INFORMAATIOLUKUTAIDON KÄSITTEEN TULO SUOMALAISEEN KORKEAKOULUKESKUSTELUUN

Informaatiolukutaidon käsite on lähtöisin yhdysvaltalaisesta keskustelusta 1970-luvulta. Suomalaisissa korkeakoulukirjastoissa käsite omaksuttiin 2000-luvun alkupuoliskolla, jolloin kansanväliset IL -standardit käänneettiin suomeksi. Yliopistokirjastot ryhtyivät yhdessä muokkaamaan IL-opetuksen tavoitteita, joista tärkeimpänä pidettiin informaatiolukutaidon opetuksen aikaisempaa tiiviimpää intergointia yliopisto-opintoihin. Samalla haluttiin kartoittaa informaatiolukutaidon keskeiset elementit, laatia informaatiolukutaidon opintosuunnitelma ja kehittää verkko-opetusta. Lisäksi rakennettiin yliopistojen välinen yhteistyöverkosto, josta alkuun vastuun otti Helsingin yliopisto. Standardeissa lueteltiin, mitä opiskelijan tuli akateemisen opiskelu-uransa aikana osata, jotta hänestä kehittyisi "information literate person".

IL -lukutaidon sisältöjä ja tavoitteita kuvaavia malleja on koetettu jäsentää ja myös visualisoida (pyramidi, pilarit, kehät jne) eri tavoin. Suomalaisessa yliopistopedagogisessa keskustelussa tutkimusosaamisen eri osa-alueet ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi IL-osaamista on ollut vaikea sijoittaa osaksi ainelaitosten opetussuunnitelmia. Osasyy löytyy myös korkeakoulukirjastojen IL-opetuksen käytänteistä, joista puuttuu yhteinen sanoitus siitä, miten tiedonhankinta ja -hallinta oikeastaan nivoutuvat osaksi tutkimuksen prosesseja. Jopa itse IL-käsitettä on kritisoitu, koska se ei avadu muulle akateemiselle yhteisölle. IL-lukutaidot nähtiin 2000-luvun alussa taivoitteina ja taitoina, jotka kertoivat askel askeleelta, miten osaaminen jalostuu aloittelijan taidoista asiantuntijataidoiksi. IL-taitojen omaksuminen tapahtuu tässä mallissa lineaarisesti ja ilman suoranaista konkreettista yhteyttä tieteenalojen peruilmiöihin ja niistä liikkeelle lähtevään tiedontarpeeseen.

Vuonna 2013 Suomen yliopistokirjastojen neuvoston informaatiolukutaidon verkosto uudisti yhdessä AMK-kirjastojen kanssa Informaatioluku (IL) korkeakouluissa -suosituksen. Suositukset on kirjoitettu hyvin joustavaan muotoon ja ne perustuvat ajatukseen elinikäisestä oppimisesta. Tavoitteena on edelleen, että "IL ­‐opetus sisällytetään korkeakoulujen opetussuunnitelmiin kaikissa Suomen korkeakouluissa. Opetussuunnitelma mahdollistaa suunnitelmallisen opetuksen. Sen avulla opetuksesta muodostetaan hallittu ja ehjä kokonaisuus, joka tukee koulutusta ja tutkimusta".

Uudistus noudattaa samoja periaatteita, jotka on esitelty vuoden 2014 loppupuolella päivitettävissä kansainvälisissä ohjeissa (ks. lisää Information Literacy Competency Standards for Higher Education; vuoden 2015 alussa asiakirjaa ei ole vielä julkaistu, vaan sen on kansainvälisellä lausuntokierroksella).

TOIMINNALLISUUS JA INTERAKTIIVISUUS IL-TAITOJEN YDINKÄSITTEIKSI

Tarve muutokseen ja "information literate person" -käsitteen uudelleen tulkitsemiseen nousee siitä valtavasta tietomassasta, jonka internetin aikakausi on tuonut tullessaan. Tiedonhakemisen sijaan tiedonhankinnan opettajan on kiinnittetävä opiskelijan huomio tiedonsuodattamiseen ja tiedon tuotannon taloudellisiin ja eettisiin kysymyksiin. Esimerkiksi trialoginen oppiminen ja tutkiva oppiminen kertovat jo nimenä opetuksen pedagogisista mallinnuksista, jotka ovat kehittyneet juuri monipuolisen tieto- ja viestintätekniikan mahdollistavista tavoista löytää uusia keinoja opetus- ja oppimisprosessin tukemiseen. IL -opetusta kehitään 2010-luvulla soveltaen samoja pedagogisia ratkaisuja, joita substanssiopetuksessa hyödynnetään.

IL-taitojen yhdistäminen osaksi prosessikeskeistä toimintaa johtaa siihen, että huomio on kysymyksissä, miten tiedonhankinta ja -hallinta edistää tutkimusprosessin eri vaiheita ja millaista muuta osaamista, kuten TVT-taitoja ja tutkimuseettistä osaamista, tekijän tulee hallita opintojen eri vaiheessa. Kysymyksessä on näin ajateltuna tiedontarpeen määrittelemä jatkuva osaamista kartuttava ja syventävä prosessi. Tämä prosessi on kuvattuna alla olevassa prosessikaaviossa.


Kuva: Information literate person. Kokko 2014.

Information literate person -käsitteeseen sisältyvät tiedontarpeen tunnistaminen ja paikallisen tietoympäristön hyödyntäminen tiedontarpeen mukaisesti. Akateemiseen tiedonhankinnan tapoihin ja hankitun tiedon käyttämiseen kuuluu tietoiseksi tehty tiedonhankinnan strategia, joka tukee ja muokkaa tutkimussuunnitelmaa. Tietoisena toimintana tiedonhankintaan kuuluu selailu ja nk. metatiedon lukeminen, mikä puolestaan ohjaa kohti koko ajan tarkentuvaa tiedonhankinnan prosessia. 2010-luvulla tiedon muodolla ei ole merkitystä, vaan tieto voi olla painettua tai digitaalista. Information literate person ymmärtää tiedon eri "ilmenemismuodot" ja osaa käyttää tietoa eettisesti hyväksyttävällä tavalla.

Tiedonhankinnassa ei siis ole kysymys tiedon vaikeasta tavoitettavuudesta, vaan siitä miten valtavista tietomassoista saadaan seulotuksi keskeinen ja relevantti tietoaines juuri työn alla olevan tutkimuksen tarpeisiin. Tiedonhankintataidot eivät enää näyttäydy staattisina standardeina, vaan jatkuvasti kehittyvänä osaamisena muun substanssiosaamisen ja yleisten geneeristen taitojen rinnalla. Päämääränä on, että yliopistoista valmistuu akateemisia asiantuntijoita, joilla on taito soveltaa oppimaansa yhä kompleksisoituvassa toimintaympäristössä. Tästä päämäärästä on muodostunut hedelmällinen, yhteistyötä rakentava keskusteluyhteys ainelaitosten, kirjaston tietopalvelun, kielikeskuksen ja IT-palvelun välille.