Oppimistaitojen opettaminen on tärkeintä

Oppimistaitojen opetus pitäisi kuulua kaikille opettajille integroidusti ja jokaisen aineen yhteydessä. Esim. kielten oppiminen ja matematiikan oppiminen vaativat erilaisia oppimisstrategioita.

Opettajilla on usein tiedostamaton harha, että kaikki oppivat samalla tavalla kuin he itse ovat oppineet. Meillä on kuitenkin erilaisia oppimisstrategioita, ja ne voivat olla ihan yhtä hyviä. Esimerkiksi yksinkertainen päässälaskutoimitus 8+7 voidaan ratkaista erilaisen strategian avulla:

Ulkomuistista 8 + 7 = 15
Täydentämällä ensin kymmeneen 8 + 2 + 5 = 15

Opettajan on ensin hyvä tarkkailla, miten opiskelija pyrkii ottamaan haltuun asiaa, ja kysellä opiskelijan oppimisstrategioista.

Muistitekniikat helpottavat oppimista

Oppimisvaikeuksiin liittyy usein muistin vaikeuksia, mutta muistipulmia voi esiintyä myös itsekseen. Osa niistä voi johtua yksinkertaisesti siitä, ettei sopivia muististrategioita ole vain opittu. Opiskelijoiden muistamista voidaan tukea monin tavoin opetustilanteissa. Muistamisen tukeminen liittyy läheisesti opiskelijan omien aikaisempien näkemysten ja kokemusten hyödyntämiseen oppimisessa. Muistaminen helpottuu, jos tiedosta pystyy tekemään merkityksellistä opiskelijalle.

Asian sisäistämistä tukee sen ulkoistaminen: voi ohjata opiskelijat opettamaan oppimansa toisilleen tai mielikuvitusyleisölle, pitämään mielessään puhe opiskeltavana olevasta asiasta, kuvittamaan lukemaansa tai kuulemaansa humoristisin tikku-ukoin tai vaikka rakentamaan opittavasta asiasta räp-biisi. Luovuutta peliin!

Opettaja ei oman alansa asiantuntijana useinkaan huomaa, mikä on vaikeaa opiskelijalle ja mikä tuntuu abstraktilta ja hankalasti muistettavalta. Otetaan esimerkki matematiikasta: kumpi tulikaan jakolaskuissa viivan alle, osoittaja vai nimittäjä? ”Otsa osoittaja, nenä nimittäjä – viiva väliin!” Siitä sen muistaa.

Hassuilla mielikuvilla voi tukea asioiden mieleen jäämistä, ja muistin toimintaa voi tukea linkittämällä asioita toisiinsa. Assosiaatioiden luominen asioiden välille ja asiasta toiseen käy joiltakin luonnostaan, joitakin pitää ohjata. Tässä toimii perussääntö: mitä oudompi linkki, sitä syvempi muistijälki. Muistan ajan, kun opiskelin työn ohessa erityisopettajaksi. Pänttäsin iltaisin keittiön pöydän äärellä tenttiin uusia käsitteitä, neljävuotias tytär leikki jaloissani. Termi obsessiivis-kompulsiivinen tuntui haasteelliselta, joten lausuin sen ääneen useita kertoja. Pöydän alta kuului tyttäreni ääni: ”Ai opossumin kompastumishäiriö!” Siksi en unohda tuota termiä ikinä.

Kun olin lukiossa, fysiikan kirjan marginaaliin oli kirjoitettu: ”Entropian ja pyyn suhde on vakio. Kaikkihan tietävät, että pyy pienenee maailmanlopun edellä.” Se onkin ainoa mitä muistan lukion fysiikasta: entropia eli epäjärjestys maailmankaikkeudessa kasvaa koko ajan.

Opiskelijani eivät meinanneet millään oppia muistamaan sanaluokkien nimiä, mutta muutama muistisääntö auttoi:

”Ahne sika varastaa.”
Ahne = adjektiivi,
Sika = substantiivi,
Varastaa = verbi

Narratiivisuus, tarinat ja metaforat konkretisoivat ja värittävät oppimista. Ne auttavat ankkuroimaan uutta tietoa kokemukseen, elämykseen tai muistin tukirakennelmaan varsinkin silloin, kun oppiminen on syystä tai toisesta hankaloitunut.

Sisäiset ja ulkoiset muististrategiat

Muististrategioiden oppimisesta hyötyvät kaikki, myös ne, joilla ei ole varsinaisia oppimisvaikeuksia. On kuitenkin tunnettua, että oppimisvaikeuksista kärsivät eivät useinkaan käytä yhtä tehokkaita tapoja esim. mieleen painamisessa kuin ne oppijat, joilla erityisiä vaikeuksia ei ole.

Motivaatio ja tunnetilakin vaikuttavat muistamiseen. Mitä elämyksellisempää ja positiivisempaa on oppimiseen liittyvä tunnekartasto, sitä tehokkaammin asiat jäävät mieleen. Epämiellyttävän tunnetilan vallitessa säilömuistiin tallentumista ei tapahdu samassa määrin.

Erilaisten oppimispulmien kanssa kipuilevat oppijat tarvitsevat erilaista tukea ja muististrategiaa: jos on kielellisiä ongelmia, voi muistia tukea lisäämällä visuaalisia elementtejä oppimisprosessiin. Jos ongelmia on keskittymisessä tai yli-impulsiivisuudessa, tarvitaan ehkä tukea tarkkaavuuden kohdistamisessa.

Tietenkin opettajan on hyvä myös pohdiskella, kuinka paljon hän yleensä edellyttää ”ulkoa muistamista”. Onko se kaikki tarpeen, vai riittäisikö hyvän työtavan opetus: oppija osaa hakea tiedon sieltä, mistä se tuoreimmillaan löytyy.

Sisäisiä muististrategioita (mieleenpainamista tehostavia, mieleenpalautusvihjeitä rakentavia) ovat mm.

toistaminen
asioiden ryhmittely ja merkityssuhteiden rakentelu (esim. ideakartat)
assosiaatiot
mielikuvat
opittavan muokkaaminen omalle kielelle, yleensä kielellinen muokkaus

Ulkoisia muististrategioita ovat keinot, joilla tuetaan sisäisen muistin toimintaa:

Kalenterit, tehtävälistat ja muut suoritusjärjestyksen tai ajanhallinnan tuet
Laskimet, tabletit, nauhurit
Muut konkretisoivat välineet, jotka auttavat muistamisessa, hahmottamisessa, mieleenpalauttamisessa

Sirpaletiedosta loogisiin kokonaisuuksiin

Opettajan on hyvä miettiä joskus, kuinka sirpaleista on opettamani asia. Irrallinen tai kovin abstrakti tieto vaatii enemmän muistikapasiteetilta. Kumpi on helpompi oppia muistamaan: sanaluettelo A vai kokonainen virke B?

Kolme
Tarha
Pahoinpitely
Saada
Lennättää
Leopardi
Yli
Vuoret
Hoito
Helikopteri
Lääkäri

B: Kolme tarhassa pahoinpideltyä leopardia lennätettiin helikopterilla vuorten yli lääkäriin saamaan hoitoa.

Esimerkki mielikuvista ja assosiaatioista

Silmän verkkokalvolla on tappi- ja sauvasoluja, mutta kumpi on erikoistunut valossa ja kumpi hämärässä näkemiseen? Hämärässä sauva on käyttökelpoisempi – sen tietää moni näkövammainenkin.

Itse olen oppinut kitaran kielten virityksen (E A D G H E) lauseen ”Esko Aho Diggaa Golfista, Halonen Ei” avulla.

Jos muistin kanssa on ongelmia, myös toisten nimien oppiminen voi asettaa haasteita. Esimerkiksi työelämässä toimiville aikuisille se voi olla sosiaalinen haitta. Tällaisissa tapauksissa vinkkaan opiskelijoille ankkuroinnin voimasta:

Jarin muistan siitä, että hän on veljeni kaima.
Iiris: iiriksiä kasvaa minunkin puutarhassani, nättejä nekin.
Tuomas: se joka seisoo niin kuin tammi.
Ville muistuttaakin vähän rock-kaimaansa Ville Valoa.
Anna tuntuu hymyilevän aina. Olkoon hän siis Anna Aurinkoinen