Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa.

He miettivät, kuka auttaisi heitä vierittämään suuren kiven pois haudan suulta.

Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta.
Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.

Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö.

Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.

Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.

Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen:

 'Hän on noussut kuolleista.

Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.

' Tämä oli minun sanomani teille."

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä.

He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.

Silloin Jeesus sanoi heille:

"Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan.

Siellä he näkevät minut."



Matt. 28:1–10, Mark.16:1-7, Luuk.24:1-12,  Joh.20:1-18.