Mummo pannuhuoneessa ja muita tarinoita tulevaisuuden koulusta -artikkelin lukemisen jälkeen itsellä heräsi heti ajatuksia, miten voisin tulevaisuudessa jouhevasti lisätä opetukseeni asioita, joista oppilaani ovat kiinnostuneita. Oppilaan mummolle kirjoittamassa kirjeessä tuli hyvin vahvasti esille se, miten kiinnostus ja innostus koulua kohtaan on kasvanut, koska opettaja on antanut oppilaille mahdollisuuden toteuttaa heidän kiinnostuksen mukaisia asioita koulussa. Oppilaan mukaan opettaja on pystynyt antamaan mahdollisuuden oppilaille toteuttaa nimenomaan heidän henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteita, täten suurella osalla oppilaista varmasti kiinnostus myöskin koulua kohtaan kasvaa ja pysyy. Artikkelissa mainittiin, että sillä on merkitystä miten opettaja käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan oppilaiden pientenkin toiveiden kanssa. Itse aloin miettimään, minkälaisia ne pienet toiveet voisi olla ja miten niitä saisi lisättyä opetukseen. Toiveiden lisääminen opetukseen pitäisi tehdä kuitenkin niin, että oppilaiden oppiminen ei jää vähemmälle. 

Artikkelissa puhutaan myös ilmiölähtöisestä oppimisesta. Itse olen sen kannalla, että ilmiölähtöinen oppiminen tosiaan on todella kiinnostavaa. Toivon saavani tämän koulutuksen aikana paljon oppeja ja eväitä siihen, että voin itse toteuttaa oppilaiden kiinnostuksen mukaista ilmiölähtöistä opetusta. Merkitykselliset kokemukset nousevat myös tekstissä esille, on todella tärkeää, että koulussa saisi luotua oppilaille merkityksellisiä oppimiskokemuksia, jotta asiat pysyisivät mielessä pitkään sekä myös koulunkin ulkopuolella.