Pohdintaa Krögerin taulukosta
Heippa,
Ajattelin aloittaa tämän keskustelun pohtimalla Krögerin taulukko käsityön eri orientaatiomuodoista. Taulukkohan löytyi sivulta 4.
Ensinnäkin täytyy kehua, että on kyllä todella kattava taulukko! Siinä on hyvin eriteltynä asiat sekä annettu esimerkkejä tarpeeksi kattavasti. Vinkkasin artikkelin parille OKL ystävälleni, joille artikkelista kokonaisuudessaa saattaisi olla hyötyä.
Yhtenä kysymyksenä oli pohtia, miten taulukon eri orientaatioita ollaan kohdattu tai toteutettu. Heti mieleen tuli käsityökerho, jossa itse olin aikakone -ryhmässä. Meidän laatimat tehtävät mielestäni olivat lähtökohtaisesti hyvin ongelmakeskeistä. Tarinassa kohdattiin esteita/haasteita, joihin kerholaisten tuli keksiä ratkaisu ja toteuttaa se "prototyyppinä/mallina".
Kun peilaan kerhossa annettuja tehtäviä, mielestäni ne sopivat parhaiten Krögerin taulukossa muotoiluorientoituneeseen käsityöhön. Ainoastaan ideoinnin lähtökohta ei kerhossa mennyt tähän muotoihiorientaatioon, vaan mielestäni teknologiaorientaatioon. Muut kohdat sopivat erittäin hyvin muotoiluorientaation annettuihin määritelmiin. Rasoul, olit muistaakseni samassa kerhossa kanssani, mitä sinä tuumaat tästä? Entä peliryhmäläiset (Heta & Petter, jos muista oikein), miten te sijoitaisitte oman kerhonne?
Omien töiden kohdalla mielestäni on ehkä hieman vaikeampaa hahmottaa, mitä olen toteuttanut. Demoilla on tullut monenlaista tehtävää. Ainakin Ullan demoilla ollaan pyritty harjoittamaan ilmaisuorientoitunutt käsityötä, ja Pasin teknologiakasvatuksen demoilla tuli ihan mukavasti jo teknologiaorientaatiota esille. Mutta jos pohdin omia töitä, esim. monimateriaalisuus kurssin töitä tai tuoteprojektia, on vaikea erottaa orientaatiota. Ja oikeastaan huomaan ristiriidan itsessäni. Jotenkin ajattelen käsityön olevan itsensä ilmaisua, ja usein päädyn tekemään omia sovelluksia. Näin minä siis LUULEN. Itseasissa minä en tee näin. Noudatan ohjetta, teen ohjeen mukaan, kopioin, otan mallia, kysyn neuvoa. Kun en ymmärrä ohjetta, rupean itse kokeilemaan, joskus tehden hieman epäloogisia ratkaisuja. Näin ollen työstä yleensä tulee persoonallinen, mutta se ei yleensä ole ollut työn alkuperäisen suunnitelman tarkoitus. Itse jään vielä pohtimaan tätä asiaa, ja toivon, että opin jotain itsestäni, jota voin sitten opettajuuden kehittämisessä hyödyntää.
Mikäs on teidän kokemus käsityönorientaatioista, joita olette itse toteuttaneet?
Ajattelin aloittaa tämän keskustelun pohtimalla Krögerin taulukko käsityön eri orientaatiomuodoista. Taulukkohan löytyi sivulta 4.
Ensinnäkin täytyy kehua, että on kyllä todella kattava taulukko! Siinä on hyvin eriteltynä asiat sekä annettu esimerkkejä tarpeeksi kattavasti. Vinkkasin artikkelin parille OKL ystävälleni, joille artikkelista kokonaisuudessaa saattaisi olla hyötyä.
Yhtenä kysymyksenä oli pohtia, miten taulukon eri orientaatioita ollaan kohdattu tai toteutettu. Heti mieleen tuli käsityökerho, jossa itse olin aikakone -ryhmässä. Meidän laatimat tehtävät mielestäni olivat lähtökohtaisesti hyvin ongelmakeskeistä. Tarinassa kohdattiin esteita/haasteita, joihin kerholaisten tuli keksiä ratkaisu ja toteuttaa se "prototyyppinä/mallina".
Kun peilaan kerhossa annettuja tehtäviä, mielestäni ne sopivat parhaiten Krögerin taulukossa muotoiluorientoituneeseen käsityöhön. Ainoastaan ideoinnin lähtökohta ei kerhossa mennyt tähän muotoihiorientaatioon, vaan mielestäni teknologiaorientaatioon. Muut kohdat sopivat erittäin hyvin muotoiluorientaation annettuihin määritelmiin. Rasoul, olit muistaakseni samassa kerhossa kanssani, mitä sinä tuumaat tästä? Entä peliryhmäläiset (Heta & Petter, jos muista oikein), miten te sijoitaisitte oman kerhonne?
Omien töiden kohdalla mielestäni on ehkä hieman vaikeampaa hahmottaa, mitä olen toteuttanut. Demoilla on tullut monenlaista tehtävää. Ainakin Ullan demoilla ollaan pyritty harjoittamaan ilmaisuorientoitunutt käsityötä, ja Pasin teknologiakasvatuksen demoilla tuli ihan mukavasti jo teknologiaorientaatiota esille. Mutta jos pohdin omia töitä, esim. monimateriaalisuus kurssin töitä tai tuoteprojektia, on vaikea erottaa orientaatiota. Ja oikeastaan huomaan ristiriidan itsessäni. Jotenkin ajattelen käsityön olevan itsensä ilmaisua, ja usein päädyn tekemään omia sovelluksia. Näin minä siis LUULEN. Itseasissa minä en tee näin. Noudatan ohjetta, teen ohjeen mukaan, kopioin, otan mallia, kysyn neuvoa. Kun en ymmärrä ohjetta, rupean itse kokeilemaan, joskus tehden hieman epäloogisia ratkaisuja. Näin ollen työstä yleensä tulee persoonallinen, mutta se ei yleensä ole ollut työn alkuperäisen suunnitelman tarkoitus. Itse jään vielä pohtimaan tätä asiaa, ja toivon, että opin jotain itsestäni, jota voin sitten opettajuuden kehittämisessä hyödyntää.
Mikäs on teidän kokemus käsityönorientaatioista, joita olette itse toteuttaneet?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Rasoul Khezri Aghdam
Pohdintaa Krögerin taulukosta
Se on ihan totta, että suurin osa ksityökerhomme toiminnasta oli muotoiluorientoitunutta ja tehtävän annot olivat ongelmakeskeisiä. Niin kuin totesitkin ideointimme oli kuitenkin teknologia orientoitunutta, lisäksi nostaisin kerhon ensimmäisen kerran esille jossa lapset suunnittelivat omat aikakoneensa. Aikakoneiden rakentaminen oli tehtävänannosta aina keskeisiin tavoitteisiin ilmaisuorientoitunutta käsityötä, sillä lapset saivat tehtävän annon tarinan kautta ja saivat luoda materiaalien rajoitteiden sisällä täysin vapaasti.
Muistelen myös sijaisuuksia joissa olen pitänyt kässää 5-6 luokkalaisille enkä muista yhteäkän tehtävää joka olisi ohjeistettu minulle tai lapsillekkaan tarinallisesti, tehtvänannot keskittyivät joko johonkin toimintaperiaatteeseen tai esineen tuottamiseen. Mutta lähes kaikissa töissä oli myös jätetty sen verran väljyyttä, että lapsilla oli mahdollisuus ilmaista itseään, oli se sitten esteettisesti tai tuotteen ominaisuuksiin liittyen. Eli jokainen tehtävä ei varmastikkaan koskaan täytä kaikkia kohtia täydellisesti eikä tehtvän tarvitse olla mielestäni myöskään vain yhteen toimintamuotoon pohjautuva, vaan tehtävä voi olla jopa mielekkäämpi jos näitä pysty yhdistelememään sopivasti, esimerkiksi jos ideointi lähtee tarinasta voi suunnittelussa ottaa teknologiaoriointuneen lähestymistavan ("Suunnittelukontekstin ja suunnittelua säätelevientekijöiden (rajoitteiden)analysointi jamäärittäminen").
Huomasin saman ongelman oman tuottamisen kanssa, on paljon vaikeampi löytää selkeitä orionteitumistapoja. Kuitenkin yleensä projektit lähtevät käyntiin ongelmakeskeisesti ja työksentely prosessin aikanakin painottuu vahvasti muotoiluoriointeisesti. Esimerkiksi yöpöytää suunnittellessani listasin itselleni tarpeelliset ominaisuudet jotka halusin tuotteella olevan ja etsin tämn jälkeen parhaita tai mielekkäitä keinoja sisällyttää kaikki siihen. Mutta huomaan, että kangastöiden kanssa minulla ei ole tarpeeksi kokemusta samanlaiseen suunnitteluun ja haen samalla tavalla kuin Jenna ohjeita joita voin käyttää pohjana tai suoraan noudattaa toteutuksessa.
Se on ihan totta, että suurin osa ksityökerhomme toiminnasta oli muotoiluorientoitunutta ja tehtävän annot olivat ongelmakeskeisiä. Niin kuin totesitkin ideointimme oli kuitenkin teknologia orientoitunutta, lisäksi nostaisin kerhon ensimmäisen kerran esille jossa lapset suunnittelivat omat aikakoneensa. Aikakoneiden rakentaminen oli tehtävänannosta aina keskeisiin tavoitteisiin ilmaisuorientoitunutta käsityötä, sillä lapset saivat tehtävän annon tarinan kautta ja saivat luoda materiaalien rajoitteiden sisällä täysin vapaasti.
Muistelen myös sijaisuuksia joissa olen pitänyt kässää 5-6 luokkalaisille enkä muista yhteäkän tehtävää joka olisi ohjeistettu minulle tai lapsillekkaan tarinallisesti, tehtvänannot keskittyivät joko johonkin toimintaperiaatteeseen tai esineen tuottamiseen. Mutta lähes kaikissa töissä oli myös jätetty sen verran väljyyttä, että lapsilla oli mahdollisuus ilmaista itseään, oli se sitten esteettisesti tai tuotteen ominaisuuksiin liittyen. Eli jokainen tehtävä ei varmastikkaan koskaan täytä kaikkia kohtia täydellisesti eikä tehtvän tarvitse olla mielestäni myöskään vain yhteen toimintamuotoon pohjautuva, vaan tehtävä voi olla jopa mielekkäämpi jos näitä pysty yhdistelememään sopivasti, esimerkiksi jos ideointi lähtee tarinasta voi suunnittelussa ottaa teknologiaoriointuneen lähestymistavan ("Suunnittelukontekstin ja suunnittelua säätelevientekijöiden (rajoitteiden)analysointi jamäärittäminen").
Huomasin saman ongelman oman tuottamisen kanssa, on paljon vaikeampi löytää selkeitä orionteitumistapoja. Kuitenkin yleensä projektit lähtevät käyntiin ongelmakeskeisesti ja työksentely prosessin aikanakin painottuu vahvasti muotoiluoriointeisesti. Esimerkiksi yöpöytää suunnittellessani listasin itselleni tarpeelliset ominaisuudet jotka halusin tuotteella olevan ja etsin tämn jälkeen parhaita tai mielekkäitä keinoja sisällyttää kaikki siihen. Mutta huomaan, että kangastöiden kanssa minulla ei ole tarpeeksi kokemusta samanlaiseen suunnitteluun ja haen samalla tavalla kuin Jenna ohjeita joita voin käyttää pohjana tai suoraan noudattaa toteutuksessa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Jenna Mannila
Pohdintaa Krögerin taulukosta
Pakko ottaa tämä näkökulma esille, vaikkei tämä ole suoraan tehtävänannosta. Rasoul, nostit esille, että tehtävän ei tarvitse olla mielestäsi yhteen toimintamuotoon pohjautuva, vaan että kaikkia voidaan yhdistellä. Kun itse katselin taulukon antia, huomasin, että väkisinkin tahtoi eri orientaatiot yhdistyä ja sekoittua yhden tehtävän aikana. Joten olen samoilla linjoilla kanssasi tästä: orientaatioiden yhdistely voi olla hyvin mielekästä. Mutta tämä mielestäni edellyttää eri orientaation tuntemista, jotta voidaan olla oikeudenmukaisia esim. arvioinnin kannalta.
Koska Krögerin taulukko jäsentelee tekemisen eri vaiheita, mielestäni se samalla antaa viittaa, miten arviointia tulisi jäsentää. Olemme joskus puhuneet demoilla arvioinnista, ja yhdeksi näkökulmaksi on noussut tuon ulkönäön/laadun arviointi. Kröger puhuukin artikkelissaan myös arvioinnista, ja mainitsee muun muassa asetetut tavoitteet ja arvioinnin kytkeytymisen niihin (38 - 40). Jos otan Rasoulin esimerkin, että tehtävä alkaa tarinasta ideoinnilla ja muuttuu sitten teknologiaorientoituneeseen lähestymistapaan. Tällöinhän ideointi vaiheessa arvioinnin tulisi olla lähtökohtaisesti erilaista kuin muissa työskentelyn vaiheissa. Jos tehtävän päämäärä on tarninan avuin toteuttaa teknologinen sovellus, mielestäni täytyy opettajan tarkoin pohtia, missä määrin hän arvioi tuotteen ulkonäköä tai teknisiä ratkaisuja. Eli jos eri orientaatioita yhdistellään, on hyvä pohtia, miten niiden sekoittaminen keskenään vaikuttaa tehtävän tavoitteisiin ja arviointiin.
Tässä poikkeusoloissa eri orientaatioiden näkökulmasta tulee myös pohtia opettajan asemaa. Ymmärsin, että tätä voi pohtia niin alakoulun kontekstista. Joten käytännössä alakoulun oppilaat tekevät töitään etänä kotona, ehkä saavat videoyhteyden opettajaan. Jostain olin kuullut, että oppilas oli tehnyt itsekseen käsityö tehtäviään kotonaan. Koska tämä poikkeustilanne vaikuttaa paljon opettajan antamaan tuen ja ohjauksen määrään, mielestäni se rajaa paljonkin, millaisia tehtäviä voidaan antaa. Teknologiaorientoitunut tehtävänanto on mielestäni haastava toteuttaa etänä. Oppilaan tulisi kehitellä jokin teknologinen ratkaisu, yms. Ehkä joillekin oppilaille tämä voisi olla helppoa, mutta itseäni huolestuttaisivat ne oppilaat, jotka tarvitsisivat paljon tukea työn edistämiseen. Mikäli tukea ei saada riittävästi, vaikuttanee se paljon työn lopputulokseen sekä myös oppilaan motivaatioon. On huomioitava, että jokaisella oppilaalla olisi yhtäläiset mahdollisuudet onnistua työssään niillä resursseilla, joita hänellä kotona on.
Jotta oppilailla olisi mahdollisuus pystyä tekemään töitä kotosalla, joustavuus on hyvin olennaista. Näin ollen ehkä ilmaisuorientoitunut työskentelyote olisi hyvä. Itsensä ilmaiseminen on persoonallista, uniikkia, jolloin lopputulos ei ole ehkä niin riippuvainen siitä, onko oppilas saanut riittävästi tukea ongelman ratkaisemiseen. Lisäksi ajankohtainen tilanne varmasti herättää erilaisia tunteita, jolloin ilmaisupainotteisessa työskentelyssä voitaisiin hyödyntää näiden tunteiden tuomia ideoita.
Pakko ottaa tämä näkökulma esille, vaikkei tämä ole suoraan tehtävänannosta. Rasoul, nostit esille, että tehtävän ei tarvitse olla mielestäsi yhteen toimintamuotoon pohjautuva, vaan että kaikkia voidaan yhdistellä. Kun itse katselin taulukon antia, huomasin, että väkisinkin tahtoi eri orientaatiot yhdistyä ja sekoittua yhden tehtävän aikana. Joten olen samoilla linjoilla kanssasi tästä: orientaatioiden yhdistely voi olla hyvin mielekästä. Mutta tämä mielestäni edellyttää eri orientaation tuntemista, jotta voidaan olla oikeudenmukaisia esim. arvioinnin kannalta.
Koska Krögerin taulukko jäsentelee tekemisen eri vaiheita, mielestäni se samalla antaa viittaa, miten arviointia tulisi jäsentää. Olemme joskus puhuneet demoilla arvioinnista, ja yhdeksi näkökulmaksi on noussut tuon ulkönäön/laadun arviointi. Kröger puhuukin artikkelissaan myös arvioinnista, ja mainitsee muun muassa asetetut tavoitteet ja arvioinnin kytkeytymisen niihin (38 - 40). Jos otan Rasoulin esimerkin, että tehtävä alkaa tarinasta ideoinnilla ja muuttuu sitten teknologiaorientoituneeseen lähestymistapaan. Tällöinhän ideointi vaiheessa arvioinnin tulisi olla lähtökohtaisesti erilaista kuin muissa työskentelyn vaiheissa. Jos tehtävän päämäärä on tarninan avuin toteuttaa teknologinen sovellus, mielestäni täytyy opettajan tarkoin pohtia, missä määrin hän arvioi tuotteen ulkonäköä tai teknisiä ratkaisuja. Eli jos eri orientaatioita yhdistellään, on hyvä pohtia, miten niiden sekoittaminen keskenään vaikuttaa tehtävän tavoitteisiin ja arviointiin.
Tässä poikkeusoloissa eri orientaatioiden näkökulmasta tulee myös pohtia opettajan asemaa. Ymmärsin, että tätä voi pohtia niin alakoulun kontekstista. Joten käytännössä alakoulun oppilaat tekevät töitään etänä kotona, ehkä saavat videoyhteyden opettajaan. Jostain olin kuullut, että oppilas oli tehnyt itsekseen käsityö tehtäviään kotonaan. Koska tämä poikkeustilanne vaikuttaa paljon opettajan antamaan tuen ja ohjauksen määrään, mielestäni se rajaa paljonkin, millaisia tehtäviä voidaan antaa. Teknologiaorientoitunut tehtävänanto on mielestäni haastava toteuttaa etänä. Oppilaan tulisi kehitellä jokin teknologinen ratkaisu, yms. Ehkä joillekin oppilaille tämä voisi olla helppoa, mutta itseäni huolestuttaisivat ne oppilaat, jotka tarvitsisivat paljon tukea työn edistämiseen. Mikäli tukea ei saada riittävästi, vaikuttanee se paljon työn lopputulokseen sekä myös oppilaan motivaatioon. On huomioitava, että jokaisella oppilaalla olisi yhtäläiset mahdollisuudet onnistua työssään niillä resursseilla, joita hänellä kotona on.
Jotta oppilailla olisi mahdollisuus pystyä tekemään töitä kotosalla, joustavuus on hyvin olennaista. Näin ollen ehkä ilmaisuorientoitunut työskentelyote olisi hyvä. Itsensä ilmaiseminen on persoonallista, uniikkia, jolloin lopputulos ei ole ehkä niin riippuvainen siitä, onko oppilas saanut riittävästi tukea ongelman ratkaisemiseen. Lisäksi ajankohtainen tilanne varmasti herättää erilaisia tunteita, jolloin ilmaisupainotteisessa työskentelyssä voitaisiin hyödyntää näiden tunteiden tuomia ideoita.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heta Vaattovaara
Pohdintaa Krögerin taulukosta
Ehkä pääsemme asian ytimeen. Monesti töistä löytyy kaikkia elementtejä.
Minä näin ehkä teidän kerhon Rasoul ja Jenna taas vahvasti teknologiaorientoituneena. Teknologiahan on laaja käsite ja vaikka itselle mielleyhtätymät suuntaavat heti eloktroniikaan. Ongelmanratkaisu ja erilaisten toimintaperiaatteiden ymmärtäminen esimerkiksi sillan rakentamisessa tai kanamunan tiputtamisessa ongelmanratkaisu keskittyi erilaisten ilmiöihin ja luonnonlakeihin. Ensimmäinen kertanne oli selvästi ilmaisorientoitunut ja itse pidin totetutusta ja ideaa siinä hienona ja onnistuneena. Vaikka itse teknologiaorientoituneena näin toteutuksen myös ilmaisu kulki tarinan muodossa tehtävien läpi.
Itse näen tärkeänä suunnittelun taidoissa, että taitopohja on riittävä, joten on ehkä tärkeää aluksi noudattaa ohjeita ja sen jälkeen siirtä soveltamaan.
Ehkä pääsemme asian ytimeen. Monesti töistä löytyy kaikkia elementtejä.
Minä näin ehkä teidän kerhon Rasoul ja Jenna taas vahvasti teknologiaorientoituneena. Teknologiahan on laaja käsite ja vaikka itselle mielleyhtätymät suuntaavat heti eloktroniikaan. Ongelmanratkaisu ja erilaisten toimintaperiaatteiden ymmärtäminen esimerkiksi sillan rakentamisessa tai kanamunan tiputtamisessa ongelmanratkaisu keskittyi erilaisten ilmiöihin ja luonnonlakeihin. Ensimmäinen kertanne oli selvästi ilmaisorientoitunut ja itse pidin totetutusta ja ideaa siinä hienona ja onnistuneena. Vaikka itse teknologiaorientoituneena näin toteutuksen myös ilmaisu kulki tarinan muodossa tehtävien läpi.
Itse näen tärkeänä suunnittelun taidoissa, että taitopohja on riittävä, joten on ehkä tärkeää aluksi noudattaa ohjeita ja sen jälkeen siirtä soveltamaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heta Vaattovaara
Pohdintaa Krögerin taulukosta
Käsityökerhomme olivat erilaiset ja oli kiinnostavaa verrata taulukosta eri orientaatioita verraten kerhojen luonteeseen. Aiheemme pelit on hyvin laaja konsepti ja sen rajaamattomuus ainakin omassa pienryhmässä aiheutti hankaluuksia. Orientaatiotossa meidän kerhomme selvästi keskittyi muotoiluun. Esineiden käyttökelpoiuus kuin myös esteettisyys oli mielestäni merkittävässä roolissa suunnittelussa ja toteutuksessa. Pelit ovat tuttu konsepti kaikille ja kaikki sen variaatiot ja erilaiset toteututavat ovat tuttuja jo 2.luokkalaisille. Variaatioita oli paljon meillä pienryhmissä ja muunnellun twisterin lisäksi syntyi kaksi lautapeliä, joiden toimintaperiaatteet erottivat myös nämä hyvin toisistaan. Kerhosta ainakin huomasi, miten tällaiseen prosessiin tarvitaan aikaan ja itse olisin kaivannut aikaa tekemiseen ainkin yhden ylimääräisen kerho kerran verran tai ehkä rajaamisen olisi pitänyt olla heti selkeämpää.
Omat työni myös painottuvat muotoiluorientaatioon ja käyttötavara yleensä valmistuu pienillä muutoksilla valmiista ohjeesta tai ideasta. Huomaan kiinnittäväni paljon aikaa estetiikkaan ja suunnittelu ja muutokset usein nojaavat sinne suuntaan ja muotoiluun. Olen huomannut myös jääväni paljon jumiin suunnitteluun ja asioiden kanssa junnaamiseen. Timo sanoo että se on huolellisuutta, mutta itse koen kiertäväni kehää. Olen kyllä myös kehittynyt tässä ja osaan tehdä päätöksiä työn suhteen nopeammin.
Itse varmaan toivoisin itseltäni orientoitumista tuohon teknologiaorientaatioon. Ilmaisuorientoituminen on myös minun mielestä näkynyt Ullan demoilla hyvin ja olen kokenut myös Riitan demoilla toteuttaneeni juuri ilmaisua. Pasin kuin myös Timon kanssa taas tietynlainen ongelmaratkaisu on ollut keskiössä, koska harvoin suora ohje tai vastaus on ollut tarjolla. Teen tuoteprojektiin anorakkia ja aloitin juuri tekemään toista sovelluksin. Ensimmäistä anorakkia tein Veetin kanssa samanaikaisesti ja teimme erilaisia muutoksia työhön, usein muutokset keskittyivät mielestäni tuotteen käytännöllisyyttä parantamaan. Uutta anorakkia teen uusin sovelluksin. Joten miksei suoraan ohjeesta tehty työ voi olla samalla tavalla ongelmanratkaisua? Pitääkö pyörä keksiä aina uudelleen? Hyvää pohdintaa Jenna! Itse näen kyllä vahvimpana myös muotoiluun ja ilmaisuun keskittyvän orientaation itselläni. No tästä varmaan saa sitten haastetta ensi vuoteen kun orientoituu myös tuohon teknologiaan ja entistä enemmän ongelmanratkaisuun.
Käsityökerhomme olivat erilaiset ja oli kiinnostavaa verrata taulukosta eri orientaatioita verraten kerhojen luonteeseen. Aiheemme pelit on hyvin laaja konsepti ja sen rajaamattomuus ainakin omassa pienryhmässä aiheutti hankaluuksia. Orientaatiotossa meidän kerhomme selvästi keskittyi muotoiluun. Esineiden käyttökelpoiuus kuin myös esteettisyys oli mielestäni merkittävässä roolissa suunnittelussa ja toteutuksessa. Pelit ovat tuttu konsepti kaikille ja kaikki sen variaatiot ja erilaiset toteututavat ovat tuttuja jo 2.luokkalaisille. Variaatioita oli paljon meillä pienryhmissä ja muunnellun twisterin lisäksi syntyi kaksi lautapeliä, joiden toimintaperiaatteet erottivat myös nämä hyvin toisistaan. Kerhosta ainakin huomasi, miten tällaiseen prosessiin tarvitaan aikaan ja itse olisin kaivannut aikaa tekemiseen ainkin yhden ylimääräisen kerho kerran verran tai ehkä rajaamisen olisi pitänyt olla heti selkeämpää.
Omat työni myös painottuvat muotoiluorientaatioon ja käyttötavara yleensä valmistuu pienillä muutoksilla valmiista ohjeesta tai ideasta. Huomaan kiinnittäväni paljon aikaa estetiikkaan ja suunnittelu ja muutokset usein nojaavat sinne suuntaan ja muotoiluun. Olen huomannut myös jääväni paljon jumiin suunnitteluun ja asioiden kanssa junnaamiseen. Timo sanoo että se on huolellisuutta, mutta itse koen kiertäväni kehää. Olen kyllä myös kehittynyt tässä ja osaan tehdä päätöksiä työn suhteen nopeammin.
Itse varmaan toivoisin itseltäni orientoitumista tuohon teknologiaorientaatioon. Ilmaisuorientoituminen on myös minun mielestä näkynyt Ullan demoilla hyvin ja olen kokenut myös Riitan demoilla toteuttaneeni juuri ilmaisua. Pasin kuin myös Timon kanssa taas tietynlainen ongelmaratkaisu on ollut keskiössä, koska harvoin suora ohje tai vastaus on ollut tarjolla. Teen tuoteprojektiin anorakkia ja aloitin juuri tekemään toista sovelluksin. Ensimmäistä anorakkia tein Veetin kanssa samanaikaisesti ja teimme erilaisia muutoksia työhön, usein muutokset keskittyivät mielestäni tuotteen käytännöllisyyttä parantamaan. Uutta anorakkia teen uusin sovelluksin. Joten miksei suoraan ohjeesta tehty työ voi olla samalla tavalla ongelmanratkaisua? Pitääkö pyörä keksiä aina uudelleen? Hyvää pohdintaa Jenna! Itse näen kyllä vahvimpana myös muotoiluun ja ilmaisuun keskittyvän orientaation itselläni. No tästä varmaan saa sitten haastetta ensi vuoteen kun orientoituu myös tuohon teknologiaan ja entistä enemmän ongelmanratkaisuun.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Petter Eskelinen
Pohdintaa Krögerin taulukosta
Tosi hyviä nostoja teiltä kaikilta. Olen samoilla linjoilla: monesti töistä löytyy useita päällekäisiä orientaatioita. Aikakone-ryhmän kerho oli minunkin mielestäni teknologiaorientoituneempi, vaikkakin selviä piirteitä esim. juuri ilmaisuorientaation suuntaan löytyikin.
Peli-teemassa mielestäni sekoittu aika pitkälti kaikki orientaatiot, toki riippuen hieman minkä pelin näkökulmasta asiaa katsoo. Näin jälkikäteen onkin mielenkiintoista pohtia minkälaisia piirteitä tuotoksen eri osa-alueisiin liittyykään. Näiden asioiden pohtimisesta olisi varmasti hyötyä myös jo ennen kerhon pitämistä mm. työskentelytavoitteiden asettamisessa. Kaikissa orientaatioissa on kuitenkin hieman erinäkökulma, ja oppilaan olisi hyödyllistä päästä kokeilemaan monenlaista työskentelytapaa erilaisten projektien parissa.
Tosi hyviä nostoja teiltä kaikilta. Olen samoilla linjoilla: monesti töistä löytyy useita päällekäisiä orientaatioita. Aikakone-ryhmän kerho oli minunkin mielestäni teknologiaorientoituneempi, vaikkakin selviä piirteitä esim. juuri ilmaisuorientaation suuntaan löytyikin.
Peli-teemassa mielestäni sekoittu aika pitkälti kaikki orientaatiot, toki riippuen hieman minkä pelin näkökulmasta asiaa katsoo. Näin jälkikäteen onkin mielenkiintoista pohtia minkälaisia piirteitä tuotoksen eri osa-alueisiin liittyykään. Näiden asioiden pohtimisesta olisi varmasti hyötyä myös jo ennen kerhon pitämistä mm. työskentelytavoitteiden asettamisessa. Kaikissa orientaatioissa on kuitenkin hieman erinäkökulma, ja oppilaan olisi hyödyllistä päästä kokeilemaan monenlaista työskentelytapaa erilaisten projektien parissa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.