Kyberuhkien aiheuttajat eli kyberhyökkääjät voidaan luokitella erilaisiin tyyppeihin riippuen hyökkääjien motiiveista.

• Haktivistien teon motiivina on “vakaumus” ja hyökkäyksen takana voivat olla esimerkiksi poliittiset syyt. Haktivistit nousivat vahvasti esille 2010-luvulla WikiLeaksin myötä. Tekijät ovat usein vahvasti brändättyjä ja tunnettuja, pelottavana pidettyjä virtuaaliorganisaatioita. Operaatioturvallisuus on usein puutteellinen, jolloin kiinnijäämisen riski on suuri.

• Kyberterroristien tavoitteena on yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen epäjärjestystä luomalla ja vastustajia vahingoittamalla.

• Yritysten tavoitteena on taloudellinen hyöty kilpailijaa häiritsemällä tai yritysvakoilulla.

• Yksilöitä houkuttelee kyberhyökkäyksiin kokeilunhalu, kosto tai oma etu, taloudellinen hyöty tai mahdollisuus aiheuttaa haittaa. Hyökkääjä voi esimerkiksi olla utelias henkilö, kiusaaja tai työntekijä. Yksilöt voivat aiheuttaa haittaa sinulle, perheellesi, sukulaisillesi, ystävillesi tai yrityksille.

• Valtioiden tavoitteena on kansallinen etu, vieraan valtion vahingoittaminen, tiedonsaanti tai omien päämäärien saavuttaminen vieraassa valtiossa. Tyypillisesti voidaan ajatella niin, että mitä laajempia vaikutuksia halutaan, sitä suurempi toimija taustalta yleensä toimii. Valtiot voivat myös suoraan tai välillisesti rahoittaa tai muuten tukea erilaisia toimijoita, esimerkiksi kybervakoiluryhmiä, osana kyberpotentiaaliaan. Lisäksi erilaiset hakkeritahot, rikollisjärjestöt tai liittoumat voivat toimia itsenäisesti epävirallisesti valtioiden alla.

Kaikki edellä mainitut kyberhyökkääjät voivat aiheuttaa vahinkoa yksilöille, perheille, yrityksille ja koko yhteiskunnalle. Yhteiskuntaan voi siis kohdistua monenlaisia kyberuhkia. Ne voivat olla yrityksiin, yksilöihin tai valtion infrastruktuuriin ja kansalaispalveluihin liittyviä uhkia.