Jakku-Sihvonen R. 2013. Sukupuolenmukaista vaihtelua koululaisten oppimistuloksissa ja asenteissa. Koulutuksen seurantaraportit 2013:5. Opetushallitus. 

Opetushallituksen raportin avulla on pyritty seuraamaan oppilaiden osaamista ja asenteita koulun oppiaineisiin sukupuolen mukaan. Raportin tuottaman tiedon avulla opettajia on pyritty informoimaan tyttöjen ja poikien osaamisesta ja asenteista. Pyrkimyksenä on ollut auttaa opettajia ymmärtämään oppilaitaan paremmin, jotta oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu olisi helpompaa. Alussa herää kuitenkin kysymys tullaanko tätä seurantamenetelmää tulevaisuudessa jatkamaan - onko jako kahteen sukupuoleen hieman vanhanaikaista ymmärtääksemme oppilaita ja heidän oppimistuloksia? 

Raportin mukaan sukupuolten tasa-arvon kehittäminen on merkitty opetussuunnitelmaan ja jokaisen opettajan tulisi pyrkiä toteuttamaan sitä. Asenteet ja opetussuunnitelman painotukset muuttuvat kuitenkin ajan kuluessa. Vuoden 2004 perusopetuksen perusteissa mainittiin, että “koulussa edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa antamalla tytöille ja pojille valmiudet toimia yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin yhteiskunnassa sekä työ- ja perhe-elämässä”. Vuonna 2011 sukupuolten tasa-arvosta mainittiin puolestaan, että “ihmiset voivat kehittää kykyjään ja tehdä valintoja ilman sukupuolesta johtuvia tiukkoja rajoituksia. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan naisten ja miesten erilaisten käyttäytymistapojen ym. yhtäläistä arvostamista”. 

Stereotyyppisesti on ajateltu, että pojat pitävät enemmän matematiikasta sekä fysiikasta ja tytöt puolestaan äidinkielestä. “Sukupuolen mukainen segregaatio alkaa jo varhain ja näkyy aina perusopetuksen yhdeksännellä luokalla - tytöt arvioivat itsensä osaaviksi äidinkielessä, pojat matematiikassa ja fysiikassa”. Myös taito- ja taideaineissa erot tyttöjen ja poikien välillä ovat havaittavissa - tytöt menestyvät näissä paremmin ja pitävät niistä poikia enemmän. Todellisuudessa tulosten mukaan ne, jotka pärjäävät kyseisissä oppiaineessa pitävät oppiainetta hyödyllisinä ja ne, jotka eivät pärjää pitävät oppiainetta jokseenkin hyödyllisinä. 

Opettajien kannalta olennaisin nosto raportista on se, että esimerkiksi matematiikan pätevyyden kokeminen johtuu tytöillä siitä, että “he eivät luota itseensä matematiikan oppijoina, minkä vuoksi pieni osa tytöistä pitää matematiikasta oppiaineena”. Myös Soron (2002) opettajatutkimuksen mukaan opettajat toivat esiin tyttöjen itseluottamuksen puutteen vaikkeivät pitäneet sukupuolten välistä tasa-arvoa ongelmana. Luokanopettajan työssä olennaista olisi kehittää oppilaiden kykyä sukupuoleen tai oppiaineeseen katsomatta. Uudessa opetussuunnitelman maininta oppilaiden yksilöllisyyden korostamisesta tulisi olla luokanopettajan pohja opetukselle. Jokaista tulisi kannustaa kehittämään omaa osaamistaan omista lähtökohdistaan oli sitten tyttö, poika tai jokin muu. Opettaja voi tukea näitä asioita monipuolisilla opetusmenetelmillä sekä avoimella ja keskustelevalla luokkahuoneympäristöllä. Myös koululla on suuri rooli tasa-arvon edistämisessä, vaikkakin osa asenteista juurtuu jo kotona. Luokanopettajan oman avoimen asenteen lisäksi koulun toimintaympäristöllä on vaikutusvaltaa tasa-arvon edistämiseen muun muassa oppimateriaalien, koulun ilmapiirin sekä toimintamallien avulla.