Maijun keskiviikko / Maijus Mittwoch:
Viimeinen kokonainen päivä Berliinissä alkoi tavanomaiseen tapaan: aamutoimet, aamupala ja sitten kaupungille. Lähdimme porukalla ensin hostellimme lähellä sijaitsevaan ”vallattuun taloon”. Talo oli asuinkelvottoman näköinen. Joka puolella oli graffiitteja huonokuntoisessa talossa. Kun astuimme talon pihalle, joku porukastamme huusi: ”Mihin slummiin me oikein ollaan menossa?!” Siltä se tosiaan vaikutti. Todellisuudessa sisäpihalta löytyi hienoja taideteoksia kuten teräksestä (?) tehtyjä eläimiä ja tuoleja sekä tauluja. Ympärillä olevat hökkelit eivät olleet kovinkaan siistejä, mutta kyllä siellä ihan normaaleja ihmisiä oli…
Yhteinen matkamme jatkui hiukan erikoiseen turistikohteeseen nimittäin kerrostalojen sisäpihalle eräässä kaupunginosassa. Aikaisemmin normaalista kerrostalo asuinalueesta oli tullut turistikohde. Nyt sieltä löytyi kauniisti laitettuja sisäpihoja, ravintoloita, mitä erikoisimpia putiikkeja ja jopa elokuvateatteri.
Ennen porukan hajaantumista kävimme kokemassa Berliinin muurin mahtavuuden. Monta sataa metriä pitkä muurin jämä oli täynnä taidetta. Ryhmäkuva onnistui melkein. Vain pari poikaa puuttui, jotka olivat ehtineet jo jonnekin – kenties McDonaldsiin.
Muurin jälkeen suurin osa porukastamme lähti huiman korkeaan televisiotorniin. (Itse olin jo ollut siellä.) Minä, Arja ja Johanna lähdimme suunnistamaan Potzdamer Platziin, jossa sijaitsee Instrumentti museo. Kyseltyämme pariin kertaan muutamilta henkilöiltä (ja vielä saksaksi) löysimme museon. Olimme melkein ainoat asiakkaat. Vain tiukan oloiset vartijamiehet häiritsivät vanhojen, kallisarvoisten soittimien tutkailua.
Kauan odotettu pitkä shoppailu aika koitti pakollisten nähtävyyksien jälkeen. Joku osti enemmän ja joku vähemmän. Toisten rahat menivät tuliaisiin ja toisten omiin uusiin vaatteisiin. Itse ostin hiukan tuliaisia ja löysin yhden paidan.
Kaikki hoitivat tämän päivän syömiset omaan tahtiin. Meidän kolmen porukka (Maiju, Johanna, Arja) söi ensin pahimpaan nälkään hampurilaiset. Myöhemmin iltapäivällä kävimme syömässä pizzaa ja pastaa. Ravintolan tarjoilija oli hauska heppu. Pyysimme vettä ja hän esitti lisäkysymyksen, että hiilihapolla vai ilman. Emme kuitenkaan tajunneet heti kysymystä, joten tarjoilija toisti kysymyksen hieman toisin. ”Mit plupplupplup oder ohne plupplupplup?”
Kuudeksi oli tultava hotellille, jossa oli aikaa valmistautua illan show’ta varten. Ennen show’n alkamista Jannen sukulainen, joka on asunut Berliinissä jo muurin ajalta asti, kertoi meille hieman itsestään. Oli kiinnostavaa kulla miksi ja miten hän oli lukion jälkeen innostunut muuttamaan Berliiniin opiskelemaan. Saimme kuulla myös Suomen ja Saksan eroja ja yhtäläisyyksiä suomalaisen silmin.
Puoli kahdeksalta alkoi Berliinin sekä koko Euroopan suurin show, jonka saimme kokea. Show sisälsi kaikkea mitä show’lta odotti sekä paljon muuta kuten laulua, tanssia, luistelua, taikatemppuja, huumoria, erotiikkaa, uintia, rullaluistelua, pyöräilyä, ilmalentoa.. Yhtenäiset tanssikohtaukset, huimat akrobatiat ja ihmeelliset ”vesipelleilyt” kuuluivat oleellisesti show’hun. Show oli todella loistava. Rahaa siihen oli saatu menemään niin kuin myös show rakennukseen. Kyllä kannatti!
Illalla kävimme syömässä yhdessä läheisessä ravintolassa. Väsy oli jo kova (ainakin itselläni), joten viimeinen yö hostellissa kului makoisasti.
Wir sind zusammen nach Tacheles und Berliner Mauer gegangen. Nach das sind wir (Maiju, Johanna und Arja) nach Musikinstrumente Museum gegangen. Wir haben Weg auf Deutsch gefragt. Wir hätte Zeit am Nachmittag zu einkaufen. Am Aben waren wir in Berlins Grösste Show Qi in Friedrichstadt Palast und wir assen zusammen. Show war sehr gut.
Yhteinen matkamme jatkui hiukan erikoiseen turistikohteeseen nimittäin kerrostalojen sisäpihalle eräässä kaupunginosassa. Aikaisemmin normaalista kerrostalo asuinalueesta oli tullut turistikohde. Nyt sieltä löytyi kauniisti laitettuja sisäpihoja, ravintoloita, mitä erikoisimpia putiikkeja ja jopa elokuvateatteri.
Ennen porukan hajaantumista kävimme kokemassa Berliinin muurin mahtavuuden. Monta sataa metriä pitkä muurin jämä oli täynnä taidetta. Ryhmäkuva onnistui melkein. Vain pari poikaa puuttui, jotka olivat ehtineet jo jonnekin – kenties McDonaldsiin.
Muurin jälkeen suurin osa porukastamme lähti huiman korkeaan televisiotorniin. (Itse olin jo ollut siellä.) Minä, Arja ja Johanna lähdimme suunnistamaan Potzdamer Platziin, jossa sijaitsee Instrumentti museo. Kyseltyämme pariin kertaan muutamilta henkilöiltä (ja vielä saksaksi) löysimme museon. Olimme melkein ainoat asiakkaat. Vain tiukan oloiset vartijamiehet häiritsivät vanhojen, kallisarvoisten soittimien tutkailua.
Kauan odotettu pitkä shoppailu aika koitti pakollisten nähtävyyksien jälkeen. Joku osti enemmän ja joku vähemmän. Toisten rahat menivät tuliaisiin ja toisten omiin uusiin vaatteisiin. Itse ostin hiukan tuliaisia ja löysin yhden paidan.
Kaikki hoitivat tämän päivän syömiset omaan tahtiin. Meidän kolmen porukka (Maiju, Johanna, Arja) söi ensin pahimpaan nälkään hampurilaiset. Myöhemmin iltapäivällä kävimme syömässä pizzaa ja pastaa. Ravintolan tarjoilija oli hauska heppu. Pyysimme vettä ja hän esitti lisäkysymyksen, että hiilihapolla vai ilman. Emme kuitenkaan tajunneet heti kysymystä, joten tarjoilija toisti kysymyksen hieman toisin. ”Mit plupplupplup oder ohne plupplupplup?”
Kuudeksi oli tultava hotellille, jossa oli aikaa valmistautua illan show’ta varten. Ennen show’n alkamista Jannen sukulainen, joka on asunut Berliinissä jo muurin ajalta asti, kertoi meille hieman itsestään. Oli kiinnostavaa kulla miksi ja miten hän oli lukion jälkeen innostunut muuttamaan Berliiniin opiskelemaan. Saimme kuulla myös Suomen ja Saksan eroja ja yhtäläisyyksiä suomalaisen silmin.
Puoli kahdeksalta alkoi Berliinin sekä koko Euroopan suurin show, jonka saimme kokea. Show sisälsi kaikkea mitä show’lta odotti sekä paljon muuta kuten laulua, tanssia, luistelua, taikatemppuja, huumoria, erotiikkaa, uintia, rullaluistelua, pyöräilyä, ilmalentoa.. Yhtenäiset tanssikohtaukset, huimat akrobatiat ja ihmeelliset ”vesipelleilyt” kuuluivat oleellisesti show’hun. Show oli todella loistava. Rahaa siihen oli saatu menemään niin kuin myös show rakennukseen. Kyllä kannatti!
Illalla kävimme syömässä yhdessä läheisessä ravintolassa. Väsy oli jo kova (ainakin itselläni), joten viimeinen yö hostellissa kului makoisasti.
Wir sind zusammen nach Tacheles und Berliner Mauer gegangen. Nach das sind wir (Maiju, Johanna und Arja) nach Musikinstrumente Museum gegangen. Wir haben Weg auf Deutsch gefragt. Wir hätte Zeit am Nachmittag zu einkaufen. Am Aben waren wir in Berlins Grösste Show Qi in Friedrichstadt Palast und wir assen zusammen. Show war sehr gut.