2. pienryhmän tekstit (DL ma 6.3.)
Tutkimuksemme aiheena on valmistavan luokan tunnekasvatus. Olemme kirjoittaneet tutkimuksen toteutusvaiheesta ja haluaisimme palautetta yleisesti siitä, olemmeko oikeilla jäljillä ja onko jotain muuta, mitä tutkimuksen toteutukseen liittyen tulisi tuoda esiin. Toivomme palautetta myös kieliasusta. 

TUTKIMUKSEEN OSALLISTUJAT

Tarkoituksenamme oli saada tietoa tunnekasvatuksesta valmistavalla luokalla, joten lähdimme etsimään tutkimukseemme valmistavan luokan opettajia. Aluksi olimme yhteydessä pelkästään Keski-Suomen alueella toimiviin opettajiin, sillä samalla seudulla asuminen olisi tutkimuksen teon kannalta helpompaa. Emme kuitenkaan saaneet riittävästi osallistujia, joten päätimme laajentaa tutkimustamme pääkaupunkiseudulle, jossa valmistavan luokan opettajia on huomattavasti enemmän. Tätä kautta saimme yhden osallistujan ja häneltä lisäksi vinkin valmistavaan opetukseen keskittyvästä Facebook-ryhmästä. Laitoimme sinne ilmoituksen tutkimuksestamme ja saimme sitä kautta vielä kaksi osallistujaa lisää. Tässä tapahtuikin Tuomen ja Sarajärven (2018, 99) esiin tuoma lumipalloefekti, jossa yhden tutkittavan kautta saimme useamman tutkittavan. 

Patton (2015, 264) tuo esiin, että laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää tehdä harkinnanvarainen otanta ja miettiä tarkkaan, ketkä ovat tutkimukseen sopivia. Ainoana kriteerinämme oli se, että tutkittava työskentelee valmistavassa luokassa, emmekä sen tarkemmin lähteneet rajaamaan esimerkiksi työkokemuksen tai ammattinimikkeen perusteella. Valmistavaa opetusta järjestetään esikouluikäsisistä oppilaista yläkouluikäisiin oppilaisiin (Opetushallitus 2017), joten tutkimustamme olisi voinut rajata myös esimerkiksi ottamalla tutkittavaksi vain alakouluikäisten valmistavien luokkien opettajia. Koska tutkimukseen osallistujia oli vaikea saada, päätimme olla rajaamatta tutkittavia ja tutkimukseen osallistujia on sekä ala- että yläkoulun valmistavilta luokilta. Olemme samaa mieltä Eskolan, Lätin ja Vastamäen (2018, 24) kanssa siitä, että sopivien tutkimukseen osallistujien löytäminen on työläs prosessi, mutta lopulta kuitenkin palkitsevaa.

Lopulta tutkimukseemme osallistui viisi valmistavan luokan opettajaa, joista kaksi oli Keski-Suomen ja kaksi Pohjois-Pohjanmaan alueelta sekä yksi pääkaupunkiseudulta. Osallistujista kolme opetti alakoulussa ja yksi yläkoulun puolella. (tähän vielä viimeisen haastateltavan tiedot!) Koulutukseltaan suurin osa oli luokanopettajia, joista yhdellä oli myös englannin aineenopettajan kelpoisuus. Kahdella osallistujista ei ollut opettajan pedagogista koulutusta, mutta toisella heistä on kuitenkin opintoja kasvatusalalta. 

AINEISTON KERUU

Pääasiallinen aineistonkeruumenetelmämme oli haastattelu. Toteutimme haastatteluista kaksi kasvokkain ja pitkistä välimatkoista johtuen loput etäyhteyksin Zoomin välityksellä. Haastattelua ei suositella toteutettavaksi liian muodollisessa ympäristössä, sillä se voi aiheuttaa epävarmuuden tunnetta haastateltavassa (Eskola & Vastamäki 2015, 30). Esimerkiksi on parempi, että haastattelijat menevät itse haastateltavien työ- tai opiskelupaikoille, joka on heille tuttu, kuin pyytäisivät heitä saapumaan jonnekin itselle sopivaan paikkaan (Eskola ym. 2018, 29). Kasvokkain toteutetut haastattelut teimmekin haastateltavien kouluilla. Etäyhteyksin toteutettu haastattelu poikkeaa hieman haastatteluista, jotka tehdään kasvokkain, sillä esimerkiksi elekielen tarkkailu on silloin vaikeampaa. Lisäksi etähaastatteluissa yhteyskatkokset ja ohjelmien kaatuminen ovat mahdollisia, ja niihin tuleekin varautua etukäteen. (Eskola ym. 2018, 31.) Kokemuksemme mukaan etähaastattelut sujuivat kuitenkin aivan yhtä hyvin kuin kasvokkain suoritetut haastattelut ja tilanne tuntui hyvin luontevalta. Etähaastatteluihin osallistuminen oli haastateltavalle myös helppoa ja vaivatonta, mikä on Eskolan ym. (2018, 29) mukaan tärkeää ottaa huomioon haastattelun järjestämisessä. 

Tuomi ja Sarajärvi (2018, 86) tuovat esiin, että haastateltavien henkilöihin tulisi saada perehtyä ainakin haastattelun aiheeseen etukäteen. Eskolan ym. (2018, 31) mukaan haastattelun aihe määrittää sen, onko lisäksi haastattelussa käsiteltävää materiaalia, kuten haastattelukysymyksiä, tarpeellista antaa etukäteen luettavaksi. Etsiessämme tutkittavia, kerroimme aiheen mitä tutkimuksemme koskee. Saatuamme ensimmäiset haastateltavat, kysyimme heiltä haluavatko he tutustua kysymyksiin etukäteen, ja myönteisten vastauksien jälkeen lähetimme ne heille luettaviksi. Lisää osallistujia hakiessamme laitoimme liitteeksi suoraan kysymyksemme, jotta vastaanottaja pystyisi jo niiden perusteella tekemään päätöksen osallistumisesta. 

Haastattelumenetelmäksemme valikoitui puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu, johon laadimme etukäteen suhteellisen tarkat haastattelukysymykset, mutta meidän oli myös mahdollista kysyä tarkentavia kysymyksiä haastateltaviltamme. Esimerkiksi kyselylomakkeella tämä ei olisi ollut mahdollista. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 64.) Pattonin (2002, 361) mukaan epäselkeät kysymykset voivat saada haastateltavan tuntemaan olonsa epämukavaksi, tietämättömäksi, hämmentyneeksi tai torjuvaksi. Yksi haastattelukysymyksemme “Kuinka huomioit erilaisia tunnetaitovalmiuksia opetuksessasi?” tuntuikin muutamalta haastateltavalta aluksi vaikealta ja sitä oli tarpeen täsmentää, jotta haastateltavat saivat ymmärryksen, mitä kysymyksellä haettiin. Lisäkysymysten avulla voidaan myös ilmaista haastateltavalle se, että häntä kuunnellaan ja hänen ajatuksistaan ollaan kiinnostuneita (Patton 2002, 374). Pyrimme muutenkin luomaan haastattelutilanteesta mahdollisimman mukavan haastateltavillemme ja olimme tilanteissa aidosti läsnä. Hyvärisen (2017, 25) mukaan pään nyökkäykset ja pikaiset joo -kommentit ovat minimipalautetta, mitä jokaisen haastattelijan tulisi antaa haastateltavilleen osoittaakseen kiinnostuksen. 

Kun havainnoinnin kohde on hyvin moninainen ja tarkoituksena on saada tutkittavasta kohteesta paljon tietoa ja yksityiskohtia, tällöin havainnointi on tutkimustapana hyvin suositeltava (Grönfors 2015, 150). Koska tutkimuksen kohteena on opettajan toiminta luokkahuoneessa, koimme havainnoinnin tutkimuksen kannalta tärkeäksi. Havainnoimalla voidaan selvittää toimivatko tutkittavat niin kuin he ovat sanoneet haastattelussa toimivansa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 199). Tämä lisää sekä tutkimuksen luotettavuutta että mahdollistaa erilaisten näkökulmien esittämistä, kun ei käytetä vain yhtä menetelmää aineiston keruussa (Hirsjärvi & Hurme 2000, 38). Pattonin (2002, 263) mukaan havainnoinnin avulla on mahdollista saada tietoa myös sellaisista asioista, jotka eivät ilmene haastattelussa. Myös Grönfors (2015, 149) korostaa, että teemahaastattelun kautta tulee ilmi helposti tutkittavan ilmiön normit, mutta näkymättömäksi voi jäädä niihin liittyvä käyttäytyminen. Siksi otimmekin haastattelujen lisäksi myös havainnoinnin osaksi tutkimustamme. 

Pitkien välimatkojen vuoksi havainnointi oli kuitenkin mahdollista pelkästään Keski-Suomen alueen tutkittaville. Toteutimme havainnoinnit luokkahuoneissa tekemällä samalla tietokoneelle muistiinpanoja tilanteesta. Patton (2002, 303) muistuttaakin siitä, kuinka muistiinpanojen kirjoittaminen tulee tapahtua siinä hetkessä kun havainnoi, eikä mitään voi jättää myöhemmäksi. Havainnoidessa tutkija tavallisimmin tekee havaintoja tutkimastaan asiasta oman roolinsa kautta. Havainnointitilanteessa hän tutustuu havainnoitavaan henkilöön sekä yksilönä että osana yhteisöä. (Grönfors 2015, 147.) 

Patton (2002, 302) nostaa esiin myös sen, kuinka esimerkiksi kuvaamalla tilannetta voisi keskittyä paremmin itse havainnointiin. Näin tilanteeseen voisi palata myös myöhemmin ja tehdä mahdollisia uusia havaintoja. Kuvaamista havainnoinnin apuna nostaa esille myös Grönfors (2015, 150) Värtön (2000) mukaan. Kuvaaminen olisi tuonut varmasti hyvän lisän havainnointiin, ja olisimme myöhemmin saattaneet huomata asioita, joita emme ole itse tilanteessa havainneet. Sitä varten olisimme tarvinneet kuitenkin kuvausluvat oppilailta sekä kameran. Koemme, että toteuttamamme havainnointi oli riittävää tutkimukseemme. Teimme havainnoinnit yhdessä ja Pattonin (2002, 260) mukaan monipuolisemmat havainnoinnin tulokset saakin, kun havainnointitilanteeseen osallistuu useampi kuin yksi henkilö.