Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Samaistun paljon muiden keskustelijoiden kommentteihin! Lapsena kaiken ajatteli todella yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti. Tavallaan sitä aikaa kaipaa, kun kaikki ei ollut vielä näin monimutkaista, mutta toisaalta on mahtavaa, kuinka kompleksisiin pohdintoihin näin nuorina aikuisina pystymme! Huomaan usein ajattelevani asioita liiankin pitkälle, ja jääväni pohtimaan pieniä asioita turhan syvällisesti. Aina se ei kuitenkaan ole huono asia, vaan se kehittää ja avartaa mieltä. Lapsuuteen verrattuna nykyään tuntuu, että päässä on koko ajan sata ajatusta ja pohdittavaa asiaa, eikä läheskään kaikille pohdinnoille löydy mustavalkoista ratkaisua. Jo aiemmin mainittu kriittinen ajattelu onkin merkkejä "aikuisuudesta".