Katselin Yle Teemalla vuonna 2012 julkaistuista Oppimisympäristöt käyttöön -lyhytdokumenteista osan Koulu lähiympärisönsä hyödyntäjänä, jossa käsitellään museoiden ja muidenkin paikallisten toimijoiden hyödyntämistä ja integraatiota peruskoulujen oppimiseen. Haastattelijana toimii tuolloinen Opetushallituksen yliarkkitehti Jyri Manninen.

Museon ja koulun yhdistämisestä oli esimerkkinä Helsingissä sijaitseva Tekniikan museo, josta pedagogista hanketta oli esittelemässä Leenu Juurola. Juurola kertoi, kuinka Tekniikan museo on ollut mukana kehittelemässä teemapaketteja, joilla saadaan integroitua museon tietotaito ja koulujen opetussuunnitelmia käyttämällä museoita oppimisympäristöinä. Tähtäimessä oli luoda räätälöityjä oppimiskokonaisuuksia, jotka olisivat ikään kuin teemapolkuja kunkin luokka-asteen oppisisältöjen sisään. Tekniikan museota ajatellen oppiaineista tällaiseen soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi historia, käsityö, kuvataide ja äidinkieli, jos tehtävä olisi innovoida uusi keksintö. Dokumentissa mainittiin, että pienemmille oppilaille museokäynti tehtiin tarinalliseksi ja isommille oppilaille opetettiin samalla enemmän yrittäjyysosaamista.

Teemapaketit olivat yhteistyön tulos ja opettajat ovat olleet vahvasti mukana kehittämässä niiden sisältöjä, jotta ne palvelevat mahdollisimman hyvin oppimistavoitteita ja -sisältöjä kytkien museovierailun konkreettisesti opetukseen. Juurola mainitsee, että erityisesti erilaisia oppimismenetelmiä on käytetty lähtökohtana. Tarkoituksena on ollut korostaa innovatiivista, luovaa oppimista oppikirjoihin tuijottamisen tai passiivisen näyttelyn kiertelyn sijaan.

Mielestäni tällainen paikallisten toimijoiden hyödyntäminen opetuksen tukena on kannattava idea, jota varmasti jo monipuolisesti hyödynnetäänkin. Joka kunnasta ja kaupungista ei tietenkään välttämättä löydy juuri tiettyyn aiheeseen erikoistunutta museota, mutta eihän vaihtelevan oppimisympäristön tai yhteistyötahon tarvitsisikaan olla välttämättä museo. Voisiko erilainen paikallienn oppimisympäristö olla luonnon ohella vaikkapa jokin yhdistystila, yritys, teatteri tai muu toimija? Museoiden hyvä puoli on toki siinä, että niistä löytyy usein jo valmista materiaalia koululaisten ja opettajien käyttöön. Nykyään moni museo esineistöineen on saavutettavissa myös virtuaalisesti, muttei se ole mielestäni samalla tavalla inspiroivaa ja virkistävää, kuin eri rakennukseen siirtyminen ja mahdollisesti interaktiivisempi toiminta näyttelyiden kanssa. Vierailemalla erilaisissa oppimisympäristöissä ja kutsumalla yhtä lailla vierailijoita esittelemään tietoaan ja osaamistaan luokkiin saadaan oppijoille hyviä elämyksiä ja vaihtelua oppimiseen.