Tuntuuko koskaan, että useimmiten asioita pohditaan pelkästään pääkaupunkiseudun näkökulmasta? Näin ainakin minusta tuntuu. Useimmat päättäjät puhuvat jatkuvasti siitä, kuinka Helsingistä on tehtävä ympäristöystävällisempi. Mikä on muiden kuntien kohtalo? Onko reilua jättää muiden kuntien asia pahasti syrjempään?
Usein kun puhutaan esimerkiksi auto- tai bensiiniverojen nostamisesta ajatellaan vain paikkoja, joissa julkinen liikenne toimii. Tietysti Helsingissä, Turussa ja muissa isoissa kunnissa voi liikkua julkisilla päivästä toiseen. Asiat muuttuvat huomattavasti, kun mennään kauemmas isoista kaupungeista. Harvoilla pienillä kunnilla on hyvä julkinen liikenne, jonka avulla ihmiset pääsisivät töihin, kauppaan ja kotiin helposti. Pienillä kunnilla ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää kyseisiä toimintoja. 
Jatkuvasti puhutaan siitä, kuinka ilmastoa tulisi säästää. Ja tottahan se on, että yksityisautoilu ja polttomoottoriautot saastuttavat ilmastoa. Kuitenkin tämä on usein myös ainoa keino liikkua paikasta toiseen. Asiaan voisi tehdä muutoksia, jos julkista liikennettä parannettaisiin, esimerkiksi rahoittamalla pienempien kuntien julkista liikennettä.
Kuitenkin asiaan ilmenee ongelma. Kuka rahoittaa tuon parannuksen, kun valtiolla on koko ajan enemmän ja enemmän velkaa? Vastaukseksi annetaan tietysti verorahat. Veroja onkin todella hyvä kerätä, kun monetkin ihmiset joutuvat elämään tukien avulla ja väestö vähenee. 
Voiko rahaa saada muutenkin? Kunnat voisivat saada rahaa, jos sitä ei laitettaisi niin paljoa turhuuksiin ja käytettäisi ainoastaan pääkaupunkiseudun parantamiseen. On pääkaupunkiseudullakin ongelmia, mutta ovatko ne loppujen lopuksi niin suuria, kuin pienillä kunnilla. Tietysti pääkaupunkiseutu on iso alue, mutta on Suomessa muitakin rahoituksen tarvitsevia alueita. 
Pienet kunnat taistelevat jatkuvasti siitä, mistä julkisista palveluista tulee leikata. Usein nämä asiat vaikuttavat kuntien viihtyvyyteen. Muutamia vuosia sitten esimerkiksi Iitissä purettiin monia leikkikenttiä, jotta kunnalla olisi varaa muiden asioiden ylläpitoon. Kunnan kirjastoon rakennettiin omatoimiaika järjestelmä, jolla pystyttiin leikkaamaan työntekijöiden työaikoja eli samalla vähentämään palkkakuluja. Isoista kaupungeista puhutaan jatkuvasti, että tarvitaan lisää viihtyvyyttä, vaikka alueella olisi jo 180 suihkulähdettä ja tuhansia maksavat puistot. 
Tiina Karpin ja Ulla Malmisen (Yle 24.5.2021) tekemässä artikkelissa Helsingin kouluille lupaillut miljoonat juuttuivat kaupungin byrokratiaan kerrotaan kuinka monet oppilaat jäävät ilman tukea, kun syksyllä toinen aste muuttuu ilmaiseksi. Onko asia kuitenkaan niin vakava, kuin muualla Suomessa. Jo nyt esimerkiksi täällä Iitissä on pulaa erityisluokkien paikoista, sillä opettajia ja paikkoja on liian vähän. Asiat tulevat vakavoitumaan varmasti syksystä alkaen muuallakin Suomessa. On tietysti tärkeää, että Helsingin kouluja rahoitetaan, mutta miten on muun Suomen laita. 
Karpin ja Malmisen artikkelissa puhutaan myös opettajien kuormittamisesta. Uskon toki, että opettajat kuormittuvat pk-alueella, mutta eikö sitä voi tapahtua muualla? Aivan varmasti useammat opettajat isojen kaupunkien ulkopuolella kokevat olonsa stressaantuneiksi, siitä pääsevätkö oppilaat luokalta ja selviävätkö he jatkosta.
Usein myös jostain syystä pienissä kylissä/kunnissa asuvista tunnutaan olettavan, että he eivät ole yhtä kirjaviisaita. Myöskin oletetaan, että pienen kunnan takia ihmiset eivät saa samanlaista koulutusta.
Nämä väitteethän eivät pidä paikkaansa. Jokainen kunta vastaa aivan samalla tavalla perusopetuksesta. Pienempien kuntien opettajatkin ovat vähintään maisterin tasoisia, eli koulutus on yhtäläistä jokaisen kunnan peruskouluissa. Onkin mielestäni outoa, että ihmiset silti ajattelevat pienten kuntien asukkaita typeriksi.
Onko siis oikein ajatella asioita vain isompien kuntien puolesta? Mielestäni vastaus on yksinkertaisesti ei. Suomessa päätöksien tekemisen vaiheessa tulisi ajatella enemmän ihmisiä, jotka eivät asu isoissa kaupungeissa. Pienille kunnille tulisi mielestäni antaa paljon enemmän huomiota, kuin niille annetaan. Kenties jonakin päivänä se tulee näkymäänkin.