Millainen toimija olen kouluyhteisössä?
Yhteisopettajuus
Aiemmin opettajan työ oli hyvin itsenäistä, mutta nykyään mennään yhä enemmän siihen suuntaan, että opettajat toimivat toistensa kanssa yhteistyössä sekä hyödyntävät muiden alojen ammattilaisia työssään. Harjoittelujen aikana olemme päässeet testaamaan yhteisopettajuutta varsin monipuolisesti. Etenkin viime lukuvuonna olin esi -ja alkuopetuksen sivuaineessa, jossa toteutimme koko vuoden kestävän projektin usean harjoittelijan kanssa. Tätä kautta pääsin tutustumaan yhteisopettajuuden eri muotoihin hyvinkin tarkasti. Olen kokenut suurimmaksi osaksi yhteisopettajuuden voimavarana, kun taas välillä yhteisopettajuus on tuntunut esteeltä. Kuitenkin tässä harjoittelussa yhteisopettajuus lähti liikkeelle hyvin vauhdikkaasti.
Lähdimme suunnittelemaan harjoittelun alussa opetettavia tunteja kolmistaan, sillä päätimme pitää oppilaille projektin Antiikin Roomasta. Saloviita (2016, 165) toteaa, että yhteisopettajuudessa luokassa työskentelee vähintään kaksi opettajaa yhteistyötä tehden. Tällöin opettajat yhdessä jakavat yhdessä vastuun oppilaista. Työskentely tapahtuu pääosin samassa tilassa ja opettajat yhdesessä pohtivat oppituntien suunnittelua, toteutusta sekä arviointia. Oppituntien suunnittelussa haastavinta oli aikataulujen sopiminen. Kuitenkin saimme koottua muutamia aikoja, joina pystyimme suunnittelemaan yhdessä opetusta. Tunteja suunnitellessa pyrimme siihen, että jokainen opettaja tietäisi, mitä tunnin aikana pitää tehdä. Saimme suunniteltua tunnit siten, että ne miellyttivät jokaista opettajaa. Välillä jouduimme tekemään valintoja ehdotuksien välillä, mutta muuten olimme aikalailla samaa mieltä pidettävistä tunneista. Koen yhteisopettajuudessa yhdeksi tärkeäksi tekijäksi joustavuuden. Kun opettaa yksin, saa tehdä päätökset itsenäisesti, mutta yhteisopettajuudessa kyse on myös toisen mielipiteiden huomioimisesta.
Tunteja pidettäessä toteutimme usein täydentävää opetusta, jossa opettajat eivät toimi tunnilla rinnakkain vaan peräkkäin (Saloviita 2016,22). Tällöin toiset opettajat toimivat "apuopettajana" yhden opettajan järjestäessä toimintaa luokassa. Koen tämän yhteisopettajuuden muodon helpoimmaksi, sillä se on selkeä ja tämän muodon toteuttamiseen ei tarvitse olla paljoa kokemusta yhteisopettajuudesta. Kuitenkin koen, että yhteisopettajuudessa tulisi pyrkiä tiimiopetuksen malliin, jossa työtehtävien jakaminen muuttuu opettajien keskinäiseksi vuoropuheluksi (Saloviita 2016,22). Kuitenkin tiimiopetuksen mallissa oppituntien suunnittelu vie enemmän aikaa kuin täydentävässä opetuksessa. Saloviita myös lisää, että tiimiopetuksen mallissa opettajilla on jo aika paljon kokemusta yhteisopetuksesta. Koen, että pääsimme yhteisopettajuustuntien edetessä hyödyntämään tiimiopetusta ja toimimme luokassa rinnakkain. Varsinkin toisen kolmosharjoittelijan kanssa tulimme todella hyvin toimeen ja oppituntien pidossa toimimme samanvertaisina opettajina. Tiimiopetuksessa mielestäni on tärkeää, että opettajien väliset henkilökemiat kohtaavat. Tällöin opettajat uskaltavat rohkeasti ilmaista omia ideoitaan toisille sekä oppituntien pidon aikana opettajat antavat toisille tilaa opettaa, mutta samalla tukevat toista opettajaa. Koimme yhteisopettajuudessa tärkeäksi myös oppituntien arvioinnin. Keskustelimme jokaisen tunnin jälkeen, mikä meni hyvin ja, mitä seuraavalla kerralla tulisi ottaa huomioon.
Toivon, että tulevaisuudessa pääsen hyödyntämään yhteisopettajuutta, sillä oikein hyödynnettynä se toimii opetuksessa voimavarana ja mahdollistaa lukuisia eri tapoja opettaa. Koen opettajan ammatin vuorovaikutuksellisena, jossa yhteistyö muiden opettajien kanssa ei ole vaihtoehto vaan se on edellytys hyvälle opettajuudelle. Kuitenkin minua mietityttää ajatus opettajayhteisön yhteisöllisyydestä. Olen ollut sijaistamassa kouluissa, jossa yhteistyö opettajien välillä on luontevaa ja rinnakkaisten luokkien opettajat jakavat rohkeasti ideoitaan toisilleen sekä rikkovat luokkien välisiä rajoja. Olen myös ollut sijaistamassa kouluissa, joissa opettajayhteisössä on vallinnut ilmapiiri, jossa jokaisen opettajan on pärjättävä yksin. En usko, että uuden opettajan on mukava tulla tälläiseen työympäristöön, jossa opettajat eivät halua muutosta. Kuitenkin pyrin itse tulevaisuudessa tuomaan esille uusia näkökulmia sekä kertomaan positiivia kokemuksia yhteisopettajuudesta. Varsinkin opettajan jaksamisen kannalta tunne siitä, että saa tukea muilta kollegoilta vaikuttaa huomattavasti jaksamiseen.
Aiemmin opettajan työ oli hyvin itsenäistä, mutta nykyään mennään yhä enemmän siihen suuntaan, että opettajat toimivat toistensa kanssa yhteistyössä sekä hyödyntävät muiden alojen ammattilaisia työssään. Harjoittelujen aikana olemme päässeet testaamaan yhteisopettajuutta varsin monipuolisesti. Etenkin viime lukuvuonna olin esi -ja alkuopetuksen sivuaineessa, jossa toteutimme koko vuoden kestävän projektin usean harjoittelijan kanssa. Tätä kautta pääsin tutustumaan yhteisopettajuuden eri muotoihin hyvinkin tarkasti. Olen kokenut suurimmaksi osaksi yhteisopettajuuden voimavarana, kun taas välillä yhteisopettajuus on tuntunut esteeltä. Kuitenkin tässä harjoittelussa yhteisopettajuus lähti liikkeelle hyvin vauhdikkaasti.
Lähdimme suunnittelemaan harjoittelun alussa opetettavia tunteja kolmistaan, sillä päätimme pitää oppilaille projektin Antiikin Roomasta. Saloviita (2016, 165) toteaa, että yhteisopettajuudessa luokassa työskentelee vähintään kaksi opettajaa yhteistyötä tehden. Tällöin opettajat yhdessä jakavat yhdessä vastuun oppilaista. Työskentely tapahtuu pääosin samassa tilassa ja opettajat yhdesessä pohtivat oppituntien suunnittelua, toteutusta sekä arviointia. Oppituntien suunnittelussa haastavinta oli aikataulujen sopiminen. Kuitenkin saimme koottua muutamia aikoja, joina pystyimme suunnittelemaan yhdessä opetusta. Tunteja suunnitellessa pyrimme siihen, että jokainen opettaja tietäisi, mitä tunnin aikana pitää tehdä. Saimme suunniteltua tunnit siten, että ne miellyttivät jokaista opettajaa. Välillä jouduimme tekemään valintoja ehdotuksien välillä, mutta muuten olimme aikalailla samaa mieltä pidettävistä tunneista. Koen yhteisopettajuudessa yhdeksi tärkeäksi tekijäksi joustavuuden. Kun opettaa yksin, saa tehdä päätökset itsenäisesti, mutta yhteisopettajuudessa kyse on myös toisen mielipiteiden huomioimisesta.
Tunteja pidettäessä toteutimme usein täydentävää opetusta, jossa opettajat eivät toimi tunnilla rinnakkain vaan peräkkäin (Saloviita 2016,22). Tällöin toiset opettajat toimivat "apuopettajana" yhden opettajan järjestäessä toimintaa luokassa. Koen tämän yhteisopettajuuden muodon helpoimmaksi, sillä se on selkeä ja tämän muodon toteuttamiseen ei tarvitse olla paljoa kokemusta yhteisopettajuudesta. Kuitenkin koen, että yhteisopettajuudessa tulisi pyrkiä tiimiopetuksen malliin, jossa työtehtävien jakaminen muuttuu opettajien keskinäiseksi vuoropuheluksi (Saloviita 2016,22). Kuitenkin tiimiopetuksen mallissa oppituntien suunnittelu vie enemmän aikaa kuin täydentävässä opetuksessa. Saloviita myös lisää, että tiimiopetuksen mallissa opettajilla on jo aika paljon kokemusta yhteisopetuksesta. Koen, että pääsimme yhteisopettajuustuntien edetessä hyödyntämään tiimiopetusta ja toimimme luokassa rinnakkain. Varsinkin toisen kolmosharjoittelijan kanssa tulimme todella hyvin toimeen ja oppituntien pidossa toimimme samanvertaisina opettajina. Tiimiopetuksessa mielestäni on tärkeää, että opettajien väliset henkilökemiat kohtaavat. Tällöin opettajat uskaltavat rohkeasti ilmaista omia ideoitaan toisille sekä oppituntien pidon aikana opettajat antavat toisille tilaa opettaa, mutta samalla tukevat toista opettajaa. Koimme yhteisopettajuudessa tärkeäksi myös oppituntien arvioinnin. Keskustelimme jokaisen tunnin jälkeen, mikä meni hyvin ja, mitä seuraavalla kerralla tulisi ottaa huomioon.
Toivon, että tulevaisuudessa pääsen hyödyntämään yhteisopettajuutta, sillä oikein hyödynnettynä se toimii opetuksessa voimavarana ja mahdollistaa lukuisia eri tapoja opettaa. Koen opettajan ammatin vuorovaikutuksellisena, jossa yhteistyö muiden opettajien kanssa ei ole vaihtoehto vaan se on edellytys hyvälle opettajuudelle. Kuitenkin minua mietityttää ajatus opettajayhteisön yhteisöllisyydestä. Olen ollut sijaistamassa kouluissa, jossa yhteistyö opettajien välillä on luontevaa ja rinnakkaisten luokkien opettajat jakavat rohkeasti ideoitaan toisilleen sekä rikkovat luokkien välisiä rajoja. Olen myös ollut sijaistamassa kouluissa, joissa opettajayhteisössä on vallinnut ilmapiiri, jossa jokaisen opettajan on pärjättävä yksin. En usko, että uuden opettajan on mukava tulla tälläiseen työympäristöön, jossa opettajat eivät halua muutosta. Kuitenkin pyrin itse tulevaisuudessa tuomaan esille uusia näkökulmia sekä kertomaan positiivia kokemuksia yhteisopettajuudesta. Varsinkin opettajan jaksamisen kannalta tunne siitä, että saa tukea muilta kollegoilta vaikuttaa huomattavasti jaksamiseen.