Harva joulu eroaa suomalaisesta keskitalven juhlasta yhtä paljon kuin kenialainen joulu. Jos Helsingin Heikinlaaksossa asuvan Nancy Kamaun pitäisi kuvata synnyinmaansa joulua yhdellä sanalla, voisi hälyinen olla oikea sana.
– Keniassa joulu on laulua, tanssia ja meteliä. Täällä se on niin hiljainen. On kuitenkin jotain, mikä yhdistää joulunviettoa näissä kahdessa kulttuurissa: se, että ruokailu on tärkeä asia.
Keniassa pöydän ääreen kokoonnutaan yhdessä sukulaisten ja laajan ystäväpiirin kanssa. Siksi ihmisillä on tapana sopia yhdessä, miten vierailut jaetaan eri päiville. Näin kaikkiin taloihin riittää vieraita koko joulun ajaksi. Ruoaksi tehdään paistettua, grillattua ja keitettyä lihaa sekä riisiä ja ohutta leipää. Toisinaan syödään myös kanaa, vaikkakin se on Keniassa kallista.

Joulua juhlitaan kenialaisittain vasta joulupäivänä, ja niinpä heräämme jouluaamuna jo ennen kukonlaulua, jotta ehdimme kävellä valkenevassa aamussa kirkkoon jouluaamun jumalanpalvelukseen.
Joulukirkon jälkeen nautitaan aamupalaksi teetä ja mandaasi-munkkeja. Jouluinen herkkupöytä muodostuu perinteisesti kanasta, riisistä, chapatileivästä sekä erilaisista vihanneshöystöistä, jotka me naiset valmistamme joululauluja hyräillen. Juhlaruoka on lähes samanlaista muinakin juhlapäivinä, mutta jouluna panostetaan, jos mahdollista, vieläkin enemmän ruuan laatuun ja määrään. Glögiä ei täällä jouluna juoda, vaan lasiin kaadetaan paikallista juhlajuomaa eli limsaa oman maun mukaan.
Monet Suomesta tutut joululaulut kaikuvat joulun aikaan myös kenialaisissa kirkoissa, tosin eri kielillä.

(lähteet: Joulu Keniassa (sley.fi) ja Jouluherkut maailmalta | Meillä kotona (meillakotona.fi))