Miksi nykyinen opetussuunnitelma kannustaa tutkivaan kokeilevaan keksivään vs. sir ken robinsonin videot.
Molemmilla videoilla nousee esille ihmisten yksilöllisyys ja erinomaisuus. Sallien kokeilua ja aktiivista työtä, mahdollistamme oppilaille tilan omille oivalluksille, erehdyksille ja niiden jalostamiselle. Videoilla puhutaan ihmisen aktiivisesta olemuksesta ja sallimisesta. Ei turruteta lasten aisti- ja tunnemaailmaa vaan annetaan heille mahdollisuus katsoa, tutkia ja kokea maailman asioita ja ilmiöitä omalla tavallaan.
Kun emme rajoita liikaa lapsen toimintaa, vaan aktivoimme ja annamme ärsykkeitä aisteille, luovuus pääsee esiin. Luovuudelle täytyy antaa tilaa ja aikaa. Luova ihminen kykenee todennäköisesti vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeisiin ja työmaailmaan kuin suoraviivaisesti katsova ihminen. Kun opettaja ei pyydä vain yhtä mahdollista työn toteutustapaa ja vastausta, hän antaa oppilailla mahdollisuuden saada paljon laajemman kuvan projektista tai aiheesta. Erilaiset toteutustavat ja niiden arviointi auttaa oppilasta ymmärtämään, miksi jokin olisi parempi ehkä tehdä toisin tai miten jotakin asiaa pystyy kehittämään.
Pääasiassa uskon opetussuunnitelman tavoitteiden pohjalla olevan sen, että lapsista tulisi mahdollisimman luovia, oma-aloitteisia, omiin kykyihin luottavia ja yhteistyökykyisiä yksilöitä, jotka kykenevät mukautumaan nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Miika Holopainen
Tutkiva, kokeileva ja keksivä työskentely vastaa nykyaikaista muuttuvaa maailmaa ja valmistaa oppilaita kohti työ- ja aikuiselämää kehittämällä kognitiivisia taitoja kuten suunnittelutaitoja sekä sopeutumista erilaisiin tilanteisiin. Tämä on myös huomioitu nykyisissä opetussuunnitelmissa ja korostuu esimerkiksi käsityön opiskelussa.
Videoilla puhuttiin lapsen luontaisten piirteiden hyödyntämistä ja niiden ajattelua vahvuutena. Vahvuusajattelu on mielestäni ollut vahvasti esillä opintojeni aikana ja onkin tärkeää lähestyä opetusta oppilaan vahvuuksien kautta. Oppilaan vahvuuksien tukeminen jo lapsena parhaimmillaan kasvattaa lapsen luottoa itseensä ja muovaa tästä vahvuudesta osan hänen identiteettiään. Käänteisesti esimerkiksi vilkas käytös saatetaan joskus tulkita häiriökäyttäytymisenä ja tämmöisen käytöksen tuomitseminen ja siitä rankaiseminen saattavat saada oppilaan ajattelemaan itsensä ilkeänä ja huonosti käyttäytyvänä, vaikka ei todellisuudessa tätä olisi tai ainakaan haluaisi olla. (Tämä on myös yksi kandimme tuloksista :))
Videoilla puhuttu asia siis on ehkä nykyään tunnistettu paremmin, kuin videoiden julkaisuhetkellä, mutta teoria ei ehkä ole vielä jalkautunut käytäntöön. Uskon kuitenkin tulevaisuudessa kehityksen jatkuvan samanlaisena ja oppilaiden yksilölliset ominaisuudet, mielikuvitus ja luovuus ovat kantavia voimia opetuksessa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sara Frimodig
Olen samoilla linjoilla Katjun ja Miikan ajatuksista, että nykyisen opetussuunnitelman tutkivalla, kokeilevalla ja keksivällä käsityöllä pyritään ruokkimaan lasten luovuutta, jolla pystyttäisiin vastaamaan mm. työelämän muutoksiin.
Tarttuisin hieman Miikan kommenttiin, että videoiden korostama ajatusmaailma ei ole jalkautunut käytäntöön. Käsityöhän on perinteisesti kuvattu mm. pitkäjänteisenä työskentelynä, joka nähdään vahvuutena hektisessä maailmassa. Toisaalta myös ilmaisuorientoitunut käsityö vastaa yhteiskunnan vaatimuksiin luovuudesta ja mukautuvuudesta. Ongelmana tässä on kuitenkin Katjun esiin nostama aika. Luovuus ja luova toiminta vaatii aikaa. Sitä ei voida pakottaa. Uskon videoiden tapaan, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti luova omalla tavallaan, mutta esimerkiksi itsellä luova toiminta vaatii paljon aikaa ja herättelyä. Tämän toteuttaminen koulussa on kuitenkin hankalaa, sillä tuntimäärät hupenevat käsityössä koko ajan. Uskoisin ajan luomisen ja ottamisen olevan haasteellista etenkin pitkään työelämässä oleville opettajille. Vanhoista hyvistä opetuksen menetelmistä ja sisällöistä on hankalaa päästää irti.
Näkisin käsityön enemmän integroinnin mahdollisuutena luoda ajan ja tilan luovalle toiminnalle. Katjun mainitsemat ärsykkeet ja oppiloiden aktivointi on ensiarvoisen tärkeää.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Katju Pralea
Saran viimeiseen kappaleeseen liittyen:
Voihan olla, että käsityön integrointi muihin oppiaineisiin veisi myös ns. "käsityökammoiset" oppilaat irti käsityön sanasta, jolloin käsillä tekeminen olisi luonnollisempaa muun toiminnan yhteydessä ja mahdollisesti antaisi luovuudelle helpommin mahdollisuuden. Muuhun toimintaan yhdistäminen tukisi varmasti myös itse käsityön tunneilla harjoiteltavia taitoja ja antaisi oppilaille itsevarmuutta.
Käsityön integraation toteuttaminen on myös mielestäni hyvä keino käsitellä eri aineita juurikin toiminnallisella tavalla. Vaikka, puhutaankin, ettei ihmisellä enää olisi vain jokin tietty oppimistyyli, opin itse kuitenkin parhaiten kokeilemalla. Koen itseni kinesteettiseksi oppijaksi ja, kun saan liikeärsytystä oppimisen rinnalle, muistan asiat paremmin. Käsillä tekemisen ei myöskään mielestäni integraation muodossa tarvitse synnyttää aina jotakin isoa luomusta, vaan se on enemmänkin oppimisen ja hamottamisen tukena.
Toivottavasti saatte tästä jotakin kiinni :D
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sara Frimodig
Tämänkaltaista ideologiaa integroinnilla juurikin hain! Olen samaa mieltä "käsityökammoisten" oppilaiden ikään kuin harhauttamisesta integroimalla käsityön tuomaa toiminnallisuutta muuhun opetukseen. Tämähän olisi mahdollisuus myös tuotepainotteisesta käsityöstä pois.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sanni Takala
Tutkiva, keksivä ja kokeileva ote opsissa kertoo yhteiskunnan ja koulun tarpeesta uudistua ja toisaalta epätietoisuudesta siihen, mitä taitoja tulevaisuudessa todella tarvitaan. Kun juuri mitään tulevasta ei osata sanoa pyritään ihmiset kouluttamaan reagoimaan uusiin ja muuttuviin olosuhteisiin. Toisaalta tällä tutkivammalla otteella, pyritään myös Robinssoninkin mainitsemaan divergentti ajatteluun, jossa yksilöllä on kyky kehittää monia eri vaihtoehtoista vastauksia. Tämä taas toisaalta kasvattaa teidänkin kaikkien esiin nostamaa luovuutta. Kun halutaan eroon opettajajohtoisesta opetuksesta, jossa vain opettajalla on vastaus. Toinen suunta on juurikin tämä, eli toiminta jossa lapset itse etsivät vastaukset. Ärsykkeitä pursuavassa maailmassa lasten keskittymisen suuntaamiinen koulussa opetettaviin sisältöihin on haastavampaa. Tällöin opiskelusta on tehtävä lapsille mielekkäämpää. Tutkiva, kokeileva ja oppilaslähtöinen opetus tukee siis myös tätä asiaa.
Mitä tulee luovuuteen ja siihen tarvittavaan aikaan pidän isoimpana ongelmana sitä, että käsityö tuntuu edelleen painottuvan uuden käsityötuotteen valmistukseen. Kun kiire tulee on aikaa helpompi säästää suunnittelusta ja kokeiluvaiheesta kuin varsinaisesta tuotteen valmistuksesta. Tämä taas aiheuttaa sen, että monien kuva suunnittelusta tai oman luovuuden käyttämisestä on paniikissa kyhäilty " kunhan nyt jotain keksin" tyylinen idea. Käsityön opetus niin, että se vastaisi kokonaista käsityötä tutkivalla, keksivällä ja kokeilevalla otteella luovuutta kehittäen on näillä tunti määrillä haaste.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sara Frimodig
Samaa mieltä Sannin kanssa todella tuotepainotteisesta käsityönopetuksesta. Lisäksi opeteltavia tekniikoita löytyy paljon niin kovien kuin pehmeiden materiaalien puolelta, ja oppilas yritetään kiinnittää toimintaan juurikin sen oman työn kautta. Tekniikoiden ja taitojen kirjo lisää tehtävien tuotteiden määrää, jolloin ideoinnissa usein valitaan ensimmäinen orastava ajatus, eikä pohdita juurikaan vaihtoehtoisia ideoita. Tämä rajoittaa mielestäni luovuutta, ja kaventaa ajatusmaailmaa muutenkin. Eri ideoiden ja suunnitelmien vertailu ja hylkääminen on kuitenkin todella tärkeä osa käsityötä, joka ei pääse toteutumaan. Samalla kuitenkin huomaa, kuinka syvällä ongelma on, teen itse samoin ja ryhdyn ensimmäisen idean tullessa tuumasta toimeen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sanni Takala
Nään yhdeksi mahdolliseksi syyksi suunnitteluvaiheessa kiirehtimisessä myös opettjan roolin. Kaikki oppilaat eivät saa tehtyä selkeää piirrosta tai askarreltua prototyyppiä. Ja jos saavat se voi helposti olla jo ikään kuin opettajalle perustelua varten pelkistetty versio, joka on taas pois oppilaiden kekseliäästä luovasta projektista. Näin ollen opettajan tulisi kyetä hyväksymään mahdollisesti pitkäänkin jatkuva tilanne jossa ei välttämättä tiedä miten oppilaan suunnitteluprosessi etenee. Jos ei tiedä mitä oppilas tavoittelee tai pohtii on opettajan tätä myöskin mahdotonta auttaa. Koen siis että mikäli suunnitteluprosessista haluttaisiin mahdollisimman syvällinen ja luovuutta kehittävä se vaatisi opettajiltakin kärsivällisyyttä ja uskallusta olla pidempään epätietoisuudessa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.