Valitsin aiheeksi Uusi opettaja (Kostiainen E. & Rautiainen M. 2011) -tekstin.
https://peda.net/jyu/okl/pom-opinnot/pom11jo20152/kirjallisuus/tulevaisuuden-koulu2/uusi-opettaja:file/download/1564e05dea469688facf25a0dd2d1ebe56bac771/kostiainen_rautiainen.pdf

Olen opintojakson aikana pohtinut useaan otteeseen, millainen on hyvä opettaja ja millainen tulisin itse opettajan tulevaisuudessa olemaan. Teksti käsittelee samaa aihetta. Poimin tekstistä lauseen "Kun muut opettajat koetaan samanaikaisesti yhteisönä, jossa on vaikea keskustella esimerkiksi pedagogiikasta, opettaja jää yksin", koska se sai minut miettimään, voiko se oikeasti mennä työelämässä niin, että jäisi yksin. Olemme opintojaksolla käyneet yhdessä paljon keskusteluja ja puhuneet myös siitä, että olemme tulevaisuuden kollegat joihin voi tarvittaessa toivottavasti turvautua. Toivoisin tulevalta työpaikalta myös sitä, että sielä panostettaisiin siihen, että ei tulisi tällaista tilannetta, että kukaan jäisi yksin tai varsinkaan, että asioista ei voisi keskutella työyhteisön kesken. Tekstissä puhuttiin myös yhteisöllisestä asiantuntijuudesta ja, että se ei usein toteudu oppimisprosessissa. Olen siihen tyytyväinen, että itselleni on jäänyt juuri meidän POM-johdanto opintojaksoltamme aivan erilainen näkemys ja koen, että olemme keskittyneet aika paljon juuri siihen teemaan. Siksi tämän tekstin lukeminen hieman lannisti itseäni, että tätäkö se sitten oikeasti on työelämässä sitten. 

Tekstissä kerrotaan, että opettajan ammatillinen kehittyminen tapahtuu irtioton kautta. Irtiotolla tarkoitetaan uuden näkökulman oivaltamista tai omista tavoista poikkeamista. Haluan itse myös tulevaisuudessa olla opettajana avoin uudelle, koska niin pystyy hyvin kehittämään omaa toimintaansa myös muuttamatta sitä. Niin myös tapahtuu yhteisöllistä oppimista, jos työyhteisössä ollaan avoimia toisille ja toisten ideoille sekä näkemyksille. Työelämässä myös kohtaa ihmisiä ketkä pysyvät hyvin vahvasti vanhoissa perinteissä ja periaatteissaan eivätkä ole avoinna muulle tai uusille näkemyksille. Semmoinen asenne ei edistä työyhteisön toimintaa ja toivon, että en sellaiseen törmää. 

Koen nyt, että itsellä on hirveästi intoa oppia ja päästä myös kokemaan paljon uutta. Itseäni myös silti epäilyttää, kuinka kaiken kanssa tulee jaksamaan ja, kuinka rankkaa työ todellisuudessa on tai onko se ylipäänsä sitä, mitä olen kuvitellut. Tekstissä puhuttiin nimenomaan uusista opettajista ja siitä, kuinka into voi vaihtua väsymykseksi, pettymykseksi ja pahimmillaan kyynisyydeksi. Se kieltämättä pelottaa hieman työelämästä itseäni. Jos hyvin käy, tekstin mukaan kollektiivinen irtiotto perinteisistä koulutuksen rakenteista voi johtaa oppimisesta hurmioitumiseen. Hurmioitumisella tarkoitetaan olotilaa, jossa koetaan voimakasta luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmään niin, että yksilö haluaa tehdä intellektuaalisia voimainponnistuksia, ei pelkästään itselleen, vaan myös ryhmälle.