Suomen rakennuskannasta vain muutama prosentti on yli 100 vuotta vanhaa, ja yli 200 vuotta vanhoja puurakennuksia on hyvin vähän. Monissa kaupungeissa, jotka aikaisemmin olivat lähes kokonaan puusta rakennettuja, puurakennukset hävitettiin 1960- ja -70 lukujen betonirakentamisen huippuvuosina. Muutama alue, kuten vanha Rauma, Tammisaari, Porvoo, Kokkola, on säilynyt suurena suojeltuna kokonaisuutena. Esimerkiksi Iisalmessa, vanhoista yli satavuotiaista puisista taloista on vain muutamia jäljellä. Kuopiossa hävitys on myös olllut suurta, mutta siellä taloja on säilynyt lukumääräisesti enemmän ja suurempina kokonaisuuksina (Kuopion rännikatuja).

Vanhojen puutalojen kohtalona on usein ollut tuhoutuminen tulipaloissa tai ylläpidon vaateliaisuus. Tonttimaan arvon kasvu on myös ajanut monet myymään vanhat talot isompien kerrrostalojen rakennuspaikoiksi. Joissakin tapauksissa yhteiselo vanhojen ja uusien rakennusten kesken on onnistunut, joissakin ei...

Puurakennusten omistaminen tarkotitaa jatkuvaa ylläpitoa ja remonttia, niitä on huollettava jatkuvasti ja osia uusittava. Suomessa kylmä ja runsasluminen talvi asettaa erityisvaatimuksia esimerkiksi katon kunnolle. Jos puurakennuksen katto pääsee huonoon kuntoon, koko rakennus on kohta pilalla.
Katon lisäksi kosteus saattoi turmella talon alakautta, mikäli se pääsee imeytymään hirsiin tai lattiaan. Lumisilla alueilla tätä oli vaikea välttää, paitsi huolehtimalla siitä, että sulamisvedet valuivat nopeasti poispäin talosta.

Tässä taitava rakentaja osasi välttää ongelmat käyttämällä kiviä perustuksissa, nostamalla lattian rossipohjaksi ilmaan ja käyttämällä vedenpitävää tuohta eristeenä kuten kuvassa Stundarsin kotsieutumuseossa Vaasassa.

Hirsirakentamisessa on kuitenkin aina ollut se hyvä puoli, että hirsinen talo voidaan aina siirtää palasina uuteen paikkaan ja hirsiä voidaan uusiokäyttää uudessa rakennuksessa.

Kaksi rakennusta voidaan myös liittää salvoksilla yhdeksi, ja ennen kaikkea, lahovat yksittäiset hirret voidaan aina uusia kengittämällä talo - niin kauan kuin vain katto on vedenpitävä.

Vastäikään paikattu hyvin vanha hirsiseinä Pielisen museossa Lieksassa.

Kaupunkioloissakin kauniit, koristellut puurakennukset vaativat jatkuvasti huoltoa ja korjaamista. Moni talo on aikoinaan pilattu 70-luvun muovipohjaisilla lateksimaaleilla, mutta ne joita on jatkuvasti maalattu maaväreillä ja öljymaalilla, ovat ikääntyneet kauniisti, kuten tämä kuopiolainen rakennus.


Kokkola on onnistunut säilyttämään todella suuret yhtenäiset alueet 1700-luvulla rakennettuja pieniä puutaloja. Alue on ollut käsityöläisten ja merimiesten asuinlauetta, joten talot eivät ole kovin isoja. Alueen taloja on kuitenkin jatkuvati korjattu ja pidetty kunnossa, joten se on ainutlaatuisen hieno ja vanhan Rauman veroinen.



kuvat Sara Niini