Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Juulia Rintala

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Vielä aineistoihin perehtymättä haluaisin heittää kommentin joka mieleeni tuli kysymyksen nähdessäni. Olen lukenut psykologiaa lukiossa, ja koen sen muutenkin mielekkääksi itselleni, joten otin tähän kysymykseen heti psykologisen näkökulman. Lapsuuteen verrattuna kykenen nykyään abstraktimpaan ajatteluun. Ajattelun taso on syvällisempää, tarkkaavaisempaa, tutkivampaa ja moniulotteisempaa. Pystyn pääni sisällä käymään läpi komplekseja asioita, ja kykenen muodostamaan niistä kokonaiskuvan ja etsimään ratkaisuja ongelmiin. Ymmärrän paremmin syy-seuraus -suhteita, mutta pystyn kyseenalaistamaan väitteitä, enkä usko yhteen absoluuttiseen totuuteen, vaikka se tuntuisikin turvalliselta. 
Kuitenkin käännepuolena tälle, koen että ajatteluni on saanut enemmän vaikutteita ympäristöstäni sekä kokemistani ja lukemistani asioista, ja olen muodostanut negatiivisia skeemoja tietyistä asioista, joita en lapsena osannut ajatellakkaan. Nykyään myös medialla on jonkinlainen rooli ajatteluuni vaikuttajana. Uutisartikkeleissa esiin nousevat ulkopoliittiset tapahtumat muokkaavat lapsuudessa luomiani skeemoja turvallisesta ja sodattomasta maailmasta.
Tässä nopea kommentti ihan "ajatuksen virrasta", nouseeko teille mieleen samanlaisia pointteja? Odotan vastauksianne innolla, keskustelun avauskysymys kun on niin mielenkiintoinen!

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Valentin Ikonen

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Mielenkiintoisia huomioita Juulia! Samaistun paljon kirjoitukseesi, koen, että ajatteluni on kehittynyt paljon moniulotteisemmaksi ja kykenen pohtimaan asioita monelta eri kantilta. Lapsena ajattelin asioista hyvin sinisilmäisesti sekä mustavalkoisesti ja imin paljon vaikutteita sekä asenteita ajatteluuni ympäristöstäni. Lapsena tuli enemmän myötäiltyä muiden ihmisten mielipiteitä. Nykyään kykenen ajattelemaan ja ilmaisemaan omat mielipiteeni, vaikka ne olisivatkin eriäviä ympärillä olevien ihmisten kanssa. Lapsena sinisilmäisestä ajattelusta kertoo se, että muista ihmisistä tuli ajateltua pääosin vain hyvää, ei voinut kuvitellakaan, että jollain olisi "pahat mielessä", tai että jotain pahaa voisi tapahtua. Nykyään tulee ajateltua ihmisistä hieman erilailla, en tarkoita, että epäilisin uusia tuttavuuksia heti, vaan sitä, että nykyään tiedostan, että ihmisiä on paljon erilaisia ja kaikki eivät välttämättä tahdo hyvää. Kykenen nykyään ajattelemaan asioista myös kriittisesti, en usko heti kaikkea, vaan pohdin ja muodostan asioista itse omat ajatukseni. Asioiden kyseenalaistaminen ("miksi tämä tehdään näin, eikö näin olisi parempi?") on myös kehittynyt kehittyneen ajattelukyvyn myötä. Mielestäni ajattelun kehittymistä voisikin osuvasti kuvata koko elämänmittaiseksi savotaksi. Jään mielenkiinnolla odottelemaan muiden ajatuksia!

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Kamilla Komulainen

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Rakentavia pointteja kummallakin keskustelun aloittajalla. Hyvä Juulia, että aloitit keskustelun intuitiivisesti omien kokemustesi pohjalta. Koen, että olisikin tärkeää lähteä rakentamaan tätä keskustelua ennen syvempää lähteisiin perehtymistä, jotta ne eivät liikaa muokkaisi ajatuksiamme. Pystyn hyvin samaistumaan teidän kokemuksiinne ja pohdintoihinne ajattelun kehittymisestä. Ilman muuta lapsuudessa ajattelu on yksinkertaisempaa, onhan pienen ihmisen työmuistikin hyvin rajallinen. Iän myötä ajatuksiimme vaikuttavaa informaatiota tulee kuitenkin yhä enemmän joka paikasta päähämme (kenties tiedonhakuun tarvittavien välineiden hallitsemisen kehittymisen myötä), jonka takia olen kokenut tärkeäksi myös Allun mainitseman kriittisen ajattelun taidon kehittymisen. Koitan itse kuitenkin edelleenkin löytää niin sanottua kultaista keskitietä kriittiisen ja joustavan ajattelun välillä, mikä voisi mielestäni mahdollistaa kypsien ja tuottavien vuorovaikutustilanteiden syntymisen.

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Aleksi Toropainen

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Minullekin ensimmäisenä tuli mieleen nimenomaan kriittinen ajattelu. Uskon, että nykyään ajattelen asioita paljon kriittisemmin ja en välttämättä heti usko, mitä sanotaan. Tämä liittyy vahvasti Kallion (2018) luennolla esille tulleeseen näkökulmien arviointiin, mikä mielestäni liittyy vahvasti kriittiseen ajatteluun. Itse koen ainakin joidenkin asioiden kohdalla, että asiat eivät ole täysin mustavalkoisia. Kun tutkitaan asioita eri näkökulmista, voidaan niihin löytää erilaisia vastauksia. Kallion (2018) luennolla myös mainittiin, että kehitys on ennustettavaa ja hierarkista, eli ennen kuin voidaan siirtyä kehityksessä ylemmälle tasolle, täytyy käydä alemmat vaiheet läpi, mikä kuulostaa hyvin järkevältä. En toki ole tarkemmin tutustunut näihin kehitysteorioihin, mutta en koe täysin, että ''kehitys'' tapahtuisi aina ennustettavasti, siksi haluaisinkin kuulla mitä te muut olette mieltä tästä kehityksen ennustettavuudesta?

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Tiina Autio

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Mielestäni Kallion (2018) luennolla esille nostamassa ennustettavuudessa on järkeä ja mielestäni ajattelukin voisi toimia niin, että tietty prosessi on täytynyt käydä läpi, jotta seuraavaan prosessiin voi päästä. Toki koen myös, että tässä on varmasti paljon yksilöllisiä eroja, eikä tämä siksi päde kaikkiin. 

Oman ajatteluni kehityksessä olen olen viimeisen kahden tai kolmen vuoden aikana huomannut usein ajattelevani, miten ajattelen. En tarkoita, että ajattelisin, että ajatukset ajattelemastani asiata olisivat jotenkin vääränlaisia, vaan ajattelen prosessia, mikä johti tiettyyn lopputulokseen. Tämä on ollut minulle selkeästi uusi ja mielenkiintoinen vaihe. Tämä auttaa minua ymmärtämään ajatusta siitä, että omaa ajatteluaan voi muokata. Prosessia voi siis harjoitella ja kehittää, jotta ajattelun prosessi olisi mahdollisesti selvempi ja helpompi.

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Inka Salminen

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Mielenkiintoinen aihe! Pienempänä ajattelin asioita itsekin hyvin suppeasti ja kritiikittömästi. En esimerkiksi kyseenalaistanut vanhempieni ja opettajieni minulle antamia ohjeita lainkaan. Kuuntelin heitä ja arvostin jokaista heidän mielipidettään. Tästä huomaa myös tärkeän asian liittyen meidän opettajuuteen. On tärkeää, ettemme omine ideologioineen vaikuta liikaa lasten ajatteluun. Nykyään osaan ajatella objektiivisemmin asioita, ottamatta niin paljon vaikutteita ulkopuolelta. Tämä on ajatteluni suurin kehitysaskel aikuisuuden ja lapsuuden välillä.

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Ella Kytölä

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Todella samankaltaisia ajatuksia itsellänikin! Ehkä tärkeimpänä oman ajatteluni kehittymisessä pidän sitä, että olen oppinut ajattelemaan omaan ajatteluani, aivan kuten Tiina ylempänä jo kertoikin omasta kokemuksestaan. Olen oppinut tunnistamaan oman ajatteluni etenemisen ja tiedän, miten erilaiset tilanteet tai tunteet vaikuttavat ajatteluuni ja tekemiini tulkintoihin. Täten pystyn myös ajattelemaan objektiivisemmin ja rationalistisemmin, sillä tiedän, mitkä seikat voivat ajatteluani viedä tiettyyn suuntaan. Mielestäni omia erilaisia ajatteluprosesseja on tärkeä kyetä tunnistamaan, erittelemään ja pohtimaan, sillä siten voimme myös opettajina pyrkiä olemaan objektiivisempia. Toki jokainen opettaja saa viedä omat arvonsa luokkahuoneeseen, aivan kuten oppilaatkin, mutta kuten Inka mainitsi, on tärkeää myös osata olla liikaa vaikuttamatta lasten ajattelun omilla ideologioillamme.

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Johanna Tentke

Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Samaistun paljon muiden keskustelijoiden kommentteihin! Lapsena kaiken ajatteli todella yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti. Tavallaan sitä aikaa kaipaa, kun kaikki ei ollut vielä näin monimutkaista, mutta toisaalta on mahtavaa, kuinka kompleksisiin pohdintoihin näin nuorina aikuisina pystymme! Huomaan usein ajattelevani asioita liiankin pitkälle, ja jääväni pohtimaan pieniä asioita turhan syvällisesti. Aina se ei kuitenkaan ole huono asia, vaan se kehittää ja avartaa mieltä. Lapsuuteen verrattuna nykyään tuntuu, että päässä on koko ajan sata ajatusta ja pohdittavaa asiaa, eikä läheskään kaikille pohdinnoille löydy mustavalkoista ratkaisua. Jo aiemmin mainittu kriittinen ajattelu onkin merkkejä "aikuisuudesta".

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.