Luovuuden ja innovaatioiden koulu
Mitä luovuus on? Entä kuka sen määrittelee? Yleisin käsitys luovuudesta on, että joku tekee jotakin, mitä ei aikaisemmin ole tehty tai löytää kyvyn toimia uudella tavalla. Katsoin Ylen "Voiko luovuutta opettaa?" -jakson, jossa Arno Kotro veti keskustelua luovuudesta kasvatustieteen lehtori Jussi T. Kosken, Kansallisteatterin pääjohtaja ja ohjaaja Mika Myllyahon ja muusikko Jipun kanssa. He keskustelivat omista kokemuksistaan sekä siitä, mitä luovuus heidän meilestään on, miten he kokevat sen ja miten sitä voisi opettaa koulussa. Heidän näkemyksensä eroavat toisistaan, mikä antaa katsojalle paljon pohditavaa eri näkökulmista. Esimerkiksi Jippu kokee syntyneensä lahjakkuutensa kanssa, kun taas lehtori Koski toteaa luovuuden olevan luovuutta vasta, kun joku toinen ajattelee sen olevan sitä.
Mielestäni luovuus on todella rajattu käsitteenä. Se voi olla ihan mitä vain: kykyä ratkaista matematiikan laskuja nopeasti, kykyä kirjoittaa runoja tai vaikka keksiä uusia tutkimuskohteita. Se on myös taito, jota voi opetella. Siksi onkin tärkeää, että asia otetaan huomioon koulussa ja sen eri aineissa. Tärkeintä olisi saavuttaa mahdollisimman aikaisin turvallinen työympäristö kaikille, jotta oppilaat tuntisivat olevansa hyväksyttyjä ja pystyisivät olemaan omia itsejään. Ilmapiirin tulisi myös olla kannustava, sillä se auttaa pitämään mielenkiintoa yllä, mikä puolestaan edesauttaa luovaa ajattelua. Jokainen on lluova jo syntyessään, mutta koulussa sen harjoitteleminen ja käyttäminen kehittävät uusia näkökulmia, vahtoehtoja ja erilaisia mahdollisuuksia, joita oppials voi hyödyntää myöhemmin elämässään.
Opettajan osuus on olla esikuva. Kaikkein parasta on, jos opettaja saa luotua opetukseensa persoonallisen koskeutuksen. Opettajien omat metodit voivat esimerkiksi jäädä paremmin oppilaiden mieleen, mikä auttaa muistamisessa ja asian ymmärtämisessä. Myös luovan ajattelun vaiheittainen harjoittelu esimerkiksi matematiikan tunnilla voi olla uusi ja mieleenpainuva kokemus: miten muka matematiikan teoriaa voi ajatella luovasti? Joillakin oppilailla luovuus voi olla piilossa, ja sen esille tuominen voi olla vaikeaa, jonka takia meidän tulee opettajina antaa heille siihen mahdollisuus ja tilaa: erimerkiksi matematiikan tunnilla oppilas on voinut saada laskun ratkaistua eri tavalla, kun on harjoiteltu. Opettajan tulee mielestäni tässä tapauksessa olla kannustava ja todeta, että voin laskun laskea noinkin. (Palautetta ei voi olla korostamatta liikaa, sillä lahjojen vaaliminen on tärkeää, ja kannustava palaute ylläpitää oppilaan halua käyttää luovuuttaan.) Tämä edistää sekä oppilaan luovaa ajattelua että minäkuvaa. Myös erilaisten opetustekniikoiden ja -harjoitusten avulla oppilas voi löytää piilossa oleen luovuutensa.
Mielestäni luovuus on todella rajattu käsitteenä. Se voi olla ihan mitä vain: kykyä ratkaista matematiikan laskuja nopeasti, kykyä kirjoittaa runoja tai vaikka keksiä uusia tutkimuskohteita. Se on myös taito, jota voi opetella. Siksi onkin tärkeää, että asia otetaan huomioon koulussa ja sen eri aineissa. Tärkeintä olisi saavuttaa mahdollisimman aikaisin turvallinen työympäristö kaikille, jotta oppilaat tuntisivat olevansa hyväksyttyjä ja pystyisivät olemaan omia itsejään. Ilmapiirin tulisi myös olla kannustava, sillä se auttaa pitämään mielenkiintoa yllä, mikä puolestaan edesauttaa luovaa ajattelua. Jokainen on lluova jo syntyessään, mutta koulussa sen harjoitteleminen ja käyttäminen kehittävät uusia näkökulmia, vahtoehtoja ja erilaisia mahdollisuuksia, joita oppials voi hyödyntää myöhemmin elämässään.
Opettajan osuus on olla esikuva. Kaikkein parasta on, jos opettaja saa luotua opetukseensa persoonallisen koskeutuksen. Opettajien omat metodit voivat esimerkiksi jäädä paremmin oppilaiden mieleen, mikä auttaa muistamisessa ja asian ymmärtämisessä. Myös luovan ajattelun vaiheittainen harjoittelu esimerkiksi matematiikan tunnilla voi olla uusi ja mieleenpainuva kokemus: miten muka matematiikan teoriaa voi ajatella luovasti? Joillakin oppilailla luovuus voi olla piilossa, ja sen esille tuominen voi olla vaikeaa, jonka takia meidän tulee opettajina antaa heille siihen mahdollisuus ja tilaa: erimerkiksi matematiikan tunnilla oppilas on voinut saada laskun ratkaistua eri tavalla, kun on harjoiteltu. Opettajan tulee mielestäni tässä tapauksessa olla kannustava ja todeta, että voin laskun laskea noinkin. (Palautetta ei voi olla korostamatta liikaa, sillä lahjojen vaaliminen on tärkeää, ja kannustava palaute ylläpitää oppilaan halua käyttää luovuuttaan.) Tämä edistää sekä oppilaan luovaa ajattelua että minäkuvaa. Myös erilaisten opetustekniikoiden ja -harjoitusten avulla oppilas voi löytää piilossa oleen luovuutensa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.