Taidemaalari Osmo Rauhala JYK Helsingin seniorien vieraana 14.1.2015
Taidemaalari Osmo Rauhala oli JYK Helsingin seniorien vieraana hotelli Arthurissa 14.1.2015 esityksen aiheena Taide osana ihmiskunnan evoluutiota, jota teemaa hän käsitteli kuvin ja sanoin. Tilaisuudessa oli läsnä lähes 60 JYK senioria myös Helsingin ulkopuolelta.
Osmo Rauhala määritteli taiteen tiedon ja perinteen siirroksi ja välitykseksi esimerkkinä luolamaalaukset, kirkkotaide ja pyramidit aikana. Hänen mielestään tradition siirto on ollut aliarvostettua nykytaiteessa. Sen sijaan rajojen rikkominen taiteessa on ollut nykyaikana arvostettua.
Rauhala käsitteli usein esimerkein taiteen ja tieteen yhteyttä. Taide on aikojen kuluessa auttanut tieteellisen tiedon synnyssä. Taitelija ajattelee muotojen kautta. Tästä esimerkkinä Rauhala käsitteli spiraalia, maailmankaikkeuden suurinta muotoa, jollainen esiintyy mm. vanGoghin tunnetussa taulussa ennen kaukoputken keksimistä sekä myös DNA:ssa. Albert Einstein on todennut, että salaperäisyyden tunne ja uteliaisuus ovat niin tieteen kuin taiteenkin lähtökohtia.
Rauhala pohti myös kysymystä, miksi evoluutio on pitänyt taiteilijat hengissä. Kauneuden ymmärtäminen on hänen mukaansa ihmisen perustarve, vaikka kauneuskäsitys on aikojen kuluessa vaihdellut. Taide ja kulttuuri ovat ihmisyhteisön sosiaalinen liima. Heimot, joilla oli taidetta, selviytyivät muita paremmin hengissä.
Esitystä seurasi vilkas keskustelu. Antti Hassi kommentoi Johanneksen evankeliumin alkua, jossa sanotaan, että alussa oli Sana. Se on Antin mukaan väärä käännös oikean käännöksen ollessa ajatus, järki. Kalevi Höysniemen kysymyksen pohjalta käytiin keskustelu Tyrvään kirkkomaalausten värien kestävyydestä, jossa Osmo Rauhala oli saanut opin Valamon luostarin munkeilta. Avainasiaksi paljastui lehmänmaito. Kalle Laaksonen kysyi, onko taitelija yhteiskunnan monimuotoistumisen tulkki. Pentti Salmela kysyi kalevalaisen ihmisen suhteesta taiteeseen. Osmo Rauhala käsitteli lopuksi ongelmaa, joka Tyrvään kirkkomaalauksissa tuli siitä, ettei kuvata ihmistä. Tämä toi ongelman ihmisen luomisen ja syntiinlankeemuksen kuvaamiseen. Mikael Toppeliukselta löytyi ratkaisu jälkimmäiseen. Syntiinlankeemus kuvataan Tyrvään kirkkomaalauksissa naarasnorsulla, joka tarjoaa urokselle omenaa, kuten tapahtuu kiima-aikana luonnossakin.
Osmo Rauhala määritteli taiteen tiedon ja perinteen siirroksi ja välitykseksi esimerkkinä luolamaalaukset, kirkkotaide ja pyramidit aikana. Hänen mielestään tradition siirto on ollut aliarvostettua nykytaiteessa. Sen sijaan rajojen rikkominen taiteessa on ollut nykyaikana arvostettua.
Rauhala käsitteli usein esimerkein taiteen ja tieteen yhteyttä. Taide on aikojen kuluessa auttanut tieteellisen tiedon synnyssä. Taitelija ajattelee muotojen kautta. Tästä esimerkkinä Rauhala käsitteli spiraalia, maailmankaikkeuden suurinta muotoa, jollainen esiintyy mm. vanGoghin tunnetussa taulussa ennen kaukoputken keksimistä sekä myös DNA:ssa. Albert Einstein on todennut, että salaperäisyyden tunne ja uteliaisuus ovat niin tieteen kuin taiteenkin lähtökohtia.
Rauhala pohti myös kysymystä, miksi evoluutio on pitänyt taiteilijat hengissä. Kauneuden ymmärtäminen on hänen mukaansa ihmisen perustarve, vaikka kauneuskäsitys on aikojen kuluessa vaihdellut. Taide ja kulttuuri ovat ihmisyhteisön sosiaalinen liima. Heimot, joilla oli taidetta, selviytyivät muita paremmin hengissä.
Esitystä seurasi vilkas keskustelu. Antti Hassi kommentoi Johanneksen evankeliumin alkua, jossa sanotaan, että alussa oli Sana. Se on Antin mukaan väärä käännös oikean käännöksen ollessa ajatus, järki. Kalevi Höysniemen kysymyksen pohjalta käytiin keskustelu Tyrvään kirkkomaalausten värien kestävyydestä, jossa Osmo Rauhala oli saanut opin Valamon luostarin munkeilta. Avainasiaksi paljastui lehmänmaito. Kalle Laaksonen kysyi, onko taitelija yhteiskunnan monimuotoistumisen tulkki. Pentti Salmela kysyi kalevalaisen ihmisen suhteesta taiteeseen. Osmo Rauhala käsitteli lopuksi ongelmaa, joka Tyrvään kirkkomaalauksissa tuli siitä, ettei kuvata ihmistä. Tämä toi ongelman ihmisen luomisen ja syntiinlankeemuksen kuvaamiseen. Mikael Toppeliukselta löytyi ratkaisu jälkimmäiseen. Syntiinlankeemus kuvataan Tyrvään kirkkomaalauksissa naarasnorsulla, joka tarjoaa urokselle omenaa, kuten tapahtuu kiima-aikana luonnossakin.