4. 1800-luvun kansainvälinen politiikka
Itsenäisten & suvereenien valtioiden aika syntyi Westfalenin rauhassa 1648
- Valtioiden suvereenisuus eli täysivaltaisuus, valtioiden välisen politiikan perusta
- Tasapainopolitiikka = pyrittiin siihen, ettei yksikään valtio olisi hegemonisessa asemassa
- Tasapainopolitiikan perusta luotiin Napoleonin sotien jälkeen Wienin kongressissa 1814-1815, jolloin Euroopan kartta piirrettiin uudelleen
- Muuttuvin liittokunnin haettiin tasapainoa Euroopan valtioiden välillä
- Suurvaltojen keskinäisten voimasuhteiden muuttumattomuuden ajateltiin takaavan rauhan Euroopassa
- Jos joku suurvalta yrittäisi muuttaa omavaltaisesti ja aggressiivisesti voimasuhteita, muut valtiot puuttuisivat asiaan
- Saksan-Ranskan sodassa (1870-71) Saksa osoitti olevansa Manner-Euroopan johtovaltio
- Maailman merillä ja taloudessa Iso-Britannia oli johtava valtio, vaikka Saksa otti nopeasti Isoa-Britanniaa kiinni
- Venäjän mahti kasvoi, Krimin sodassa (1853-56) Ranska ja Iso-Britannia estivät Venäjän vallan kasvun Ottomaanien valtakunnan kustannuksella
Nationalismi, eli kansallisuusaate, syntyi 1800-luvun alkupuolella
- Italian pikkuvaltiot yhdistyivät Italian kuningaskunnaksi 1860-luvulla
- Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi 1870-luvulla, Itävalta jättäytyi omaksi suurvallakseen, vaikka sen eliitti olikin saksankielistä
- Eri alueiden alistetut kansat kehittivät kansallista kulttuuriaan ja vaativat jopa itsenäisyyttä, esim. Puolassa, Unkarissa ja Suomessa
- Toisinaan suurvallat puuttuivat toistensa sisäisiin asioihin auttamalla kukistamaan kansannousuja
- Ottomaanien valtakunta, ”Euroopan sairas mies”, menetti otteen Balkanin alueesta, Kreikka, Bulgaria, Serbia, Romania itsenäistyivät