Pohdintaa sivuaineiden tehtävänannoista
Mieti sivuaineopintojen tehtävänantoja. Onko niissä ollut mielestäsi riittävästi vaihtelua ja ovatko ne olleet riittävän selkeitä? Jos joku on jäänyt epäselväksi, niin miten muotoilisit tehtävän annon niin että se toimisi paremmin?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heta Vaattovaara
Hetan pulinaa ja porinaa aiheesta
Itse olen kokenut sivuaineopintojen tehtävänannot monipuolisina. Ohjeiden selkeys on varmaan ikuinen ongelma, mutta kommenttina tähän niin aina on tullut työt tehtyä. En tiedä onko myöskään suurta haittaa, jos työt eroavat toisistaan. Lukupäiväkirjan ohje oli pitkä ja ehkä sen takia vaikeaselkoinen. Ohjeistuksesta oli myös eri nöjemys opettajilla, joten se saattoi sekoittaa porukkaa. Mutta tiivis on kaunista, joten ehkä tiivimmät ja selkeämmät ohjeet olisivat olleen tarpeen. Itse pidin että melkeinpä kaikilla kursseilla oli näkyvissä tavoitteet ja myös miten arviointi syntyy.
Miten kurssit toisiinsa kiinnittyvät teemoin oli mukavaa. Itse pidän järjestyksestä, jossa kurssit pyörivät samaan aikaan, sillä se ehkä sitoo ajatuksen käsityöstä juuri monimateriaalisena ja monipuolisena konseptina. Olen myös päässyt kokeilemaan monipuolisesti eri tekniikoita. Tässäkin ehkä hyvänä ohjenuorana on ollut oma-aloitteisuus ja olen kokenut saavani paljon avustusta ja apua opettajilta.
Mites teillä, onko joku oppimiskokemus ollut ylitse muiden tai jokin jäänyt irralliseksi?
Itse olen kokenut sivuaineopintojen tehtävänannot monipuolisina. Ohjeiden selkeys on varmaan ikuinen ongelma, mutta kommenttina tähän niin aina on tullut työt tehtyä. En tiedä onko myöskään suurta haittaa, jos työt eroavat toisistaan. Lukupäiväkirjan ohje oli pitkä ja ehkä sen takia vaikeaselkoinen. Ohjeistuksesta oli myös eri nöjemys opettajilla, joten se saattoi sekoittaa porukkaa. Mutta tiivis on kaunista, joten ehkä tiivimmät ja selkeämmät ohjeet olisivat olleen tarpeen. Itse pidin että melkeinpä kaikilla kursseilla oli näkyvissä tavoitteet ja myös miten arviointi syntyy.
Miten kurssit toisiinsa kiinnittyvät teemoin oli mukavaa. Itse pidän järjestyksestä, jossa kurssit pyörivät samaan aikaan, sillä se ehkä sitoo ajatuksen käsityöstä juuri monimateriaalisena ja monipuolisena konseptina. Olen myös päässyt kokeilemaan monipuolisesti eri tekniikoita. Tässäkin ehkä hyvänä ohjenuorana on ollut oma-aloitteisuus ja olen kokenut saavani paljon avustusta ja apua opettajilta.
Mites teillä, onko joku oppimiskokemus ollut ylitse muiden tai jokin jäänyt irralliseksi?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Rasoul Khezri Aghdam
Hetan pulinaa ja porinaa aiheesta
Samaa mieltä tehtävien monipuolisuudesta ja vaikka joskus aikataulutus on tuntunut turhauttavalta, niin lopulta kurssit ovat myös tukeneet toisiaan kun ne ovat pyörineet saman aikaisesti. Ainoa kokonaisuus johon olin pettynyt oli Käsityö yhteiskunnallisena ilmiönä joka jäi päiväkirjaa lukuunottamatta melko irralliseksi. Suurin ongelma tällä kurssilla oli demoilla tuotetut copy-paste työt jotka eivät antaneet kovinkaan paljon aiheeseen liittyen tai käsityötaitojen muodossa muutenkaan.
Samaa mieltä tehtävien monipuolisuudesta ja vaikka joskus aikataulutus on tuntunut turhauttavalta, niin lopulta kurssit ovat myös tukeneet toisiaan kun ne ovat pyörineet saman aikaisesti. Ainoa kokonaisuus johon olin pettynyt oli Käsityö yhteiskunnallisena ilmiönä joka jäi päiväkirjaa lukuunottamatta melko irralliseksi. Suurin ongelma tällä kurssilla oli demoilla tuotetut copy-paste työt jotka eivät antaneet kovinkaan paljon aiheeseen liittyen tai käsityötaitojen muodossa muutenkaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Jenna Mannila
Hetan pulinaa ja porinaa aiheesta
Koen myös, että tehtävät ovat olleet monipuolisia: on ollut itsenäistä lukupäiväkirjaa, ryhmissä vuosisuunnitelmaa, erilaisia pieniä töitä tunneilla erilaisine tehtävänantoineen. Samaistun myös tehtävänannon selkeyteen Hetan kanssa lukupäiväkirjan kannalta sekä Rasoulin kokemukseen käsityö yhteiskunnallisena ilmönä -kurssin irrallisuuteen. Kurssilla kaikista eniten hyödyin oppimispäiväkirjan tekemisestä. Mutta samalla tuntui hieman epäreilulta, että tehtävänanto oli monitulkinnallinen ja muuttui hieman kurssin kuluessa.
Vielä voisin lisätä aikataulun hankaluuteen pari nostoa. Ensinnäkin kurssit alkoivat esim. syksyllä eri aikaan. Yhdellä kurssilla (esim. monimateriaalisuus käsityössä) oli monta osa-aluetta, jotka kukin sisälsi omat työt ja tehtävät. Pitkin syksyä tuli jatkuvasti uusia deadlineja, tehtäviä, yms. Itse tehtävät olivat suhteellisen selviä tehtävänannoltaan. Ongelmana oli mielestäni tehtävien määrä. Kurssit ja niiden tehtävät menivät sekaisin päässäni. Olisi ollut kiva, jos tehtävien deadlineja olisi porrastettu enemmän tai annettu heti syksyn alussa lista kursseista ja niiden tulevista hommista. Näin olisi ollut lähtökohtaisesti helpompi aikatauluttaa ja jäsennellä opintoja.
Ja vielä Hetan esittämään kysymykseen: itse olen tähän mennessä kokenut lukupäiväkirja kaikista parhainpana tehtävänä käsityön sivuaineessa! Olen itse sen tyylinen opiskelija, että haluan lukea tekstejä ja kirjoittaa, sillä siten opin parhaiten. Vaikka kritisoin aiemmin sen tehtävänantoa, siinä oli myös puolensa. Koska tehtävän anto oli monitulkinnallinen, sain ainakin syventyä tehtävään niin paljon kuin halusin. Ja todellakin, koin oppineeni siinä. Syksyllä oli muissakin opinnoissa samoja teeemoja, joita tuli esille myös oppimispäiväkirjassa. Viime syksyn kurssien myötä huomasin, että olen kehittänyt omaa opettajuuttani väärän suuntaan ja että ajatteluni on ollut todella kankeaa. Viime syksyn opintojen ja oppimispäiväkirjan myötä olen päässyt "uudelle tasolle" tarkastelemaan opettajuutta ja tulevaisuuden koulua.
Koen myös, että tehtävät ovat olleet monipuolisia: on ollut itsenäistä lukupäiväkirjaa, ryhmissä vuosisuunnitelmaa, erilaisia pieniä töitä tunneilla erilaisine tehtävänantoineen. Samaistun myös tehtävänannon selkeyteen Hetan kanssa lukupäiväkirjan kannalta sekä Rasoulin kokemukseen käsityö yhteiskunnallisena ilmönä -kurssin irrallisuuteen. Kurssilla kaikista eniten hyödyin oppimispäiväkirjan tekemisestä. Mutta samalla tuntui hieman epäreilulta, että tehtävänanto oli monitulkinnallinen ja muuttui hieman kurssin kuluessa.
Vielä voisin lisätä aikataulun hankaluuteen pari nostoa. Ensinnäkin kurssit alkoivat esim. syksyllä eri aikaan. Yhdellä kurssilla (esim. monimateriaalisuus käsityössä) oli monta osa-aluetta, jotka kukin sisälsi omat työt ja tehtävät. Pitkin syksyä tuli jatkuvasti uusia deadlineja, tehtäviä, yms. Itse tehtävät olivat suhteellisen selviä tehtävänannoltaan. Ongelmana oli mielestäni tehtävien määrä. Kurssit ja niiden tehtävät menivät sekaisin päässäni. Olisi ollut kiva, jos tehtävien deadlineja olisi porrastettu enemmän tai annettu heti syksyn alussa lista kursseista ja niiden tulevista hommista. Näin olisi ollut lähtökohtaisesti helpompi aikatauluttaa ja jäsennellä opintoja.
Ja vielä Hetan esittämään kysymykseen: itse olen tähän mennessä kokenut lukupäiväkirja kaikista parhainpana tehtävänä käsityön sivuaineessa! Olen itse sen tyylinen opiskelija, että haluan lukea tekstejä ja kirjoittaa, sillä siten opin parhaiten. Vaikka kritisoin aiemmin sen tehtävänantoa, siinä oli myös puolensa. Koska tehtävän anto oli monitulkinnallinen, sain ainakin syventyä tehtävään niin paljon kuin halusin. Ja todellakin, koin oppineeni siinä. Syksyllä oli muissakin opinnoissa samoja teeemoja, joita tuli esille myös oppimispäiväkirjassa. Viime syksyn kurssien myötä huomasin, että olen kehittänyt omaa opettajuuttani väärän suuntaan ja että ajatteluni on ollut todella kankeaa. Viime syksyn opintojen ja oppimispäiväkirjan myötä olen päässyt "uudelle tasolle" tarkastelemaan opettajuutta ja tulevaisuuden koulua.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Petter Eskelinen
Hetan pulinaa ja porinaa aiheesta
Samaa mieltä siinä, että kurssien tehtävät olivat riittävän monipuolisia antamaan hyvän kuvan käsityökentästä tällä hetkellä. Lukupäiväkirjan tehtävänantoa en täysin muista, mutta muistaakseni se oli suhteellisen lavea, joten vapaampi toteutustapa varmasti helpotti omaa työtäni, vaikkakaan lukupäiväkirja-tyyliset tehtävät eivät olekaan itselleni sopivimpia oppimistapoja.
Pidin erityisesti monimateriaalisuus-kurssista sen monipuolisuudeen vuoksi, koska kurssilla pääsi haastamaan omia taitojaan ja oppimaan täysin uusia juttuja.
Lisäksi täytyy vielä yhtyä tuohon käsityö yhteiskunnallisena ilmiönä -kurssin irrallisuuteen. Toki silläkin kurssilla oli hyviä aiheita ja keskusteluja, mutta pääasiassa sisältö jäi tosiaan irrallisesti.
Samaa mieltä siinä, että kurssien tehtävät olivat riittävän monipuolisia antamaan hyvän kuvan käsityökentästä tällä hetkellä. Lukupäiväkirjan tehtävänantoa en täysin muista, mutta muistaakseni se oli suhteellisen lavea, joten vapaampi toteutustapa varmasti helpotti omaa työtäni, vaikkakaan lukupäiväkirja-tyyliset tehtävät eivät olekaan itselleni sopivimpia oppimistapoja.
Pidin erityisesti monimateriaalisuus-kurssista sen monipuolisuudeen vuoksi, koska kurssilla pääsi haastamaan omia taitojaan ja oppimaan täysin uusia juttuja.
Lisäksi täytyy vielä yhtyä tuohon käsityö yhteiskunnallisena ilmiönä -kurssin irrallisuuteen. Toki silläkin kurssilla oli hyviä aiheita ja keskusteluja, mutta pääasiassa sisältö jäi tosiaan irrallisesti.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.