Luin artikkelin Mummo pannuhuoneessa ja minulle jäi mieleen artikkelista muutamakin asia. Ensimmäiseksi haluaisin mainita sen, miten tärkeäksi Onni koki sen, että opettaja oli ottanut hänet ja hänen mielenkiinnon kohteensa tosissaaan. Tämä puolestaan herättää itsessäni monia tunteita, sillä pyrin tulevana opettajan tietenkin siihen, että pystyisin huomiomaan jokaisen oppilaani mielenkiinnon kohteet sekä tukemaan heitä parhaalla mahdollisella tavalla. Toisena asiana minulle jäi mieleen artikkelista se, kun oppilailta kysyttiin millainen on heidän unelmiensa koulu ja vastaus olikin niin vaatimaton, kuin että ''viihtyisä ja kodinomainen ympärisö, eväiden tuominen kouluun tai oman harrastuksen parempi huomioiminen.''. Itselleni herää ainakin ajatus siitä, että näiden oppilaiden toivoma koulu on todella helppo järjestää, sillä se ei vaadi opettajalta muuta kuin mielikuvitusta sekä motivaatiota eli toisin sanoen oppilaien toiveiseein olisi todella helppo vastata. 
Oppilaille se on erityisen tärkeää, että opettaja on kiinnostunut oppilaan tarpeista sekä mielenkiinnon kohteista ja lapset myöskin huomaavat sen, jos opettaja ei ole niistä kiinnostunut. Tämä herättää minussa paljon ajatuksia, sillä itse haluan tietenkin luoda omille oppilailleni mahdollisimman viihtyisän ja mukavan kokemuksen koulusta sekä parhaani mukaan vastata heidän toiveisiin. On mielestäni tärkeää opettajan muistaa, että ei pidä oppia opettajan intressien mukaan vaan nimenomaan oppilaan itressien mukaan, sillä oppilas on siellä oppimassa uutta. Lähtökohtana on tietenkin se, että halutaan tarjota oppilaille hyvä ja mieluisa kokemus koulusta.