4. 1800-luvun kansainvälinen politiikka

Itsenäisten & suvereenien valtioiden aika syntyi Westfalenin rauhassa 1648 
  • Valtioiden suvereenisuus eli täysivaltaisuus, valtioiden välisen politiikan perusta
Euroopan suurvaltojen tasapainopolitiikka
  • Tasapainopolitiikka = pyrittiin siihen, ettei yksikään valtio olisi hegemonisessa asemassa
  • Tasapainopolitiikan perusta luotiin Napoleonin sotien jälkeen Wienin kongressissa 1814-1815, jolloin Euroopan kartta piirrettiin uudelleen
  • Muuttuvin liittokunnin haettiin tasapainoa Euroopan valtioiden välillä
  • Suurvaltojen keskinäisten voimasuhteiden muuttumattomuuden ajateltiin takaavan rauhan Euroopassa 
  • Jos joku suurvalta yrittäisi muuttaa omavaltaisesti ja aggressiivisesti voimasuhteita, muut valtiot puuttuisivat asiaan 
  • Saksan-Ranskan sodassa (1870-71) Saksa osoitti olevansa Manner-Euroopan johtovaltio
  • Maailman merillä ja taloudessa Iso-Britannia oli johtava valtio, vaikka Saksa otti nopeasti Isoa-Britanniaa kiinni
  • Venäjän mahti kasvoi, Krimin sodassa (1853-56) Ranska ja Iso-Britannia estivät Venäjän vallan kasvun Ottomaanien valtakunnan kustannuksella

Nationalismi, eli kansallisuusaate, syntyi 1800-luvun alkupuolella

  • Italian pikkuvaltiot yhdistyivät Italian kuningaskunnaksi 1860-luvulla
  • Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi 1870-luvulla, Itävalta jättäytyi omaksi suurvallakseen, vaikka sen eliitti olikin saksankielistä
  • Eri alueiden alistetut kansat kehittivät kansallista kulttuuriaan ja vaativat jopa itsenäisyyttä, esim. Puolassa, Unkarissa ja Suomessa
  • Toisinaan suurvallat puuttuivat toistensa sisäisiin asioihin auttamalla kukistamaan kansannousuja
  • Ottomaanien valtakunta, ”Euroopan sairas mies”, menetti otteen Balkanin alueesta, Kreikka, Bulgaria, Serbia, Romania itsenäistyivät