Vastuunoton pitäisi ajoittain ulottua kauemmas kuin vastuuseen omista työtehtävistä ja sen hetkisistä kiinnostuksen kohteista.

Kuudes yhteisöllisyyden avain kuuluu samaan vaativuuskolmikkokkoon kuin joustavuus ja sitoutuminen. Se on vastuunotto. On helppo ottaa vastuuta siitä, mikä kiinnostaa ja on lähellä omaa sydäntä ja mikä koetaan tärkeäksi, esimerkiksi välittömästi omiin työtehtäviin liittyvistä asioista. Vastuunotto ei kuitenkaan saisi jäädä vain tähän. Vastuunoton pitäisi tarvittaessa ulottua laajemmalle alueelle kuin vain itselle määrättyihin tehtäviin.

Valitettavasti monissa yhteisöissä on jäseniä, jotka ottavat itselleen mieluusti valtaa eli puuttuisivat ja päättäisivät siellä ja täällä mutta jättäisivät vastuunoton vähälle huomiolle. Toisaalta on myös niitä, joiden kuuluisi puuttua ja päättää mutta jotka eivät niin tee eivätkä kanna heille kuuluvaa vastuuta. Vastuunotto ei ole siis aina kovin suosittua, vaikkakin erittäin suositeltavaa.

On olemassa myös väärää vastuunottoa, joka on erotettava oikeasta. Silloin otetaan vastuuta asioista, jotka ilmiselvästi kuuluvat jonkun toisen yksilön tai ryhmän alueelle tai toiseen ajankohtaan. Tällainen vastuunotto on turhaa ja päällekkäistä. Pahin seuraus voi olla uupuminen ja loppuun palaminen. Vastuunoton ja vastuun jakamisen pitäisi siis olla tasapuolista ja perusteltua, jotta vastuun jakaminen onnistuisi. Jos vastuunotosta piirtäisi kuvan, se näyttäisi ehkä seuraavan kuvion kaltaiselta: