Tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen tarpeen arvioi ensisijaisesti opinto-ohjaaja oppilaanohjauksen sisältöjen ja tavoitteiden näkökulmasta. 

Tiivis yhteistyö opinto-ohjaajan, luokanohjaajan, erityisluokanopettajan ja/tai laaja-alaisen erityisopettajan kanssa on tehostetun ohjauksen arvioinnin ja suunnittelun lähtökohtia. Muita yhteistyötahoja voivat olla esimerkiksi koulukuraattori, koulupsykologi, kouluterveydenhoitaja, S2-opettaja, koulunkäynninohjaaja, kasvatusohjaaja, monikulttuurinen tai -kielinen ohjaaja, koulunuorisotyönohjaaja, nivelvaiheen etsivä, toisen asteen oppilaitoksen henkilöstön edustaja, harrastustoiminnan ohjaaja tai muu työntekijä esim. sosiaali- ja terveyspalveluista.

Ohjaustarpeen arvioinnissa voidaan käyttää myös erilaisia oppilaille suunnattuja itsearviointityökaluja ja kartoituksia (esim. Ohjaustarvearvio, Lerkkanen 2002). Näitä voidaan tarvittaessa hyödyntää jo ennen 8. vuosiluokalle siirtymistä. Lisäksi koulun muut toimintatavat voivat toimia apuna tehostetun ohjauksen tarpeen kartoituksessa.

Tehostettua oppilaanohjausta suositellaan muun muassa oppilaalle, joka saa erityistä tukea, opiskelee vuosiluokkiin sitomattomasti, siirtyy yläkoulun aikana valmistavasta ryhmästä perusopetukseen tai jonka opinnoissa edistyminen heikkenee esimerkiksi runsaiden poissaolojen, kouluakäymättömyyden tai elämäntilanteen muutosten takia. Lisäksi tehostetun oppilaanohjauksen tarvetta on syytä arvioida, mikäli oppilas saa esimerkiksi tehostettua tukea, vaihtaa koulua yläkoulun aikana tai on sijoitettuna kodin ulkopuolelle. 

Tukilistan tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen arviointiin löydät Materiaalit-alasivulta.