Neulominen
Neulominen
Puikoilla neulominen ei ole suomalainen keksintö, mutta se on taito jota suomalaiset nykyisin rakastavat. Kukaan ei soivi kuvitellakaan elämää talvisessa Suomessa ilman villasukkia, lapasia tai pipoja, villapaidoista puhumattakaan. Varhaisimmat säilyneet löydöt villaisista sukista muuallakin (200-luvulta) ja Suomessa (1300-luku) eivät ole olleet neulottuja vaan yhdellä kinnasneulalla tehtyjä. Kansallismuseon kokoelmissa vanhoja koukuttu lapanen ja puikoilla kudottu sukka:
Eurooppalaiset oppivat neulomisen puikoilla ehkä arabeilta, ja tiedetään taidon levinneen hitaasti läpi Euroopan. Luutosen, Bäckmanin ja Bäckmanin kirjan Lankapaitoja (2016 Maahenki) mukaan neulominen saapui Pohjoismaihin vesiteitä pitkin ja neuleita valmistettiin erityisesti saarilla ja rannikoilla. Leviamistä hidasti se, että vaatteet oli totuttu tekemään kudotuista kankaista, mutta kun kinnasneulatekniikkaa monipuolisempi tekniikka trjosi mahdollisuuden myös muiden kuin vain vanttuiden ja sukkien tekemiseen, siitä tuli suosittua. Pohjoisissa oloissa villaa saatiin hyvin, lampaiden kasvatus oli yleistä ja viileässä lämmittävät vaatteet olivat todella tarpeen. Kun villan käsittelyssä ei aikaisemmin käytetty nykyisiä pesuaineita, villan sisältämä luontainen lanoliini säilyi paidoissakin jotka olivat sen ansiosta lähes vedenpitäviä.
Itämeren alueelta on löytyöjä jo 1200-luvulta, ja tiedetään kaikkialla Pohjolassa jo 1600-luvulla neulotun villapaitoja. VIllapaitojen suosio kasvoi 1700-luvulla, ja esimerkiksi kuuluista norjalaiset villapaidat kehittyvät 1800-luvulla loistoonsa. Suomessa neulominen on tunnettu Lankapaitoja-kirjan mukaan jo ainakin Naantalin luostarissa 1400-luvulla, ja siitä tuli varsinaista kansan käsityötä 1700-luvulla. Erityisesti Pohjanmaalla kehittyi norjalais- ja ruotsalaisvaikutteiden avulla upea villapaitakulttuuri, jonka kuuluisia esimerkkejä ovat Jussipaidat, luotolaispaidat ja upeimpana kaikista Korsnäsin neuletta ja virkkausta yhdistävä paita.
Neulominen on helppoa, ja neuletta voi pitää mukanaan kaikkialla. Entisaikaan miehetkin neuloivat siinä missä naisetkin, ja monesti karjaa paimentavat paimenet käyttivät joutilaat hetket neulomalla. Neulominen on hyvin rentouttavaa, ja kiireiset nykyihmisetkin harrastavat sitä mielellään vaikka TV:tä katsoessaan. Tottuneen neulojan ei tarvitse paljoa katsella sormiaan, vaan tasaista neuletta syntyy katsomattakin. Kuvioneuleiden teko vaatii enemmän huolellisuutta, ja aikoinaan esimerkiksi Suomessa Kymenlaakson alueen kirjoneulotut lapaset ovat olleet todella varsinaisia taidonnäytteitä. Netin aikakaudella neulojien blogeista ja yhteisöistä on tullut valtavan suosittuja ja malleja suunnittelevat bloggaajat ovat jo maailmallakin tunnettuja. Ohjeita löytyy vaikka mistä, mutta ennen kaikkea neuloessa voi koko ajan keksiä omia kuvioita ja muotoja. Kuvassa uusi ohjekirja sukantekijöille sekä 1950-luvun kokoelmakirja kansanomaisista kuvioneuleista.
Villapaitojen, sukkien, lapasten, pipojen lisäksi neulomalla voi tehdä mitä vaan sängynpeitoista pitsiverhoihin. Lelujakin on aikoinaan neulottu, kuten tämä 1960-luvun kansallispukuista tyttöä esittävä nukke osoittaa:
Kiireisille nykyihmisille joita ei kiinnosta monimutkaisten mallien seuraaminen, lankavalmistajat tekevät nykyään sellaisia lankalaatuja, jotka on värjätty valmiiksi niin, että kuvio syntyy itsestään. Nämä langat sopivat mainiosti niille, jotka vain haluavat neuloa yksinkertaista suoraa neuletta. Esimerkki valmiiksi värjätystä langasta:
kuvat Sara Niini paitsi neulojan kädet Pablo Rodes
Eurooppalaiset oppivat neulomisen puikoilla ehkä arabeilta, ja tiedetään taidon levinneen hitaasti läpi Euroopan. Luutosen, Bäckmanin ja Bäckmanin kirjan Lankapaitoja (2016 Maahenki) mukaan neulominen saapui Pohjoismaihin vesiteitä pitkin ja neuleita valmistettiin erityisesti saarilla ja rannikoilla. Leviamistä hidasti se, että vaatteet oli totuttu tekemään kudotuista kankaista, mutta kun kinnasneulatekniikkaa monipuolisempi tekniikka trjosi mahdollisuuden myös muiden kuin vain vanttuiden ja sukkien tekemiseen, siitä tuli suosittua. Pohjoisissa oloissa villaa saatiin hyvin, lampaiden kasvatus oli yleistä ja viileässä lämmittävät vaatteet olivat todella tarpeen. Kun villan käsittelyssä ei aikaisemmin käytetty nykyisiä pesuaineita, villan sisältämä luontainen lanoliini säilyi paidoissakin jotka olivat sen ansiosta lähes vedenpitäviä.
Itämeren alueelta on löytyöjä jo 1200-luvulta, ja tiedetään kaikkialla Pohjolassa jo 1600-luvulla neulotun villapaitoja. VIllapaitojen suosio kasvoi 1700-luvulla, ja esimerkiksi kuuluista norjalaiset villapaidat kehittyvät 1800-luvulla loistoonsa. Suomessa neulominen on tunnettu Lankapaitoja-kirjan mukaan jo ainakin Naantalin luostarissa 1400-luvulla, ja siitä tuli varsinaista kansan käsityötä 1700-luvulla. Erityisesti Pohjanmaalla kehittyi norjalais- ja ruotsalaisvaikutteiden avulla upea villapaitakulttuuri, jonka kuuluisia esimerkkejä ovat Jussipaidat, luotolaispaidat ja upeimpana kaikista Korsnäsin neuletta ja virkkausta yhdistävä paita.
Neulominen on helppoa, ja neuletta voi pitää mukanaan kaikkialla. Entisaikaan miehetkin neuloivat siinä missä naisetkin, ja monesti karjaa paimentavat paimenet käyttivät joutilaat hetket neulomalla. Neulominen on hyvin rentouttavaa, ja kiireiset nykyihmisetkin harrastavat sitä mielellään vaikka TV:tä katsoessaan. Tottuneen neulojan ei tarvitse paljoa katsella sormiaan, vaan tasaista neuletta syntyy katsomattakin. Kuvioneuleiden teko vaatii enemmän huolellisuutta, ja aikoinaan esimerkiksi Suomessa Kymenlaakson alueen kirjoneulotut lapaset ovat olleet todella varsinaisia taidonnäytteitä. Netin aikakaudella neulojien blogeista ja yhteisöistä on tullut valtavan suosittuja ja malleja suunnittelevat bloggaajat ovat jo maailmallakin tunnettuja. Ohjeita löytyy vaikka mistä, mutta ennen kaikkea neuloessa voi koko ajan keksiä omia kuvioita ja muotoja. Kuvassa uusi ohjekirja sukantekijöille sekä 1950-luvun kokoelmakirja kansanomaisista kuvioneuleista.
Villapaitojen, sukkien, lapasten, pipojen lisäksi neulomalla voi tehdä mitä vaan sängynpeitoista pitsiverhoihin. Lelujakin on aikoinaan neulottu, kuten tämä 1960-luvun kansallispukuista tyttöä esittävä nukke osoittaa:
Kiireisille nykyihmisille joita ei kiinnosta monimutkaisten mallien seuraaminen, lankavalmistajat tekevät nykyään sellaisia lankalaatuja, jotka on värjätty valmiiksi niin, että kuvio syntyy itsestään. Nämä langat sopivat mainiosti niille, jotka vain haluavat neuloa yksinkertaista suoraa neuletta. Esimerkki valmiiksi värjätystä langasta:
kuvat Sara Niini paitsi neulojan kädet Pablo Rodes