Luin Olli-Pekka Moision artikkelin ”Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa”, joka käsitteli hyvin laajasti empatiaa ja sen merkitystä koulun vuorovaikutuksessa. Artikkeli käsitteli paljon sitä, miten opettajan tulisi olla samaan aikaan lapsille se mukava aikuinen ja ajatella heidän parastaan, mutta samalla myös tietyllä tapaa tuottaa pettymyksiä ja olemaan se paha tyyppi, joka patistaa oppimaan ja tekemään asioita, jotka eivät pätkääkään kiinnostaisi oppilaita. Kieltämättä melkoinen ristiriita. Opettajien tulee tehdä monia vaikeita päätöksiä, joista heidän arvomaailmaansa testataan välillä hyvinkin vahvasti. Pitää yrittää toimia empaattisesti ja oppilasta oikein kohdellen, mutta samalla myös oikein mitä tulee esimerkiksi sääntöihin ja lakiin. Näiden asioiden välisen tasapainon löytäminen voi olla hyvinkin hankalaa.

Itselleni nousi artikkelista päällimmäisenä mieleen se, miten vaikeaa voi varsinkin vasta-alkaneena opettajana olla se, miten luon rajan työn ja vapaa-ajan välille. Oppilaiden asioiden ja mahdollisten ongelmien jättäminen työpaikalle tuntuu tällä hetkellä melko mahdottomalta ajatukselta. Empatian kokeminen omia oppilaita kohtaan koulumaailmassa on tärkeää, mutta jos haluaa olla ylikuormittumatta, pitäisi se empatian kokeminen jättää pitkälti työpaikalle ja työasioihin. Jos kuitenkin kyseessä on yhtään empaattisempi ihminen, se ei välttämättä ole kovinkaan helppoa. Itse tiedän jo nyt, tulevana opettajana, että jos omilla oppilaillani on henkilökohtaisessa elämässä jotain ongelmia, joista tiedän, tulen varmasti vaivaamaan niillä mieltäni myös koulun ulkopuolella.

Näihin asioihin kaipaisin enemmän tukea ja ajatuksia jo opiskeluaikana, mutta myös silloin kun siirryn työelämään. Mihin ja miten vetää raja siihen, mihin oppilaiden asioihin puutun ja mikä menee liian pitkälle ja opettajan vastuualueen ulkopuolelle. Joillekin oppilaille opettaja voi olla pahimmassa tapauksessa ainoa turvallinen aikuinen, mutta opettajan roolin pitäisi kuitenkin olla pitkälti pedagoginen ja empatian tuntemisen tulisi myös pohjautua pedagogisiin osa-alueisiin. Se on loppujen lopuksi opettajan henkilökohtainen päätös, joka vaatii paljon ajatustyötä.

Moisio., O-P. 2011. Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa. Teoksessa Pohjola., K. (toim.) Uusi koulu. Oppiminen mediakulttuurin aikakaudella. s. 211 - 223.