En aloita kertomalla säästä,koska siinä ei ole mitään kerrottavaa...😁
Tänään pääsin tutustumaan esikoulu-/alakouluikäisiin lapsiin ja heidän opiskeluunsa. Tiivistettynä vierailu oli todella mielenkiintoinen. Otin paljon kuvia (niin kuin tällä reissulla muutenkin) ja odotan innolla,että pääsen elokuussa kollegojen kanssa jakamaan kokemuksiani. Mutta älkää hyvät kollegat vaipuko synkkyyteen,pahin hössötykseni ehtii laantua,vielä lomaillaan 8 viikkoa! Ja sitten taas asiaan.. Pääsin siis näkemään musiikin,käsityön ja liikuntatunteja sekä ihan pienempien (n.6-7v.) matematiikan ja äidinkielen tunteja. Kaikista erikoisin oppiaine oli puutarhanhoito. Se olisi ollut tarpeellinen allekirjoittaneellekin koulussa. Onneksi sitä voi opiskella näin hiukan vanhempanakin,kun löytää siihen vain hyvän (=kärsivällisen) opettajan. Epäilen myös tietäväni ainakin kaksi henkilöä,jotka antavat äänensä sen puolesta,että puutarhanhoito tulee suomalaiseen opsiin.

Iltapäivällä Kerstin nappasi minut kyytiin ja suuntasimme hänen luokseen odottamaan hänen aviomiestään. Kuskimme saavuttua suunnistimme viereiseen kaupunkiin. Illan aktiviteetti oli viimeiseen asti kysymysmerkki,sillä täällä oli suomen kesäsää. Onneksemme sade lakkasi ja pääsimme veneretkelle. Maisemat olivat jälleen kerran upeat!

Olen luultavasti puhunut englantia muutaman päivän aikana enemmän kuin koko ikänäni ja ilokseni huomaan,että kun tarpeeksi kauan selitää niin varmasti tulee ymmärretyksi. Tosin olemme kyllä ymmärtäneet täällä kaikki toisiamme hyvin,ainakin omasta mielestäni 😁 Nyt täytyy todeta se,mitä oma englannin opettajani ja työkaverini Sirpa sanoo; puheharjoittelu on tärkeää! Sitä ei opi eikä rohkaistu muuta kuin puhumalla. Itse sen opin näin kantapään kautta. Mutta onneksi ei ollut vielä liian myöhäistä. Poskipääni alkavat olla hieman kipeät hymyilystä,sillä haluan viestiä sanojen lisäksi, kuinka kiitollinen olen kaikesta ystävällisyydestä täällä.