Veera Hynninen
Jope 1
Opintojaksolla suurimpia oivalluksiani ovat tähän mennessä olleet toisenlaisten työskentelytapojen mahdollisuus historianopetuksessa. Arvoitukset ja tarinan kiinnostavat lapsia, joten niiden käyttö opetuksessa tekee siitä mielenkiintoista. Olen ymmärtänyt kuinka paljon historian opetus voi vaatia luovuutta opettajalta, jos se tehdään eritavalla, kuin on totuttu. Yksi oivallukseni liittyi myös historian opetukseen Englannissa tai Yhdysvalloissa, jossa tutkiva oppiminen tuntuu olevan jopa pohjana historian opetukselle. Oivalsin myös historiataitojen opetuksen merkityksen historian tietojen opetuksen lisäksi.
Oivalluksia lähden viemään käytäntöön ensisijaisesti ajattelutavan muutoksella. Totuttu tapa ei ole aina paras tapa opettaa ja oppia. Kuitenkin esimerkiksi tutkivan oppimisen projektissakin huomasin, että luovien opetustapojen keksiminen ei onnistu, jos sisältötieto ei ole hallussa. Näinollen, kun lähden opettajantyössä viemään oivalluksia paremmista työskentelytavoista käytäntöön, on tärkeää tutkeutua myös kirjaan siinä mielessä, että sieltä löytyy ala-asteella opetettavat asiat historiasta. Näistä olisin kaivannut lisätietoa, mutta ymmärrän, kuinka opettajankoulutuksessa ne ovat toisisjaisia opetustavoille.
Vaikka tutkiva oppiminen ja muu oppilasta osallistava ja kiinnostusta herättävä opetus on sinällän selkeää, tuntuu silti hieman vieraalta ajatukselta tuoda se käytäntöön. Mietityttää riittääkö luovuus ja kuinka saada aika riittämään tarvittavien historian tietojen ja taitojen opetukseen. Ilmeisesti kuitenkaan kaikkea ei tarvitse itse lähteä tyhjästä keksimään, vaan on jo valmiita projekteja asioiden opettamisen tueksi. Mietin onko opettajan oppaissa tällaisia ideoita jo tai jos ei ole, voisikohan tulevaisuudessa olla.
Opintojaksolla suurimpia oivalluksiani ovat tähän mennessä olleet toisenlaisten työskentelytapojen mahdollisuus historianopetuksessa. Arvoitukset ja tarinan kiinnostavat lapsia, joten niiden käyttö opetuksessa tekee siitä mielenkiintoista. Olen ymmärtänyt kuinka paljon historian opetus voi vaatia luovuutta opettajalta, jos se tehdään eritavalla, kuin on totuttu. Yksi oivallukseni liittyi myös historian opetukseen Englannissa tai Yhdysvalloissa, jossa tutkiva oppiminen tuntuu olevan jopa pohjana historian opetukselle. Oivalsin myös historiataitojen opetuksen merkityksen historian tietojen opetuksen lisäksi.
Oivalluksia lähden viemään käytäntöön ensisijaisesti ajattelutavan muutoksella. Totuttu tapa ei ole aina paras tapa opettaa ja oppia. Kuitenkin esimerkiksi tutkivan oppimisen projektissakin huomasin, että luovien opetustapojen keksiminen ei onnistu, jos sisältötieto ei ole hallussa. Näinollen, kun lähden opettajantyössä viemään oivalluksia paremmista työskentelytavoista käytäntöön, on tärkeää tutkeutua myös kirjaan siinä mielessä, että sieltä löytyy ala-asteella opetettavat asiat historiasta. Näistä olisin kaivannut lisätietoa, mutta ymmärrän, kuinka opettajankoulutuksessa ne ovat toisisjaisia opetustavoille.
Vaikka tutkiva oppiminen ja muu oppilasta osallistava ja kiinnostusta herättävä opetus on sinällän selkeää, tuntuu silti hieman vieraalta ajatukselta tuoda se käytäntöön. Mietityttää riittääkö luovuus ja kuinka saada aika riittämään tarvittavien historian tietojen ja taitojen opetukseen. Ilmeisesti kuitenkaan kaikkea ei tarvitse itse lähteä tyhjästä keksimään, vaan on jo valmiita projekteja asioiden opettamisen tueksi. Mietin onko opettajan oppaissa tällaisia ideoita jo tai jos ei ole, voisikohan tulevaisuudessa olla.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.