseen tekstin tuottamiseen pakotti minut syventymään aiheeseen. - - Uutena tekniikkana opin olemaan tietokoneen lähellä, vaikkei mitään kirjoitettavaa olisi ollut mielessä. Kyllä sieltä aina viimein jotain löytyi. Ja silloin pitää olla valmiina kirjoittamaan. - - -"

Tarinalla oli onnellinen loppu, vaikka opettaja kyllä ruoski itseään kurssin jälkeen: miten hän kaikesta vuorovaikutuksesta huolimatta heräsi strukturoinnin tarpeeseen niin myöhään!

Muutama vuosi kurssin jälkeen kuului uutisia, että Matti oli vihdoinkin saanut hankittua itselleen myös ammatillisen pätevyyden. Siitäpä tuli opettajalle hyvä mieli! Taas yksi orkideaoppija oli löytänyt kukoistuksensa.