Maahanmuuttajaoppilaiden kanssa toimiminen on arkipäivää monissa Suomen kouluissa

Artikkelissa kirjoitettiin siitä, miten ulkomaalaistaustaisia oppilaita ei tulisi automaattisesti ”leimata” maahanmuuttajiksi, sillä iso osa oppilaista on jo toisen polven maahanmuuttajia ja siten asuneet Suomessa koko ikänsä. Ulkomaalaistaustaisen nimen tai oppilaan kohdatessa tulee helposti ajatelleeksi, ettei kyseinen henkilö välttämättä puhu suomea, vaikka kielitaito voi oikeasti olla äidinkielen tasolla. Mielestäni tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, toimii yksilöllinen kohtaaminen ja oppilaaseen tutustuminen. Opettajan tulisi kohdata kaikki oppilaat tasavertaisesti, oli heidän taustansa mikä tahansa. Kun oppilaaseen ja tämän perheeseen tutustuu, voi oppilaan koulunkäyntiä tukea yksilöllisesti ja ottaa perhe- ja kielitausta huomioon, etenkin, jos se on oppimisen ja koulussa viihtymisen kannalta oleellista.  

Artikkelissa kirjoitettiin myös siitä, miten tärkeässä roolissa on toimiva yhteistyö kotien ja huoltajien kanssa. Olisi tärkeää, että oppilaiden huoltajilla olisi positiivinen kuva suomalaisesta koulunkäynnistä, jotta he suhtautuisivat lastensa koulunkäyntiin kannustavasti ja lapsiaan tukien. Vaikka ulkomaalaistaustaisilla perheillä saattaa olla koulun ulkopuolella omia yhteisöjä (esim. omasta kulttuurista), on mielestäni tärkeää saada heille tunne siitä, että he kuuluvat myös suomalaiseen yhteisöön. Kun opettaja osoittaa kiinnostusta, arvostusta ja kunnioitusta perhettä kohtaan (koskee myös kantasuomalaisia perheitä), uskon, että opettaja sekä koulujärjestelmä saavat arvostusta myös takaisinpäin. Opettajan positiivinen suhtautuminen on samalla kunnioitus oppilaan omaa äidinkieltä kohtaan.

Jos oppilaan suomen kielen taito on heikko, voi olla haastavaa nähdä, millaisia vahvuuksia ja osaamista oppilaalta löytyy. Esimerkiksi kielellinen rikkaus voi usein jäädä näkemättä. Oppilas voi osata omaa äidinkieltään todella hyvin tai osata useita eri kieliä, vaikka suomen kielen taito olisikin alhainen. Oppimisen näkökulmasta kouluissa tulisi mielestäni sallia myös oman äidinkielen käyttäminen, esimerkiksi pienryhmäkeskusteluissa, muistiinpanoja kirjoittaessa, välituntisin ym. Oppilaasta voi nähdä aivan erilaisia piirteitä ja vahvuuksia, kun hän saa toimia itselleen luontaisella kielellä. Lisäksi oppilaan itsetunto ja identiteetti rakentuvat oman äidinkielen varaan, joten tuntuisi hurjalta, jos oman äidinkielen käyttö olisi arjessa kiellettyä.

Monikielisyysmietteitä

Luin myös kirjoituksia monikielisyyttä käsittelevästä blogista. Yhdessä kirjoituksessa käsiteltiin kieleen sosiaalistumista eli sitä, miten lapsi oppii eri ympäristöissä, mitä ja miten muiden kanssa puhutaan. Erittäin mielenkiintoista oli pohdinta siitä, millaisissa tilanteissa on hyväksyttävää puhua omaa äidinkieltään, jos äidinkieli on vähemmistökieli. Onko esimerkiksi ok puhua vähemmistökieltä tilanteissa, joissa on kyseistä kieltä osaamattomia? Millä kielellä tulisi aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa? Jos käyttämäänsä kieltä joutuu syystä tai toisesta vaihtamaan, voi se viestiä lapselle/ oppilaalle kielen hyväksyttävyydestä sekä siitä, että jonkin toisen kielen käyttäminen on arvostetumpaa kuin toisen. Aiheeseen tutustuminen sai itseni pohtimaan, kuinka monet maahanmuuttajat, kaksikieliset tms. kamppailevat tällaisten asioiden kanssa todennäköisesti päivittäin. Tekstissä kirjoitettiin myös siitä, miten kaksikieliset saattavat monesti elää kahden eri kieliyhteisön normien välissä ja nämä yhteisöt saattavat odottaa hyvin erilaista käytöstä. Kuulostaa todella stressaavalta, että joutuisi eri tilanteissa pohtimaan, miten tulee ymmärretyksi ja millä tavoin on ok kommunikoida. Tämä oli tärkeä asia tiedostaa tulevana opettajana, sillä työssäni tulen varmasti kohtaamaan oppilaita, jotka joutuvat tekemään kovasti töitä kieleen liittyvien asioiden eteen. En ole aiemmin ajatellut asiaa näin syvällisesti ja olen jopa mielessäni kritisoinut ihmisiä siitä, että he puhuvat ”suomalaisissa” yhteistöissä jotakin muuta kuin suomea. Koen, että ymmärrykseni monikielisyydestä on lisääntynyt lyhyessä ajassa todella paljon ja osaan nykyään suhtautua muuta kuin suomea äidinkielenään puhuviin avoimemmin, ennakkoluulottomammin, ymmärtäväisemmin sekä armollisemmin.