Toiminnallisia luki-harjoituksia piristämään opiskelupuurtamista
Lukemisen perustekniikka, työmuisti, asioiden kertaus, havainnollistaminen
Seuraavat harjoitukset on ideoitu pieniksi, piristäviksi välipaloiksi vakavampien ja enemmän puurtamista vaativien tehtävien väliin. Tavoitteena on myös leikillisyyden lisääminen, yhdessä tekeminen, ryhmädynamiikan kehittäminen. Harjoitteilla on kuitenkin myös kuntouttava tavoite: kaikki perustuvat tavalla tai toisella fonologiseen koodaukseen ja työmuistin käyttöön.
Sivuluettelossa on Salaperäinen salkku -seikkailupedagoginen lukemisen ja kirjoittamisen harjoitus. Se on aikuisille dyslektikoille rakennettu seikkailupedagogiikkaa hyödyntävä oppimiskokonaisuus. Sitä voi helposti myös muokata eri ikäluokille sopivaksi.
Rikkinäinen nuotti – tavuttamisen, tavuittain koodauksen ja lyhytkestoisen muistin harjoitus
Toiminnallisen harjoituksen tavoite on havainnoida ja kuntouttaa osallistujien työmuistia, sanatavujen hahmottamista sekä sanojen koostamista tavuista. Pieni toiminnallinen kielileikki myös virkistää vakavampien harjoitusten välissä.
Harjoituksessa yksi opiskelija kerrallaan yrittää päästä selville, mistä laulusta on kysymys. Opettaja on jakanut laulujen nimiä tavuiksi. Yksi ryhmästä siirtyy hetkeksi tilasta pois, ja muille osallistujille jaetaan yksi tavu kullekin.
Ulkopuolella oleva kutsutaan sisään. Kun hän koskettaa jotakin luokassa olevaa esim. olkapäähän, tämä sanoo tavun, joka hänelle on jaettu. Näistä ääneen lausutuista tavuista opiskelija yrittää tavuja järjestelemällä rakentaa kyseisen laulun nimeä.
Harjoitus vaatii työmuistia, jotta tavut pysyvät mielessä. Mitä pidempi nimi laululla on, sitä enemmän tehtävä asettaa haasteita sekä työmuistille että sanojen koodaamiselle. Tehtävää voi helpottaa siten, että opiskelija voi asettaa tavujen haltijoita haluamaansa järjestykseen ja kuunnella tavuja useaan kertaan. Mikäli jollakin osallistujalla on vaikea koodata sanoja joko auditiivisen heikkouden tai työmuistin ongelmien vuoksi, voidaan osa tavulapuista tuoda näkyville.
Esim. KUU/KE/KÄ/PIT/SÄ/MA (Pitkä kuuma kesä)
VOT/LE/MAT/ TO/LAT/JA (Levottomat jalat)
Olen joskus muokannut harjoitusta myös niin, että tavuista muodostuu laulujen sijaan käsitteitä, jotka ovat kulloisessakin opiskeltavassa aiheessa keskeisiä.
Sovellusvinkki: Samalla idealla voi rakentaa myös harjoituksen esimerkiksi suomen kielen opetukseen maahanmuuttajille. Tavujen sijaan voi käyttää sanoja, joista opiskelijoiden tehtävänä on koota ehyt virke.
Kielellistä leikittelyä anagrammeilla
Anagrammitehtävät eivät suinkaan ole helppoja normaalilukijallekaan. Ne edellyttävät fonologista koodausta ja haastavat työmuistin, varsinkin jos tehtävää ratkaistaan ilman kynää ja paperia.
Tehtävää voikin helpottaa muistiinpanovälinein, ja vielä enemmän, jos anagrammit leikataan irrallisiksi kirjaimiksi, joita voi sovitella eri järjestyksiin. Vaikeutta taas voi lisätä poistamalla vihjeet.
Harjoituksen voi tehdä yksilöllisesti tai paritehtävänä. Anagrammeja voi tehdä mistä vain – vaikka opiskeltavan aiheen käsitteistä.
Kinesteettistä sanakoodausta
Kun lapseni olivat pieniä, he rakastivat sitä, kun piirtelin tai kirjoitin sanoja sormella heidän selkäänsä, ja he yrittivät arvata mitä kirjoitin. Hetki oli aina rauhallinen, keskittynyt ja rentouttava. Kaikkea pitää kokeilla, joten kokeilin samaa myös aikuisten luki-kurssilla. Harjoitus toimi sielläkin mukavana välipalana. Haptiikka myös kehittää ryhmädynamiikkaa yllättävän tehokkaasti.
Harjoitus toteutetaan pareina. Toinen kirjoittaa rauhallisella rytmillä toisen selkään (tai kämmeneen, käsivarteen) sanoja kirjain kerrallaan. Toinen yrittää koodata kirjaimista oikean sanan. Sanat voivat vaikeutua harjoituksen edetessä ja muuttua jopa lauseiksi ja virkkeiksi, jolloin tarvitaan myös enemmän työmuistia onnistuneeseen koodausprosessiin.
Välillä vaihdetaan rooleja – toinen kirjoittaa, toinen koodaa.
Opiskelijat voivat toimia itsenäisesti ja keksiä itse sanoja, tai ohjaaja määrittää, mitä sanoja kulloinkin kirjoitetaan (kaikilla pareilla sama sana). Jos kirjoittaminen on osallistujille kovin vaikeaa ja virheitä tulee paljon, saattaa olla hyväksi, että kirjoitettavat sanat näytetään kirjoittajille kirjain kerrallaan esim. diaesityksenä, kuitenkin niin, että sanojen koodaaja ei niitä näe vaan toimii tuntoaistin varassa.
Kun sana / lause on luettu, se sanotaan ääneen ja varmistetaan oikeinlukeminen.
Kuka on nopein? Nopean sanantunnistuksen harjoitus
Nopea lukeminen perustuu ortografiseen sanantunnistukseen eli ns. kokosanalukemisen tekniikkaan: näemme sanan ja tunnistamme sen ikään kuin kuvana tai ikonina. Normaali lukija ei mitenkään koodaa eli lue tavallisimpia sanoja, vaan tunnistamme ne kokonaisina sanahahmoina. Vasta sitten kun sana on meille kovin vieras ja vaikea, joudumme ottamaan käyttöön hitaampia lukustrategioita, kuten tavuittain tai äänteittäin koodaamisen. Esimerkiksi sanat ’leipä’ tai ’auto’ eivät edellytä koodaamista – ne sijaitsevat muistissamme kokonaisina sanahahmoina. Sen sijaan vaikkapa sana ’setyylipyriniinikloridi’ edellyttää useimmilta sanan koodaamista – jos ei kirjain kirjaimelta niin ainakin jonkinlaisissa paloissa.
Joillakin silmäilysanavarasto on kuitenkin kapea – varsinkin dyslektikoilla. Seuraava peli harjaannuttaa kokosanalukemista ja nopeaa sanantunnistusta.
Pöydällä on iso pakka pahvikortteja, joissa on kaikenlaisia sanoja: pitkiä, lyhyitä, helppoja, vaikeita. Kortit ovat nurinpäin (Kuva 1).
Pöydällä oikein päin on toisenvärisiä kategoriakortteja (kuva 2).
Opiskelijat kääntävät pakasta sanakortteja vuoron perään. Kun uusi sana kääntyy, pitää pelaajien nopeasti päättää, mihin kategoriaan sana kuuluu, ja laittaa käsi sen kategoriakortin päälle. Se, kenen käsi jää alimmaiseksi, saa sanakortin itselleen.
Lopuksi lasketaan itselle kertyneet kortit. Suurimman pakan omistaja on voittaja.
Jääkaappimagneeteista on moneksi
Jääkaappimagneeteilla voi puuhata kaikenlaista opetuksessa: niistä voi rakentaa runoja, niillä voi opiskella sanaluokkia äidinkielentunnilla, niitä voi käyttää ortografisen sanantunnistuksen harjoittamiseen. Saatavilla on Jääkaappirunoutta -magneetteja myös muilla kielillä, joten väline taipuu myös eri kielten opetukseen. Tässä muutamia ideoita – keksi itse lisää:
Rampoja sanoja sekamelskassa
Suunnittelin luki-kurssin opiskelijoille tehtäväradan, jota opiskelijat suorittivat parittain. Kaikki tehtävät liittyivät jotenkin tarkkaan lukemiseen, kieleen, kielelliseen tietoisuuteen, kirjoittamiseen. Radalla sai pisteitä sekä nopeudesta että tarkkuudesta, joissakin tehtävissä myös luovuudesta.
Yhtenä harjoitteena oli sanojen sekamelska: valkotaululla oli suuri määrä jääkaappimagneetteja. Parin piti löytää mahdollisimman nopeasti joukosta rammat sanat, jotka eivät toimisi itsenäisenä, vaan ainoastaan jollakin tavulla lisättynä tai yhdyssanan osana.
Harjoitellaan sanaluokkia
Jääkaappirunoutta -magneeteilla voi touhuta kaikenlaista myös äidinkielenopetuksessa tai opetettaessa suomea vieraana kielenä. Olen itse käyttänyt niitä mm. kielioppitehtävissä, joissa harjoitellaan sanaluokkien tunnistusta. Pari- tai pienryhmätyöskentely tehostaa usein oppimista, kun asioita fundeerataan yhdessä.
Runoissa on magnetismia
Ei runojen kirjoittaminen ole vaikeaa – varsinkaan magneeteilla. Runot voidaan kirjoittaa puhtaaksi ja miettiä yhdessä, missä niitä voitaisiin esittää tai julkaista. Ryhmä voi tehdä vaikkapa kokonaisen antologian tai pitää runomatinean. Oman luovuuden tuotteen näkeminen julkisuudessa on hyvin tyydyttävää – varsinkin niille, joiden sanataidetta ei koulu koskaan arvostanut.
Tyylilaji on vapaa. Kohta meissä kaikissa asuu pieni Saarikoski!
Tutut lautapelit oppimisen apuna
Peleissä on vetovoimaa. Nekin, jotka eivät koulupolkunsa aikana ole koskaan syttyneet opiskelusta, saattavat motivoitua pelien kautta.
Opetuksen pelillistämistä voi tehdä isolla rahalla, mutta myös kotikutoiset, edulliset menetelmät voivat toimia mainiosti. Omat lempipelini opetuksessa ovat Alias ja Rappakalja.
Rappakalja
Rappakalja on mainio lautapeli, jossa pelaajan tavoitteena on huijata vastapelaajaa uskomaan kunkin pelaajan itse keksimää huikeaa selitystä. Koska selitykset kirjoitetaan ja niitä luetaan ääneen, toimii peli mainiosti myös kirjoittamisen ja lukemisen harjoituksena. Peli vie mennessään.
Aikuisten luki-kurssilla iltapäivän viimeisinä tunteina opiskelijat vaikuttivat jo väsyneitä lukemisen ja kirjoittamisen harjoitteluun, joten kaivoin Rappakaljan esiin. Pelasimme sitä viimeisen oppitunnin ajan. Opiskelijat pyysivät peliä lainaksi, jotta he voivat jatkaa illalla.
Aamulla luokkaan tuli unisen näköistä väkeä. Olivat kuulemma pelanneet peliä neljään asti aamuyöllä. Mikä voisi motivoida paremmin kuin peli?
Rappakaljassa kirjoitetaan vastauksia käsin, ja varsinkin luki-vaikeuksiin liittyy usein myös vaikeus tuottaa selvää, luettavaa käsialaa. Jos lukeminen muutenkin on hidasta, ei toisen huonoa käsialaa ole helppo lukea. Luokkatilassa olenkin varioinut peliä niin, että opiskelijoilla on tietokoneet, joilla kirjoittavat vastauksensa, ja luokassa verkkotulostin, johon vastaukset tulostetaan. Ns. Hämylle eli pelin johtajalle, joka lukee kierroksen vastaukset, on myös annettava aikaa riittävästi, jotta vastausten ääneen lukeminen sujuu vaikeuksitta.
Alias
Alias on monelle tuttu seurapeli, jossa pelaajien tehtävänä on selittää sanoja toisilleen pelikorteista. Peliä pelataan vaihtelevan kokoisina joukkueina. Opetuksessa Aliasta voi varioida monin tavoin. Sitä voi pelata sellaisenaan, tai opettaja voi rakentaa omia alias-kortteja omasta oppiaineestaan ja juuri käsiteltävänä olevasta asiasta. Näin Aliasta voi käyttää esimerkiksi asioiden ja käsitteiden kertaamiseen.
Olen käyttänyt Alias- peliä myös puheviestinnän lämmittelyharjoituksena. Vain oman tiimin jäsenet saavat arvata, mitä sanaa selitetään. Selitysvuorossa oleva menee luokan eteen selittämään sanoja. Arimmatkin unohtavat pelin tiimellyksessä usein esiintymisjännityksensä. Alias-peli toimii hyvin myös kielenopetuksen apuna. Alkuperäisessä pelissä selitysaika määritetään tiimalasilla, mutta selitysaikaa voi säädellä tavoitteiden mukaisesti myös pidemmäksi.
