Aikoinaan kaikki asuinrakennukset ja muutkin rakennukset tehtiin Suomessa puusta. Ainoastaan suuret linnat ja kirkot pystyttiin rakentamaan kivistä. Puu oli helposti työstettävissä ja sitä oli runsaasti saatavissa, kun taas graniittia ja gneissiä voidaan pitää hyvin vaikeina rakennuskivinä. Esihistoriallisella ajalla ensimmäiset asumukset lienevät olleet maakuoppia, ja kun puun työstö hirsiksi kehittyi, saatiin tuhansien vuosien kuluessa yhä parempia ja toimivampia puisia asumuksia. Talvella välttämätön lämmitys hoitui yleensä savutuvassa kiuasmaisella uunilla, joka vielä hyvinkin myöhään savutti sisään. Ikkunat laseilla ja savupiiput yleistyivät Suomen syrjäseuduilla vasta hyvin myöhään. (kuva otettu kansallismuseon näyttelystä). Mökissä on malkakatto, jossa vedenpitävänä materiaalina on tuohta.

Jokamiehen oli tärkeää osata rakentaan hirsistä talo, sauna, eläinsuoja tai muita rakennelmia. Eri alueilla kehittyi erilaisia tapoja tehdä hirsien salvoksia ja käsitellä hirsipintoja. Työkalut kehittyivät, kuorimarauta, telso ja piilukirves mahdollistivat yhä paremmat talot. Köyhin kansanosa asui kuitenkin Paulaharjun ja muiden rakennusperinnettä tallentaneiden mukaan vielä jopa 1900-luvun vaihteessa maakuopissa, mikäli varoja ei ollut edes hirsien ja puutavaran hankintaan.
Tyypillinen itäsuomalainen torppa 1800-luvun alussa saattoi näyttää tällaiselta, kun kaikki oli puusta tehtyä (talo Pielisen museossa). Rakennuksissa on puinen pärekatto.

Kaikki erilaiset rakennukset tehtiin puusta, ja hirsisiä rakennuksia usein myös siirrettiin paikasta toiseen, Joskus talo jaettiin kahdelle pojalle vain puolittamalla se ja siirtämällä toinen puoli kauemmaksi. Hirsirakentaminen mahdollisti tämän suht helposti. Myös huussit eli käymälät olivat tietenkin puuta. Kaksireikäinen huussi Vaasan Stundarsin museossa:


Kaupungeissa ja varakkaamman väestön parissa taloja alettiin myös koristella maalaamalla tai puuleikkauksin. Maalit olivat aluksi puna- ja keltamultaa, ja maalit keitettiin ruisjauhosta itse. Kirkot olivat myös useimmiten puusta tehtyjä, kuten kuvassa oleva vuonna 1780 rakennettu Maakallan kirkko Kalajoen edustan ulkosaarella. Kalastajayhteisöä palvellut kirkko on maalattu punamullalla viimeksi vuonna 2003, jolloin myös puusta tehty paanukatto tervattiin uudestaan. Sisällä hirsiseinät ovat paljaina, vaikka ne on ulkopuolelta suojattu laudoilla.


1869 vanhan vaatimattoman papin asumuksen tilalle valmistunut mikkeliläinen Kenkäveron pappila edustaa hienosti 1800-luvun nikkarikoristeista tyyliä, joka sopi vauraalle seurakunnalle. Se on yhä suurin pappila, mitä Suomessa on koskaan rakennettu. Kenkäverossa on nykyisin peltikatto ja se toimii suosittuna ravintolana.


kuvat Sara Niini