Sitä mukaa kun erityistuki muissa oppilaitosasteissa on kehittynyt, on opiskelijoiden erityistarpeisiin jouduttu reagoimaan myös korkeakouluissa ja yliopistoissa. Suomi on ollut pahasti jälkijunassa muihin Pohjoismaihin verrattuna, ja kirittävää löytyy yhä.

Esimerkiksi ruotsalaiset yliopistot tarjoavat luki-opiskelijoille monenlaista tukea. Kirjasto toimittaa kurssikirjoja digitaalisena äänitteenä, opiskelijat saavat nauhurin käyttöönsä luentojen äänittämistä varten, tentteihin saa lisäaikaa, niissä saa käyttää tietokonetta, tai ne voi tehdä suullisesti tai avustajan kanssa tai nauhoittaa tenttivastaukset. Jos opiskelukaveri suostuu tekemään luki-opiskelijalle siistit muistiinpanot luennoilta, hänelle maksetaan siitä korvaus ja muistiinpanot voi kopioida ilmaiseksi. Joillakin yliopistoilla on erikseen luki-studioita, joissa on käytössä erilaisia oppimista tukevia tietoteknisiä välineitä. Tukitarjonnasta löytyy myös erikoistuneita dysleksiapedagogeja. Nämä tukevat paitsi opiskelijoita myös kollegoita erityispedagogisissa asioissa ja pitävät yllä erilaisia oppimispolkuja tarvitsevien kotisivuja.

Suomessakin on yleistynyt yliopistoluentojen striimaus, jolloin niitä on mahdollista kuunnella omassa rauhassa ja sellaisissa palasissa, kun opiskelijalle sopii. Hyviä käytänteitä löytyy myös esimerkiksi matematiikan opiskelun tueksi: matematiikkajumppaa, laskutupaa, Drop in -ryhmiä opintojen tueksi jne. Nämä eivät varsinaisesti ole erityisopiskelijoita varten luotuja malleja, mutta he hyötyvät niistä yhtä kaikki.

Yliopistopedagogiikalle on asetettu muun muassa seuraavia suosituksia erilaisten oppijoiden tukemiseksi (Taskinen):

• Informoi opiskelijaa tukimuodoista, joita korkeakoulusi tarjoaa (esimerkiksi äänikirjat ja lisäaika tenteissä)
• Rohkaise ottamaan yhteyttä sinuun, jos on erityisiä tarpeita tai toivomuksia
• Tarkista, että ajankohtainen kurssikirjallisuus on kaikkien saatavilla hyvissä ajoin ennen kurssin alkua.
• Jätä oheiskirjallisuus ja muistiinpanot elektronisessa muodossa opiskelijoille hyvissä ajoin ennen luentoja.
• Älä jaa kirjallisuutta, joka luetaan tunnilla ja josta keskustellaan samalla kertaa. Lukivaikeuksinen opiskelija ei ehdi lukemaan tekstiä yhtä nopeasti kuin muut.
• Vältä pyytämästä opiskelijoita lukemaan tekstiä ääneen.
• Älä vaadi opiskelijoilta välittömiä vastauksia kysymyksiisi.
• Älä käytä opetuksessa aikaa kirjallisten tuotosten tekoon, jotka palautetaan samalla luennolla.
• Tarjoa opiskelijoille lisäaikaa tenteissä ja erilaisia tenttivaihtoehtoja, esimerkiksi suullisia tenttejä, rauhallisempaa tenttitilaa, ja salli tietokoneen käyttö tenteissä.
• Kiinnitä huomiota luentorunkojen ulkomuotoon ja esittelemäsi materiaaliin: kirjasinkoko tarpeeksi suurta ja teksti selkeää.
• Älä koskaan kysy koko luokan kuullen, kenellä on dysleksia. Koeta mieluummin hankkia kyseisen opiskelijan nimi etukäteen tai pyydä opiskelijaa ottamaan yhteyttä sinuun.
• Muista, että lukivaikeuksisille opiskelijoille voi olla suurta hyötyä saada nauhoittaa luentosi, nauhoitetta saa käyttää vain yksityiskäyttöön.
• Kerää tietoja aikaisemmista kursseillasi opiskelleista lukivaikeuksisista opiskelijoista ja kysy voitko antaa heidän yhteystietosi eteenpäin uusille opiskelijoille, joilla on dysleksia. Vertaistuesta voi olla suurta hyötyä lukivaikeuksisille opiskelijoille.
• Ole tarkkana, että et näytä opiskelijalle, että tukimuodot saattavat tuottaa sinulle lisää työtä. Monet opiskelijat kokevat työläänä opettajan väsyneen tai välttelevän suhtautumisen.
• Muista, että eri opiskelijoilla on erilaisia tuen tarpeita, samat tukimuodot eivät sovi kaikille.
• Kysy opiskelijalta, mitä juuri hän tarvitsee. Pienestäkin avusta voi olla suuri hyöty opiskelijalle