Katsoin Yle Oppiminen "Liikkuen luovaksi" sarjan jakson kinesteettisestä kieltenoppimisesta. Jaksossa kerrottiin, kuinka kielten oppimiseen on pyritty soveltamaan liikettä ja tanssillisuutta. Jaksosta huomaa, että se on julkaistu useita vuosia sitten (2010), sillä videolla puhutaan esimerkiksi visuaalisista, auditiivisistä ja kinesteettisistä oppijoista, vaikka ymmärtääkseni nykytiedon mukaan oppijoita ei voi luokitella näin suoraviivaisesti eri kategorioihin - suurin osa meistä hyötyy monipuolisesti erilaisista opiskelutyyleistä, ei vain yhdestä tietystä. Videolla mainitaan muun muassa, että kinesteettinen oppija hyötyy siitä että pääsee itse osallistumaan, oppii tekemällä ja kokemuksien kautta sekä hyötyy teorian soveltamisesta käytäntöön. Olen sitä mieltä, että kuka tahansa meistä hyötyy näistä elementeistä. Kokemukset jää herkemmin mieleen kuin oppitunnilla kopioidut muistiinpanot, samoin aktiivinen osallistuminen tukee oppimista paremmin kuin passiivinen kuuntelu ja teoria on aina helpompi sisäistää, kun päästään konkreettisesti näkemään ja kokemaan miten se soveltuu käytäntöön. 
 Omasta kokemuksestani voin sanoa, että etenkin vieraan kielen oppiminen vaatii vuorovaikutusta ja tilanteita, jossa kieltä pääsee ja joutuu oikeasti käyttämään, aidoissa vuorovaikutustilanteissa. Usein myös mokat näissä tilanteissa jättävät vahvan muistijäljen ja edistävät oppimista.