Yhteisön tulee sitoutua niihin asioihin, joiden kuuluu yhteisten päätösten perusteella jäädä olemaan ja kasvamaan yhteisön sisäiseen tilaan.

Sitoutuminen liittyy periaatteessa kaikkeen yhteisön toimintaan. Asiat eivät yksinkertaisesti suju, jos jäsenet eivät ole sitoutuneet pitkäjänteisesti yhdessä päätettyihin ja tärkeiksi koettuihin asioihin. Yhteisöllisyyden kannalta sitoutuminen on kriittisessä asemassa erityisesti erilaisiin kokeiluihin ja muihin uudistuksiin ryhdyttäessä.

Periaatteessa sitoutumiseen liittyy kaksi asennoitumisen ääripäätä: vastarinta ja innostuminen sekä joukko niiden erityyppisiä variaatioita. Kun sitoutuminen koetaan uhaksi, puhutaan niin sanotusta muutosvastarinnasta. Vastarintaa käsittelen myöhemmin neuvotteluavaimien yhteydessä. Sitoutumisen yhteydessä tarkastelen innostumista.

Mihin sitten kuuluisi sitoutua? Aivan kaikkeenko, mitä kehitetään ja kokeillaan? Ei tietenkään. Yhteisöllisyys ja jaettu johtajuus edellyttävät sitoutumista niihin asioihin, joiden kuuluisi yhteisten päätösten perusteella jäädä olemaan ja kasvamaan yhteisön sisäiseen tilaan. Joskus yksilön on kuitenkin sitouduttava sellaisiinkin asioihin, joita hän ei olisi itse itselleen valinnut mutta jotka yhteisen hyvän ja yhteisöllisyyden kasvun takia ovat kokonaisuuden kannalta välttämättömiä.