Kielitietoisuus on osa laaja-alaista osaamista ja sen monilukutaito-osiota kaikkien koulutusasteiden opetussuunnitelmissa (OPH, 2014). Tutkimukset osoittavat, että oppijat hyötyvät opinnoista ja pystyvät paremmin osallistumaan niihin, kun heidän kielivarantojaan ja aiempia kokemuksiaan hyödynnetään (Cummins, 2017). On tärkeää, että opettajina ja kasvattajina kehitämme yhteistyössä kielitietoista koulutusta ja kehitämme kestäviä opetusmenetelmiä. Tutkimustietoa hyödyntämällä, kokemuksia jakamalla ja opetuskäytäntöjä kehittämällä voimme edistää tasa-arvoista osallisuutta, hyödyntää ja edelleen kehittää oppijoiden aiempia resursseja, torjua syrjintää ja tukea kaikkien oppijoiden tulevaisuutta.

Kielitietoinen polku kulkee läpi luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelman varmistaen, että sinulla on runsaasti aikaa:

• kehittää ymmärrystäsi kielitietoisuudesta eettisenä, sosiaalisena ja pedagogisena ilmiönä;
• tunnistaa oppijat kielellisinä toimijoina, joilla on erilaisia kielellisiä resursseja;
• rakentaa ja vahvistaa omaa kielitietoista pedagogiikkaasi.

Kielitietoinen opetus tunnustaa kielen arvon, mahdollisuudet ja rajoitukset. Kielitietoinen opettaja ymmärtää, että yksilöt ja yhteisöt tuovat erilaisia kieliresursseja kouluun ja että koulun tulee tukea ja laajentaa oppijoiden kielellistä repertuaaria. Kielitietoiset kasvattajat myös tunnistavat, että heidän uskomuksillaan ja käsityksillään, valinnoillaan ja toimillaan on merkittävä ja pitkäkestoinen vaikutus oppijoiden koulukokemuksiin ja minäkuvaan sekä käsillä olevassa koulutuksessa että tulevaisuudessa.

Opettajien todellinen vaikutus tunnistaa koulutuksen eksistentiaalisen ytimen. Hanna Arendtiin (1954) nojaten Biesta (2022)  korostaa 'ekokeskeistä' lähestymistapaa koulutuksessa. Ekokeskeisessä lähestymistavassa nähdään, että koulutus tutustuttaa oppijat jo olemassa olevaan maailmaan. Maailma tarvitsee uusia tulokkaita pysyäkseen elossa ja uusiutuakseen, mutta maailma on jo täynnä erilaisia olemisen, suhteiden, tekemisen ja tietämisen tapoja. Toisaalta maailma on myös haavoittuvainen – resurssit ovat rajallisia, luonto tarvitsee kunnioitusta ja elämä on jaettua.

Biestan mukaan koulu on "puolimatkan krouvi" kodin ja maailman välillä. Siinä missä koti on pieni ja turvallinen paikka, maailma on paljon suurempi, vaativampi ja vähemmän kärsivällinen. Yksi koulutuksen tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa oppijoita kohtaamaan maailman vaatimukset itsenäisesti. Siksi opettajat jakavat oppijoille asioiden taustoja ja auttavat heitä kehittämään taitojaan, asenteitaan ja ymmärrystään. Opettajien tulisi auttaa heitä huomaamaan asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Opettajien tulisi myös avata, mistä tieto on peräisin ja miksi jotakin pidetään totena. Lisäksi opettajien tulisi tarjota oppijoille mahdollisuuksia kohdata, tutkia ja rakentaa suhteita sekä pohtia ja selvittää, mitä tarkoittaa olla minä.

Yhdessä World-Centred Education -kirjansa ensimmäisistä luvuista Biesta (2022) kysyy provosoivasti, mitä aiomme tehdä lapsilla? Vastataksemme tähän kysymykseen opettajina ja kasvattajina meidän on keskeytettävä olemassa olevat käytäntömme ja oletuksemme tarkistaaksemme, että ne ovat tarkoituksenmukaisia ja koulutuksellisia (educational). Meidän on keskeytettävä arviointitapamme ja tottumuksemme harkitaksemme huolellisesti – miten meidän pitäisi ja miten voisimme opettaa ja toimia? Ja tarvitsemme välineitä syventää ajatteluamme, ymmärrystämme ja kykyämme kouluttaa hyvin. Kuten nykyisessä opetussuunnitelmassa (OPS, 2014) korostetaan, kieli on tärkeä osa tätä kokonaisuutta: Kieli läpäisee koko opetussuunnitelman. Se vaikuttaa yksilöiden ja yhteisöjen kehitykseen. Kieli mahdollistaa ja/tai rajoittaa oppijoiden toimijuutta. Kieli on osa tiedon jakamista ja rakentamista. Se on tärkeä, mutta ei ainoa osa koulutusta.

Kielitietoisen polun tavoitteena on tiedostuttaa kielestä opettamisen, opiskelun ja oppivien yhteisöjen rakentamisen olennaisena välineenä – puolimatkan krouvina, ennen astumista itsenäisesti laajempaan maailmaan.