Joustavia tarinoita
Joustavia tarinoita
JOU JOU Joustavasti
”Jou¸ jou joustavasti, yhdessä opitaan, kaveria autetaan… ”
Näin lauloimme yhdessä Jaakko kullan –sävelellä pitkin vuotta torstaisin Joustavien alkaessa. Yhteinen loru sai matkan varrella yhteisen sävelen, ja yhteinen laulu yhdisti meitä. Yhdessä toimiminen innosti ja ilahdutti.
Leikki ja muut lapsille ominaiset tavat oppia ja työskennellä ovat olleet opetuksen ja toiminnan lähtökohtana joustavien opetusjärjestelyjen päivinä. Eheyttämisellä olemme pyrkineet tukemaan opittavien asioiden välisten suhteiden ymmärtämistä ja auttamaan niiden jäsentämistä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa.
Tavoitteena joustavissa opetusjärjestelyissä on ollut myös vahvistaa edellytyksiä itsensä tuntemiseen ja arvostamiseen. Alusta lähtien on ollut tärkeätä, että voisimme tarjota jokaiselle oppijalle vuorovaikutteisen ja kannustavan yhteisön, jossa voi tuntea tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Oppimisen ilon kokeminen omasta osaamisesta ja uusista haasteista sekä pitkäjännitteisen työskentelyn harjoitteleminen ovat myös olleet meille tärkeitä asioita. Kyseleminen, ihmetteleminen, tutkiminen ja toimiminen ovat olleet toimintamme lähtökohtana niin meille aikuisille kuin lapsillekin.
Kevään saapuessa Joustavat jäävät tauolle, ja siksi tulevaa varten toivomme saavamme palautetta eväiksi uusiin seikkailuihin. Palautekyselyssämme on omat osiot teille vanhemmille ja joustavissa mukana olleille lapsille eli eskareille, epuille ja topuille. Kiitämme avustanne palautekyselyn suhteen, ja myös tuestanne Joustaville mm. monipuolisten kierrätysmateriaalien hankinnassa.
Aurinkoista kevättä toivottaen
Joustavien ohjaajatiimi
Joustavasti kevättä kohden
Syksyllä alkanut yhteinen seikkailumme joustavien opetusjärjestelyjen parissa käynnistyy joulutauolta jälleen torstaina 28.1.. Ensimmäinen oppimisjakso päättyi marraskuun puolessa välissä päätösjuhlaan ja satutuokioon Lystilandiassa. Keräsimme palautetta koetusta lapsia kuunnellen ja kuultua kirjaten, isommat kirjoittivat ja piirsivät kokemuksiaan itse. Vanhempia lähestyimme avoimella kirjeellä wilman ja daisyn välityksellä ja kyselimme, millaiselta joustavat torstait olivat kotoa päin näyttäneet. Lasten innostus ja ilo oppimisesta on ollut riemastuttavaa, ja kodeista saatu palaute myönteisen hyväksyvää. Muutamia vanhempia olemme saaneet vieraaksemme myös joustavien opetusjärjestelyjen päiviin.
Tavoitteenamme on ollut mahdollistaa lapselle joustava ja ehyt oppimisen polku eskarista kouluun. 5-8 –vuotiaat ovat toimineet luontevasti sekaryhmissä. Fyysiset tilat ja talon aikuiset ovat tulleet tutuiksi puolin ja toisin, ja nivelvaihe esiopetuksen ja koulun välillä on madaltunut. Kaverisuhteet ovat vahvistuneet ja oppiminen eri-ikäisten kesken, vertaisoppiminen, on ollut notkeaa: ei pitkästymistä, ei pelkoja. Oppilaat ovat innolla odottaneet torstaita!
Koulupäivän uusi rakenne, jossa päivä on ollut mahdollisuus aloittaa aamutunnilla päiväkodin ja koulun yhteisen yhdistelmätyöntekijän valvonnassa ja ehyt oppimisen, tutkimisen ja toimimisen aika joustavien opetusjärjestelyjen päivänä on tuntunut aikuista ja lapsista hyvältä.
Valittuun teemaan Kotikaupunkini eri vuodenaikoina ja sen sisältöihin ollaan oltu tyytyväisiä. Taito- ja taideaine painotteisuus, liikkuminen, luonto ja ympäristö(oppi) ovat tarjonneet monipuolisia mahdollisuuksia monialaisille oppimiskokemuksille eri oppimisympäristöissä.
Oppimisen tukemisessa on kokeiltu kahdessa jaksossa kahta eri mallia: ensimmäisessä jaksossa laaja-alainen erityisopettaja ja erityislastentarhanopettaja jalkautuivat pysyvästi tiettyihin ryhmiin tukemaan oppimista. Toisessa jaksossa laaja-alainen erityisopettaja on osa ohjaajatiimiä, jolloin hän pääsee näkemään kaikkia oppilaita ryhmien kiertäessä. Erityislastentarhanopettaja jatkaa yhden ryhmän mukana kiertäen.
Meille on ollut tärkeää, että lapsilla on ollut mahdollisuus innostua, kokeilla ja oppia uutta. Leikkiessään ja toimiessaan erilaisissa oppimisympäristöissä lapset laajentavat osaamistaan eri tiedon- ja taidonaloilla. Oppijoille on tarjoutunut tilaisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojensa vahvistamiseen. Tavoitteenamme on ollut, että lapset oppivat yhdessä toimimalla arvostamaan kaikkien oppijoiden yhdenvertaisuutta ja omaa ainutlaatuisuuttaan.
Kun innostuu, niin onnistuu. Ja onnistuessaan innostuu aina vain enemmän. ILOLLA JA INNOLLA jatkamme joustavia opetusjärjestelyjä YHDESSÄ OPPIEN JA KAVERIA AUTTAEN.
Vihreiden leikit ennen ja nyt
Vihreiden ”joustopäivät”, kuten eräs pieni oppija niitä iloiten nimitti, täyttyivät erilaisista leikeistä ja leluista, joita havainnointiin historian näkökulmasta.
Ensin virittäydyttiin entisajan tunnelmiin katselemalla vanhoja taulukuvia, joita oli ikuistettu digimuotoon vanhan Puistokoulun ajoilta. Esillä oli myös vanhoja esineitä, joista arvuuteltiin, mitä ne olivat, mitä niillä tehtiin ja mistä ja miten ne oli valmistettu. Sen jälkeen siirryttiin omaan pihaan leikkimään perinneleikkejä. ”Ruut, ruut kello löi jo kaks´toista” tuli tutuksi samoin kuin käpylehmät, joita innokkaasti rakennettiin yhdessä pihalla. Lehmiä hoideltiin ja hyvät aitaukset niille myös rakenneltiin.
Seuraavan torstaina oli todella jännittävän retken aika. Koteihin oli saapunut viesti, jossa pyydettiin ottamaan mukaan reppu museoretkeä varten. Ennen retken alkua pakattiin reppuun omat eväät ja sitten urheasti parijonossa käveltiin kaupungin halki aina Seminaarin mäen Älylään saakka vierailulle Keski-Suomen museoon. Museossa vihreiden ryhmä jakaantui kahteen porukkaan, joista toinen tutustui vanhoihin leluihin ja loihti uusia rompepajassa, toisen ryhmän tutustuessa näyttelyyn, jossa nähtiin elämän menon muutosta aina kivikaudesta alkaen ”mummon ja papan aikaan” asti. Museokäynti oli monelle elämys ja usea retkeläinen aikoi tuoda kotiväenkin vierailulle museoon. Makoisten eväiden nauttimisen jälkeen paluumatka alkoi ja hienosti jaksoivat retkeläiset perille asti pienimmästä isompaan.
Oranssien oma puu
Tuttu puisto, jonka ohi moni talomme lapsista päivittäin kulkee, avasi salaisuuksiaan Oranssien tutustuessa puiston puihin.
Ensin iloteltiin leikkimällä puuhippaa ja sen jälkeen jakaannuttiin kolmeen eri ryhmään tekemään puututkimuksia. Puun pituus, paksuus, rungon muoto ja tuntu tulivat tutummiksi. Vahaväreillä sitä ikuistettiin kivalla frottage –menetelmällä. Luuppien avulla tehtiin tarkkoja tutkimuksia puunrungon asukkaista ja kiikarilla tähyiltiin puun asukkeja aivan latvaan asti. Lukki ja orava ilahduttivat vierailullaan.
Puiden tunnistus toi tutuksi vaahteran, lehmuksen, tammen ja ruotsin pihlajan. Vaahteran siemeniä tutkittiin tarkemmin ja mietittiin yhdessä, miksi niillä on niin mukava lenninsiipi, josta sai hauskan nenän tai vaikka erikoiskynnet.
Sitten palattiin yhdessä jatkamaan puun rungon värimaailmaan tutustumista ja jokainen loihti vesiväreillä hienoja ruskean eri sävyjä paperille, johon oli taltioitu puun pinnan muotoja. Vielä tunnistettiin satujen maailman puita ja lopuksi oli aika lähteä yhteiselle lounaalle Puutarhaan.
Seuraavan viikon torstaina käytiin puistossa virittäytymässä tunnelmaan ja leikkimässä posket punaisiksi. Yhteisiä touhuja jatkettiin Lystilässä, jossa jokainen sai painaa vaahteran lehdellä kuvion ryhmän yhteiseen puuhun, jonka runko rakentui revityistä rungon rakennusaineista edellisellä kerralla laveerattuja papereita hyödyntäen. Yhdessä leikittiin puuhippaa, puupeiliä ja laululeikkejä. Lopuksi kuultiin jännittävä satu Puuhisista ja mietittiin mitä oli yhdessä opittu ja torstaisin touhuttu. Ystävämme Puu, joka yhdessä rakennettiin nähdään varmasti muutaman viikon kuluttua jakson koontipäivässä.
Violettien vikkelät vipinät
Violetit laittoivat reippaasti töppöstä toisen eteen ja reippailivat nimilaput kaulassa kiikkuen kohti Harjun salaperäistä metsää. Ensin kokoonnuttiin yhteen kuulemaan jännittäviä ohjeita:
” Etsikää itsellenne oma soppi, jonne mahtuvat kaikki ja joka tuntuu kaikista mukavalta. Sitten siivoilkaa se jaloilla ja kokoonnutaan taas saamaan lisäohjeita.” Violettien vilinää, lehtien kahinaa, ja puiden siimekseen katosi koko innokas joukko. Somia soppipaikkoja löytyi vaikka millä mitalla. Ne merkittiin maastoon villalangalla ja sitten alkoi oman sopen somistus. Ja kyllä niistä viihtyisiä tulikin; oli nuotiota luomassa lämpöä ja tunnelmaa, ovikelloa ilmoittamassa oven paikkaa ja hyllyjä monenmoisia. Yhdessä siivottiin, rakennettiin, tuumittiin ja soviteltiin, niin että koko porukka oli soppeensa tyytyväinen.
Sen jälkeen käytiin hieman vieraisilla tutkimassa naapureidenkin soppeja. Seuraavana piti jokaisen soppiporukan etsiä luonnosta mahdollisimman monen värisiä asioita ja kerätä niitä yhteisesti sovittuun sopen sopukkaan. Yhdessä piti myös keräillä ääniä tarkasti korvia höristellen. Tämän jälkeen oli vuorossa matemaattisia pulmia, joita ratkaistiin luonnon aarteita keräilemällä. Näistä aarteista, jokaisen sopen porukka rakensi itselleen taideteoksen, jotka ikuistettiin kameran rullalle. Muutamien mukavien leikkien jälkeen oli aika palata takaisin Puistokadun pihaan, jossa leikit jatkuivat värisuunnistuksella. Se vasta jännittävää olikin, kun kaveri katosi pihan koloihin väriliitu matkassaan odottamaan löytäjää ja valmiina jättämään värimerkkinsä hänen paperiinsa. Sitten poskien hehkuessa liikunnan iloa lähdettiin nauttimaan ruokalan herkuista ja hetkeksi vielä rentoutumaan hiljaisuuden musiikkia kuunnellen ja mukavia muistoja miettien.
Viikon päästä violetit kaivoivat luontokotikolossaan esiin vahaliidut ja loihtivat ihmeellisen tarkalla muistillaan paperille hyvin yksityiskohtaisia piirroksia Harjun sopeistaan. Niihin tallentuivat niin koetut väri- kuin äänimaailmatkin. Yhdessä ihmeteltiin väritaikurin taikoja: kuinka syntyy violetti, miten oranssi tai vihreä? Entä saako mustaa aikaan kukaan? Laaverauksen verkkaisen keinuva liike tuli tutuksi, kun sivellin ”siivosi” paperin soppikuvaa kevyesti reunasta reunaan. Yhdessä oli taas mukava ruokailla ja vielä kuunnella satu ennen joustavien tuntien loppumista. Viikon päästä jatkettaisiin taas uusiin seikkailuihin!
Yhteinen seikkailu alkoi
Nimileikit auttoivat ryhmäläisiä tulemaan tutummiksi ja yhdessä puuhaillen tutustuminen jatkuu. Oranssi--ryhmä lähti tutkimaan lähipuiston puita. Vihreät -ryhmä tutustui pihaleikkeihin ja leluihin ennen ja nyt kokeillen ja leikkien. Violetit-ryhmä syventyi värien maailmaan maataidetta tehden, ja Turkoosi- ryhmä lähti ottamaan selvää torilta, millaiselta syksyn sato näyttää. Jokainen ryhmä tuumaili yhdessä, miltä oppiminen tuntui, mitä jokainen koki oppineensa ja miten ryhmässä toimiminen oli sujunut.
Päivän päätteeksi kokoonnuimme Puutarhaan nauttimaan lounasta yhdessä ja sen jälkeen jokainen palasi pieneen tuokioon omaan luokkaan vaihtamaan kuulumisia.
Jou-jou joustavasti
Jou-jou joustavasti
yhdessä opitaan
kaveria autetaan.
Tutkin, toimin, mietin,
Liikun, leikin, pohdin
ILOLLA
INNOLLA!
Näin loruttelimme aamulla yhdessä ja ensi torstaina saattanee loru jo saada yhteisen sävelenkin, niin mukavissa tunnelmissa lopettelimme päivän.