Pedagoginen rakkaus

Luin artikkelin, joka sisälsi otteita S. Skinnarin kirjasta Pedagoginen rakkaus: Kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Kirjan viisi osaa sisältävät rakkauden näkökulmia ja pedagogisen rakkauden luonnehdintaa, ihmisyyteen kasvamisen ongelmia ja mahdollisuuksia informaatioyhteiskunnassa, pedagogisen rakkauden haasteita eri ikäkausina, opettajuuden olemusta edellä mainittuihin teemoihin ja aiheisiin suhteutettuna sekä pedagogista rakkautta käytännön tilanteissa.

Artikkeli keskittyy kirjan toiseen osaan ihmisyydestä ja siihen kasvamisesta informaatioyhteiskunnassa. Skinnari tarkastelee Ihmisyyden peruskysymyksiä: minuutta, sivistystä, moraalia sekä vapauden ja vastuun suhdetta. Kaikki artikkelin ilmiöt ovat niin laajoja ja syviä, että ne kytkeytyvät ja halkovat monia oppiaineita ja koko koulukulttuuria. Tarkastelen tässä, miten ne kytkeytyvät opettajan työhön nykykoulussa.

Sydämen sivistyksestä puhuttaessa ihmisolento kykenee tuntemaan ja käyttämään mielikuvitusta. Hän on empaattinen ja osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Vuorovaikutus päivittäisissä tilanteissa kouluarjessa kehittävät näitä taitoja. Opetussuunnitelman tavoitteissa toistuvat nämä teemat monta kertaa esimerkiksi laaja-alaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Oppiaineina erityisesti uskonto, elämänkatsomustieto ja äidinkieli keskittyvät näiden taitojen kehittymisen tukemiseen. Taito- ja taideaineet kehittävät omalta osaltaan estetiikan taitoja. Skinnari kirjoittaa, miten esteetikko ei esimerkiksi tuhoa luontoa ajattelemattomasti. Opettajana on hyvä hoksata, kuinka laajalle esteettinen ajattelu ulottuu ja millä tavoin se voi näkyä toiminnassa.

Ajattelun sivistystä kuvataan artikkelissa maailmalle avoimena ja totuudellisuutta etsivänä ajatteluna. Ihminen ei toisaalta usko sokeasti tarjottuun totuuteen, mutta ei myöskään jää kiertämään kehää omiin ennakkoluuloihinsa nojaten. Mielestäni tutkivan oppimisen malli kehittää oppilaissa hyvin ajattelun sivistystä, kun ilmiöitä ja aiheita tutkitaan kriittisesti arvioiden yhdessä tutkimalla eri lähteiden valossa.

Tahdon ja toiminnan sivistys puolestaan liittyy vahvasti eettisyyteen. Siinä ihminen toimii edellä mainittujen arvojensa mukaisesti. Arvojen pohjalta nousee tahto toimia, ja toiminta on eettisesti korrektia. Erityisesti elämänkatsomuksen ja uskonnon tunneilla on hyvä tilaisuus pysähtyä oppilaiden kanssa tarkastelemaan omia arvojaan ja uskomuksiaan. Opettajan tehtävänä on tarjota tietoa erilaisista ajattelutavoista ja uskomuksista avoimesti ja tasapuolisesti. Myös oman luokan toimintatapoja ja sääntöjä tarkastellessa voi aiheita lähestyä melko syvällisestikin arvojen ja niistä kumpuavien toimintatapojen valossa.

Näiden artikkelissa esiin tuotujen sivistyksen eri muotojen tavoittelu tekee ihmisestä erityislaatuisen eikä hän ole siis rinnastettavissa eläimeen. Ihmisellä on vapaus ja taito harkita ja päättää omasta toiminnastaan, kun eläin taas on vaistojensa ja henkiinjäämistaistelun kahlitsema. Ihmisen vapaus sisältää aina vastuun ja moraalin huomioimisen. Kansakouluaikoina moraalikasvatus ja hyveiden opettaminen (hyvyys, kauneus, totuus) kuuluivat perusopetukseen ihan omilla nimillään. Nykykoulun haasteena on tietoyhteiskuntamme esittelemät monenlaiset arvot, jotka monet edustavat ennemminkin egoismia; on oltava parempi kuin muut, menestyttävä ja raivata omaa tietään joskus heikoimpienkin kustannuksella.

Skinnari tuo esiin aristotelismin, jonka mukaan jokaiseen ihmiseen sisältyy hyvyys ja kasvattajan tehtävänä on tämän hyvyyden kasvattamaan saattamista. Ihminen pyrkii sitä kohti, millaiseksi hän itsensä ajattelee. Opettajalla on tässä asiassa paljon vaikutusmahdollisuuksia luoda turvallista ilmapiiriä, joka sallii epäonnistumisia ja rohkaisee löytämään jokaisen yksilön syvällä asuvan minuuden. Tällöin toiminnan motiivina on Skinnarin kirjan perusilmiönäkin toimiva rakkaus, eikä esimerkiksi pelko tai vallan ja kunnian tavoittelu. Rakkaus luo vapautta ja vapaus tuo vastuuntuntoa. Tällöin ihminen käy dialogia itsensä ja ulkomaailman välillä ja vapaus ja vastuu ovat tasapainossa.