Kokonainen käsityö

Oppilaan käsityönprosessissa on keskeistä, että se on kokonainen prosessi. Kokonaisella käsityöllä tarkoitetaan tekemistä, jossa sama henkilö suorittaa käsityöprosessin kaikki eri vaiheet itse: ideoi, tekee visuaalisia ja teknisiä suunnitelmia, valmistaa tuotteen ja lopulta arvioi tuotetta sekä prosessia. Ideoinnin lähtökohdat ja kulloisenkin suunnittelutehtävän laajuus ovat riippuvaisia jakson lähtökohdista sekä oppilaan osaamisen tasosta. Sekä esteettisen että teknisen suunnittelun vaihtoehtojen laajuus ja monimuotoisuus kasvaa taidon karttumisen myötä, mutta jo ensimmäisissä töissä tulee olla tilaa oppilaan yksilöllisille päätöksille.

opettaja oppilas suunnittelee --> oppilas toteuttaa --> opettaja oppilas arvioi

Opetuksen eriyttäminen ja oppilaasta lähtevä yksilöiminen toteutuu luontevasti kokonaisen käsityönprosessin sisällä. Opettajalta tämä vaatii monipuolista opettamisen ja oppimisen tietotaitoa, oppilaiden yksilöllisyyden tiedostamista sekä tavoitteiden ja suunnittelun keskeisen merkityksen ymmärtämistä.

Uuteen tekniikkaan tai uusiin materiaaleihin tutustumisen vaiheessa on välillä mielekästä antaa oppilaalle rajatumpia suunnittelun vaihtoehtoja ja painottaa enemmän taitoon harjaantumista (ositettu käsityö).

Opetuksen järjestäminen

Käsityö on oppiaine, jossa tuottaminen on riippumatonta käytettävistä materiaaleista, työskentelyvälineistä ja toteuttamistavoista. Käsityö kattaa kaikki tuotteen suunnittelussa ja valmistuksessa käytettävät materiaalit.

Koulumme käsityönopetuksen tavoitteena on tutustuttaa oppilaat monipuolisesti käsityön materiaaleihin, työvälineisiin ja tekotapoihin. Keskeistä on laaja-alainen, eri oppiaineisin intergoituva suunnittelu ja aktiivinen työskentelyprosessi. Toiminnassa ja toiminnanohjauksessa on keskeistä ongelmanratkaisu, tiedon ja taidon soveltaminen sekä itsenäinen tiedonhankinta. Oppilaslähtöinen, kehittyvä suunnitteluprosessi edellyttää myös hyvää aineenhallinnallista osaamista.

Käsityön opetus muodostuu luokillla 3 - 6 tekstiilityön- ja teknisen työn eri työtapojen tekniikkajaksoista sekä käsityön eri työtapojen yhteisistä projektijaksoista.  

Käsityön projektit

Käsityönopetuksen samansisältöisyys, teemalähtöisyys sekä laaja-alaisiin opetuskokonaisuuksiin sitominen tapahtuu vuosittaisten projektien kautta. Projektit nousevat monialaisista oppimiskokonaisuuksista, ja niiden suunnittelussa hyödynnetään ja konkretisoidaan eri oppiaineiden ilmiöitä ja sisältöjä. Sekä projekteissa että painotusalueen työskentelyssä korostuu käsityönopetuksen monimateriaalisuus, sillä töissä käytettään laajasti käsityön materiaaleja, työtapoja ja työvälineitä. Projekteissa painottuu aktiivinen ja monipuolinen suunnittelu, jota tukee vuoden muun työskentelyn aikana hankittu tiedollinen ja taidollinen osaaminen.

Työvälineenä käsityön nelikenttä

Käsityönopetuksen monikerroksellisuus, johon kuuluu sekä käsityöllinen toiminta että käsityön kautta kasvattaminen, edellyttää opettajalta kattavaa suunnittelua. Jotta opetuksen suunnittelussa ja prosessin arvioinnissa olisi helpompi ottaa huomioon kaikki opetuksen tehtävät ja ulottuvuudet, voi käsityönopetusta lähestyä käsityön nelikentän kautta.

Nelikentäksi nimetyn luokittelumallin tarkoituksena on tukea käsityön opetuksen suunnittelua, opetusta ja arviointia. Kyseessä on käsityön tavoitteiden luokittelu oppilaan toimintaa noudattaviksi kokonaisuuksiksi. Tavoitteena on selkiinnyttää sekä opettajan että oppilaan ajatteluprosessia, jotta oppiaineen niin tiedolliset, taidolliset kuin kasvatukselliset mahdollisuudet varmemmin toteutuvat. Nelikentän avulla pyritään jäsentämään käsityönopetuksen tavoitteet ja sisällöt sellaiseen muotoon, että opetusta suunnitteleva opettaja kykenee näkemään ja toteuttamaan sisältökokonaisuuksia, joissa toteutuu käsityönopetuksen tavoitteet täyttävä laaja-alainen tuotesuunnittelu ja -valmistusprosessi.

Nelijakoisuuden taustalla on toisaalta aineen käsityöllinen toiminta ja käsityöllinen taitaminen, toisaalta opetuksen tavoitteellinen kasvatustehtävä. Ainehallinnan saavuttaminen edellyttää opettajalta kokonaisen käsityöprosessin hallintaa, kasvatuksellisen kokonaisuuden hallinta taas edellyttää sekä työskentelytaitojen tavoitteiden että laajempien kasvatuksellisten taitojen ymmärtämistä.

Arviointi sanallisena luokilla 1-3 ja numeerisena luokilla 4-6. valtakunnallisten kriteerien mukaan. 

Arvioinnin apuna hyödynnetään käsityön nelikenttää sekä paikallisittain vuosiluokkaistettuja tavoitteita. Luokalla 6 hyödynnetään valtakunnallisia hyvän osaamisen kriteereitä.

POPS2014, käsityö, vuosiluokat 3-6

Nelikentässä käsityön tavoitteet ryhmitellään neljään kokonaisuuteen: 1) perustaitojen ja niihin liittyvien tietojen tavoitteet, 2) suunnittelun tavoitteet, 3) työskentelytaidolliset tavoitteet sekä 4) yleiset kasvatukselliset tavoitteet.

Käsityön nelikenttä (Huovila & Rautio, 2007)

TIEDOT JA TAIDOT: Käsityönopetuksen tehtävänä on opettaa oppilaalle käsityötaitoja käyttäen monipuolisesti materiaaleja ja tekniikoita. Opiskelussa harjoitellaan välineiden, laitteiden ja koneiden käyttämistä sekä perehdytään niiden toimintaperiaatteisiin ja teknologian arkipäivän ilmiöihin. Työskennellessään oppilas kehittää teknisiä ja motorisia taitojaan. (T2, T3, T4, T5, T6)

SUUNNITTELUN TAIDOT: Oppilas suunnittelee sekä työnsä ulkoasun että sen tekniset ratkaisut. Suunnittelussa kiinnitetään huomiota tuotteen toimivuuteen, esteettisyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Oppilas harjaannuttaa avaruudellista hahmottamistaan, kehittää luovuuttaan ja ongelmanratkaisutaitojaan sekä soveltaa oppimiaan käsityötaitoja. Yhteys kuvataiteisiin sekä tiedonhankinta erilaisista lähteistä tukevat suunnittelutyötä. Suunnitelmaa esittäessään oppilas käyttää sekä sanallisia, kuvallisia että kolmiulotteisia toteutustapoja. (T2, T4, T6)

TYÖSKENTELYN TAIDOT: Tavoitteena on kehittää oppilaan työskentelyn suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja omatoimisuutta sekä ohjata häntä työn tekemiseen sekä yksin että erilaisissa ryhmissä. Tärkeää on oman ja toisen työn arvostaminen. Suunnitellessaan ja työskennellessään oppilas havainnoi toimiaan, reagoi muutoksen tarpeeseen sekä arvioi toimintaansa ja työnsä lopputulosta. Oppilas harjaantuu ottamaan vastuuta omasta työstään ja sen loppuunsaattamisesta, huolehtimaan työvälineistä ja työympäristöstä sekä noudattamaan työturvallisuudesta annettuja ohjeita. (T3, T5, T6)

KASVATUKSELLISET TAVOITTEET: Käsityönopetuksen tavoitteena on toiminta, jossa oppilas kokee iloa ja tyydytystä työstään ja hänen itsetuntonsa kasvaa. Oppilas ymmärtää itsensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa, sen kulttuuria, historiaa ja tulevaisuutta. Käsitöissä oppilasta ohjataan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti kantamaan vastuuta kuluttamisesta ja ympäristöstä. Hän oppii arvostamaan työn ja materiaalin laatua, ja hänen vastuuntuntonsa työstä ja materiaalin käyttämisestä lisääntyy. Oppilas suhtautuu arvioiden ja kriittisesti sekä omiin valintoihinsa että tarjolla oleviin virikkeisiin, tuotteisiin ja palveluihin. (T7, T8)

Lohkojen järjestys ja niiden laajuus voi painottua työkohtaisesti. Esimerkiksi ensikertaisessa tekniikka- tai työtapaharjoittelussa suunnittelua keskeisempää on taidon harjoittaminen, tai integroidussa kokonaisuudessa tietty aihepiiri nostaa yhden yksittäisen tavoitealueen muita tärkeämmäksi.

Olennaista on, että tavoitteiden asettelun ja opetuksen suunnittelun lisäksi myös sekä opettajan suorittama arviointi että oppilaan itsearviointi toteutetaan nelikentän pohjalta. Nelikenttä palvelee myös opettajan oman toiminnan ja kehittymisen arvioinnin apuna. (Opettajan nelikenttä)

Opettajan nelikenttä (Huovila & Rautio, 2007)

Lisämateriaalia käsityön nelikentästä
Riitta Huovila ja Riitta Rautio: Nelikenttä käsityönopetuksen käytännön työvälineenä
Riitta Huovila ja Riitta Rautio: Käsityö on väline oppia jotain aivan muuta

Lisämateriaalia käsityön eri muodoista sekä käsityön opetussuunnitelmista
Riitta Huovila: ”Opetettavana aineena käsityö” – Perusopetuksen opetussuunnitelmien näkemyksiä käsityöstä ja käsityön merkityksistä
Opetettavana aineena käsityö_Riitta Huovila_2010.pdf