Miten ajattelusi on kehittynyt lapsuudesta tähän päivään saakka?
Mielenkiintoisia huomioita Juulia! Samaistun paljon kirjoitukseesi, koen, että ajatteluni on kehittynyt paljon moniulotteisemmaksi ja kykenen pohtimaan asioita monelta eri kantilta. Lapsena ajattelin asioista hyvin sinisilmäisesti sekä mustavalkoisesti ja imin paljon vaikutteita sekä asenteita ajatteluuni ympäristöstäni. Lapsena tuli enemmän myötäiltyä muiden ihmisten mielipiteitä. Nykyään kykenen ajattelemaan ja ilmaisemaan omat mielipiteeni, vaikka ne olisivatkin eriäviä ympärillä olevien ihmisten kanssa. Lapsena sinisilmäisestä ajattelusta kertoo se, että muista ihmisistä tuli ajateltua pääosin vain hyvää, ei voinut kuvitellakaan, että jollain olisi "pahat mielessä", tai että jotain pahaa voisi tapahtua. Nykyään tulee ajateltua ihmisistä hieman erilailla, en tarkoita, että epäilisin uusia tuttavuuksia heti, vaan sitä, että nykyään tiedostan, että ihmisiä on paljon erilaisia ja kaikki eivät välttämättä tahdo hyvää. Kykenen nykyään ajattelemaan asioista myös kriittisesti, en usko heti kaikkea, vaan pohdin ja muodostan asioista itse omat ajatukseni. Asioiden kyseenalaistaminen ("miksi tämä tehdään näin, eikö näin olisi parempi?") on myös kehittynyt kehittyneen ajattelukyvyn myötä. Mielestäni ajattelun kehittymistä voisikin osuvasti kuvata koko elämänmittaiseksi savotaksi. Jään mielenkiinnolla odottelemaan muiden ajatuksia!