Luostarit

Mitä ovat luostarit?

Luostareissa asuu ihmisiä, jotka haluavat omistaa koko elämänsä Jumalalle ja rukoukselle.
Luostarissa asuvaa miestä sanotaan munkiksi ja naista nunnaksi. Miehille ja naisille on omat luostarit. 

Munkin tai nunnan tärkein tehtävä on rukoileminen koko maailman puolesta. Jokaisella on myös tavallinen työ luostarissa. 
Kun henkilö vihitään munkiksi tai nunnaksi, hän antaa kolme lupausta
1. Hän lupaa elää köyhyydessä
2. Hän lupaa olla menemättä naimisiin.
3. Hän lupaa totella luostarin johtajaa. 

Ennen lupauksien antoa luostarissa oloa harjoitellaan noviisina ja viitankantajana. 
Lupausten jälkeen munkki tai nunna saa uuden nimen. 
Luostari tarjoaa asunnon ja ruuan. Luostareissa toimitetaan paljon jumalanpalveluksia. 
Munkkiluostarin johtajaa kutsutaan igumeniksi.
Nunnaluostarin johtajaa igumeniaksi.

Suomessa on kaksi ortodoksista luostaria, jotka sijaitsevat Heinävedellä: 
munkkiluostari Valamo ja nunnaluostari Lintula. 

Suurin ortodoksinen luostari sijaitsee Kreikassa Athosen niemimaalla ja vanhin luostari on Pyhän Katariinan luostari Egyptissä. 

Kuntele Pyhät perinteet -kirjan äänikirjan kappale luostareista tästä.

Luostarilaitoksen historiaa

200-luvulla monissa kristityissä heräsi halu vetäytyä yksinäisyyteen, jolloin olisi helpompaa rukoilla ja paastota sekä olla lähellä Jumalaa. Oli lähti kirkon piiristä myös protestiksi maallistumiselle. Heistä tuli erakkoja, jotka elivät yksinkertaista elämää erämaissa. Ensimmäiset luostariyhteisöt syntyivät Egyptissä ja Syyriassa. 

Munkkilaisuuden isänä pidetään Antonios Suurta. Hän peri nuorena miehenä vanhemmiltaan suuren omaisuuden, mutta luopui siitä ja ryhtyi erakoksi. Hän oli kuullut kirkossa Jeesuksen kehotuksesta luopua maallisesta omaisuudesta, jolloin häntä odottaisi aarre taivaassa.

Antonioksen mukaan suurin kiusaus asuu ihmisen omassa sydämessä ja siksi erakkona oleminen on myös vaikeaa. Hänen ympärilleen alkoi tulla muitakin ihmisiä, jotka pyysivät Antoniokselta hengellistä ohjausta.

 








 

 Varsinaisen luostarilaitoksen perustaja on Pakhomios Suuri. Hän perusti Egyptiin luostarin  vuonna 325 ja laati luostarielämälle säännöt. Niiden mukaan munkin täytyy olla ehdottoman  kuuliainen (tottelevainen) luostarin johtajalle. Työ ja rukoileminen ovat munkin elämän sisältönä.

kuva:ortodoksi.net

















Basileios Suuri
ryhtyi kehittämään luostarilaitosta yhdessä sisarensa Makrinan kanssa ja hänen luostarisääntönsä perustuvat kolmelle lupaukselle:

  1. naimattomuus (munkki tai nunna ei mene koskaan naimisiin)
  2. köyhyys (heillä ei ole omaa omaisuutta)
  3. kuuliaisuus (luostarin johtajaa on toteltava kaikessa)