Lisääntymisesteet ovat eliön ominaisuuksia, jotka estävät lajien risteytymisen keskenään tai heikentävät lajiristeymien selviämistä. Tunnetuin esimerkki lisääntymisesteestä on maantieteellinen isolaatio – sen lisäksi lisääntymisesteisiin kuuluvat parittelua ja hedelmöitystä edeltävät ja niiden jälkeiset lisääntymisesteet. Lisääntymisesteet ovat osoitus siitä, että saman lajin kaksi populaatiota ovat kehittyneet eri lajeiksi.

Uuden lajin kehittymiseen vaaditaan geenivirran loppuminen eli isolaatio. Maantieteellinen isolaatio voi johtua esimerkiksi populaatioiden välissä olevasta epäedullisesta alueesta, kuten merestä, vuoristosta tai aavikosta. Lajin populaatioita voivat erottaa myös pienemmät tekijät, kuten moottoritie, pelto tai asuinalue.

Kun kaksi saman lajin populaatiota eristyy maantieteellisesti toisistaan, populaatioiden välillä ei enää tapahdu geenivirtaa. Esimerkiksi tiikeri ja leijona eivät voi risteytyä luonnossa, koska ne elävät eri alueilla (tiikeri Aasiassa ja leijona Afrikassa). Tiikerin ja leijonan lajiristeymiä voi syntyä tarhaoloissa. Tätä lajiristeymää sanotaan leikeriksi.


Kuvassa oleva tiikerin ja leijonan risteymä (liikeri eli leikeri) voi syntyä tarhaoloissa.

​Joskus myös samalla alueella elävien lajin populaatioiden välille voi syntyä lisääntymiseste, jolloin geenivirta voi katketa. Tällöin populaatiot elävät samalla alueella, mutta niillä on esimerkiksi erilainen ekologinen lokero. Samalla alueella elävien populaatioiden välisenä lisääntymisesteenä voi toimia esimerkiksi käyttäytyminen: vaikkapa lajien soidin ja siihen liittyvät signaalit voivat olla niin erilaisia, että lajien välistä parittelua ei pääse tapahtumaan.

Esimerkiksi monet suulat näyttävät samalta ja pesivät samoilla alueilla. Niillä on kuitenkin pitkä ja muista suulalajeista eroava soidintanssi, jonka sekä naaras että koiras on osattava kokonaisuudessaan. Ellei toinen osapuoli osaa jotain tanssin vaihetta, se ei pääse parittelemaan.

Suulien parinmuodostukseen liittyvät kosinta- ja soidinmenot ovat moniosainen ja pitkä käyttäymisrituaali. Sen tarkoituksena varmistaa, että vain saman lajin yksilöt parittelevät keskenään.



​Joskus lisääntymisesteenä on se, että lajien sukusolut eivät voi yhtyä. Esimerkiksi eri kasvilajeilla siitepölyhiukkaset voivat olla kemiallisesti ja rakenteellisesti niin erilaisia, että ne eivät pysty hedelmöittämään toiseen lajiin kuuluvaa kukkaa.

Kaksi toisilleen läheistä sukua olevat lajit voivat joskus paritella ja saada jälkeläisiä. Risteytymisen tuloksena syntyneiden jälkeläisten (esimerkiksi hevosen ja aasin jälkeläisen eli muulin) elinkyky tai lisääntymiskyky voi kuitenkin olla heikentynyt, eli niiden fertiliteetti on alentunut. Myös lisääntymisajankohdan erot, kuten eriaikainen kutu, kukinta tai pariutumisaika, voivat toimia lisääntymisesteenä.

Ennen hedelmöitystä olevat isolaatiomekanismit

Isolaatiomekanismi	Esimerkki
Erilaiset elinympäristöt	Populaatiot eivät kohtaa, esimerkiksi metsäkirvinen pesii metsässä, niittykirvinen avoimilla paikoilla.
Käyttäytymiserot	Synnynnäiset soidinliikkeet ovat niin erilaiset, että parittelua ei tapahdu. Esimerkiksi sorsilla.
Lisääntymisen ajankohta	Esimerkiksi keväällä ja kesällä lisääntyvät kalalajit.
Siittiö tai siitepölyhiukkanen ei hedelmöitä munasolua	Vaikka kasvin pölytys tai eläinten siitos onnistuisi, hedelmöitys ei onnistu sukusolujen erilaisten ominaisuuksien seurauksena.

Hedelmöityksen jälkeiset isolaatiomekanismit

Isolaatiomekanismi	Esimerkki
Risteymien elossasäilyvyys	Risteymät eli hybridit kuolevat ennen lisääntymisikää.
Risteymä steriili	Risteymä ei pysty tuottamaan hyvälaatuisia sukusoluja. Esimerkiksi hevosen ja aasin risteymä eli muuli ei pysty tuottamaan lisääntymisen mahdollistavia sukusoluja.

​ Opetus.tv: isolaatiomekanismit​