Luin artikkelin "Oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö", Aksovaara & Maunonen-Eskelinen, 2013, jossa käsiteltiin oppimista tukevaa oppimisympäristöä. Kuten kaikki tiedämme ja artikkelissakin todettiin, kaikki eivät opi samalla tavalla. Myös oppimisympäristöllä on vaikutusta siitä, kuinka hyvin uuden oppiminen onnistuu. En ole kysynyt, mutta veikkaan, että harva valitsisi unelmien oppimisympäristöksi luokkahuoneen yksittäisillä pulpeteilla ja opettajan istumaan pöytänsä taakse luokan eteen. Jokainen meistä haluaisi varmasti omanlaisensa oppimisympäristön, mutta sekään ei tietenkään ole mahdollista. Sen sijaan luokkaan on varmasti mahdollista ottaa piirteitä erilaisista oppimisympäristöistä ja kokeilla erilaisia toimintamalleja. Silloin jokaiselle annetaan mahdollisus löytää itselleen sopivimpia tapoja ja paikkoja opiskella, sekä jokaisella on joskus helpompaa, kun ollaan lähempänä hänen ideaalia oppimisympäristöään. Artikkelissa esiin nousi ympäristö kodinomaisuus, joka on varmasti hyvä inspiraation lähde. Moni meistä kokee olonsa turvalliseksi ja luonnolliseksi kotona, ehkä näitä tunteita saisi myös opiskeluun ympäristöä muuttamalla.

Artikkelissa puhutaan paljon myös opetusteknologiasta, jossa on paljon mahdollisuuksia. Koen kuitenkin, että nämä mahdollisuudet jäivät usein opettajilta omana kouluaikanani käyttämättä, sillä resurssit eivät riittäneet useimmilla näiden haltuun ottoon. Teknologinen oppimisympäristö tuo kuitenkin meille valtavan määrän helposti saavutettavia ja monipuolisia työkaluja oppimiseen ja opetukseen, siksi näen että näiden mukaan ottaminen niin opetukseen kuin oppimisympäristöön on tärkeää. Tästä opettajien tarvitsemasta tuesta puhutaan myös artikkelissa, näen että teknologian oppimisympäristöissä sitä tarvitaan varsinkin, mikäli sitä ei ole kouluihin viime vuosina saatu huomattavasti lisää. 

Nykyajan teemoja oppimisympäristöissä ovat ennen kaikkea muokattavuus ja monikäyttöisyys. Niin kuin monenkin asian kanssa, paljon hyvää, mutta myös kehittämisen kohteita. Hyviä asioita ovat ehdottomasti tilojen soveltuminen monenlaiseen työskentelyyn ja monenlaisille työskentelijöille, josta jo alussa puhuin. Tärkeää on kuitenkin miettiä, miten muokattavat tilat toimivat arjessa, sillä liika muokkattavuus voi olla jopa haitaksi. Esimerkiksi jos on panostettu siihen, että löytyy erilaisia ryhmätöihin soveltuvia pisteitä, joissa on erilaiset mahdollisuudet toimintoihin. Löytyykö meiltä silloin kuitenkin kaikille myös omat, suhteellisen samanlaiset, pisteet työskennellä, vai aloitetaanko joka tunti riitelemällä siitä, kuka saa laskea matematiikkaa sohvalla ja kenen pitää istua pöydän ääressä. Esimerkki on hyvin kärjistetty, mutta näen että tärkeää on kuitenkin muokattavissa tiloissa varsinkin nuorten oppilaiden kohdalla, että jokaiselle löytyy oma paikka opiskella ja samalla oma paikka luokasta. Pienimpien on myös vaikemapaa nähdä, miksi osa saa erilaisia mahdollisuuksia oppimisympäristössä, kun ei nähdä samalla tavalla vielä eri tapoja oppia.