Luostarin synty juontaa alkunsa suureen rautatieonnettomuuteen vuonna 1888, joka kohtasi myös keisari Aleksanteri III:n seuruetta.
Rautateiden johtava virkamies, salaneuvos Feodor Petrovits Neronov, tuomittiin tämän vuoksi kuolemaan, vaikka onnettomuus ei ollut hänen syytä.

Hän vältti tuomion täytäntöönpanon lahjoittamalla puolet maaomaisuudestaan hyväntekeväisyysyhteisölle, joka ryhtyi rakentamaan turva- ja koulukotia kodittomille tytöille Neronovin entisille tiluksille Lintulaan. Neronovin isä oli pappi, joka oli perustanut naisten luostarin Kazaniin ja Neronov seurasi isänsä esimerkkiä rakennuttamalla kirkon.

Kivennavan pitäjän väestö oli lähinnä luterilaista, eikä luostari saanut hyvää vastaanottoa. Luostarihanke sai kuitenkin vahvaa tukea korkeilta virkamiehiltä ja keisari Nikolai II allekirjoitti luostarin lupakirjan vuonna 1895. Lintulan luostari oli perustettu. Ehtona oli, että luostarin tuli toimia vain ortodoksisen väestön piirissä, eikä Suomen valtiolta saanut vaatia avustuksia luostarin ylläpitoon.

Suomen itsenäistyminen v. 1917 muutti luostarin elämää. Suurin osa sisarista oli Venäjältä tulleita ja monet vailla Suomen kansalaisuutta. Luostari eli puutteessa.

1930-luvulla luostari kuitenkin pääsi taas jaloilleen. Lintulan nunnat möivät Terijoen torilla omenoita ja kananmunia ja veivät hevosella maitoa Terijoen varakkaille asiakkaille. Viipurissa he möivät vihanneksia, viljaa ja koivuhalkoja. Muutama suomalainenkin liittyi luostarin sisaristoon.

Talvisodan alla lokakuussa 1939 annetussa evakuointimääräuksessä nunnia käskettiin ottamaan mukaan vain viiden päivän muona. Sisaristo luuli palaavansa luostariin jonkin ajan kuluttua. Yksi sisar otti mukaan yhden ikoni ja tämä Jerusalemilaisen Jumalanäidinikoni on ainoa esine, joka on jäljellä vanhasta Lintulasta. (oik. puoleinen kuva. Ortoboxi.fi)




Sodassa tuhoutuneen luostarin kirkon (yläpuolella olevan kuvan kirkon) rauniot vuonna 1941. Kuva: SA-kuva.



Kolmen luostarin edustajia tapaa toisensa Heinäveden Karvion kanavalla: Lintulan luostarin nunna Johanna, Konevitsan igumeni Mavriki, Lintulan igumenia Arsonia ja pappismunkki Pietari Valamosta.
Heinävesi lokakuussa 1942 Kuva: SA-kuva