Valitsin aiheeksi nuorten yhteiskunnalliset tiedot, taidot ja asenteet, sillä aihe on viime aikoina ollut pinnalla mm. hallituksen leikkausten takia. Olen itse seurannut sivusta nuorten keskustelua leikkauksiin liittyen ja tässä aluksi vähän omia ajatuksia niihin.  
Leikkauksiahan tullaan aina tekemään ja se koskee silloin jokaista suomalaista, opiskelijaa, eläkeläistä, vanhuksia yms. Itse olen täysin työkykyinen nuori, jolla olisi aikaa käydä töissä, ja niin myös käynkin. Tunnen myös tusinan muita ikäisiäni, jotka ovat työkykyisiä. Siksi olen itse sitä mieltä, että on parempi, että hallitus leikkaa ihmisiltä, joilla on mahdollisuus vaikuttaa omalla toiminnallaan toimeentuloonsa. En näe hyväksi sitä, että työkyvyttömiltä ja vanhuksilta leikataan sillä he eivät yksinkertaisetsi voi vaikuttaa tuloihinsa sen enempää. Me opiskelijat taas voimme. Eli jos minulle syntyy ongelma x, joka tarkoittaa sitä, että saan kuussa 200 euroa vähemmän raha kuin yleensä, on minulla muutama vaihtoehto, kuinka toimia. Voin:

1. mennä hankkia töitä (sillä niitä kyllä on tarjolla). Voin käyttää 1–3 kolme iltaa viikosta jolloin käyn tekemässä työvuoron. -> saan 200 euroa kuussa -> ei ongelmaa x
2. postaan someen kantaa ottavan kuvan, jossa tuon esille oman tarpeeni ->en saa 200 sataa euroa ->ei ratkaise ongelmaa x
3. valtaan koulun ja osoitan mieltä -> en saa 200 euroa -> ongelma x ei ratkea

Koen siis, että suurin merkitys omaan elämääni on oikeasti minulla. En halua olla koskaan niin riippuvainen valtion tuista, että joutuisin menettämään yöuneni tukien leikkautuessa. Siispä, minusta olisi tärkeää, että kouluissa ohjattaisiin lapsia itse kriittiseen ajatteluun siitä, kuinka voin itse vaikuttaa joko yhteiskunnallisella tasolla tai sitten omaa elämää koskevalla tasolla. Sen lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa, ketkä ovat Suomessa päättämässä näistä leikkauksista.  
Aineisto, johon perehdyin, oli Mehtäläisen (2017) teksti Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Aineistossa listattiin mm. nuorten asenteita ja velvollisuuksia. Yksi näistä velvollisuuksista oli tehdä ahkerasti työtä. (52) Sen joukossa oli mm. seuraavat. Noudattaa lakia, perehtyä maan historiaan ja osallistua rauhanomaisiin protesteihin. Näyttää siltä, että muiden ohjeiden noudattaminen on joillekin helpompaa kuin se, työllistäisi itseään.
 Koen, että nuorten itsetunnon ja minäpystyvyyden kannustaminen peruskoulusta lähtien, voisi lisätä heidän kokemustansa siihen, että ovat itse vastuussa itsestään ja omasta toimeentulosta. Kouluissa voitaisiin rohkaista oppilaita yrittäjyyteen tai kesätyön hankintaan. Sellaiset asiat voisivat antaa lapselle/nuorelle kokemuksen siitä, että minä olen kykenevä pitämään itsestäni huolta. Silloin töiden hankkiminen voisi myös opiskelu aikana, ei ehkä tuntuisi niin ylitsepääsemättömältä.

Mehtäläinen., J (2017) Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2016- tutkimuksen päätulokset. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos