Ikivanhaa suomalaista syksyn juhlaa, jota vietettiin sadonkorjuun päättyessä, kutsuttiin kekriksi.Lokakuuhun mennessä taloissa oli saatu syystyöt loppuun; viljat oli koottu aittoihin, perunat ja juurekset pantu maakuoppaan tai kellariin ja syysteurastukset tehty. Vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan kekri aloitti uuden vuoden. Kekriin kuuluikin nykyisen uuden vuoden tapaan erilaisia taikoja ja ennustuksia, joita tehtiin tulevaksi vuodeksi ihmisten ja karjan menestykseksi.Herkut jätettiin yöksi pöydälle, koska uskottiin , että kodinhaltiat ja vainajien henget käyvät yöllä aterioimassa.
Eskarissa lähdimme metsäretkelle kekrin aikoihin, ja kuinka ollakaan törmäsimme laavulla Maahismuoriin. Hän oli kadottanut lapsenlapsensa pikku Mion, ja samassa hössäkässä hänen taikakalunsakin oli kadonnut. Ja loitsuja oli ilmassa. Lupasimme auttaa Maahismuoria sekä pikku Mion että taikakalun etsimisessä. Jotta saisimme taikakalun haltuumme, meidän täytyi seurata keijun seittejä ja selvittää ikivanhan naurislyhdyn oikea nimi. Naurislyhty johdatti meidät kadonneen taikakalun luo, joka paljastui kahvinpaahtimeksi. Ja selvitimme naurislyhdyn nimenkin: KITUPIIKKI.
Kyllä maistui lopuksi makkarat ja muut Maahismuorin herkut, nam!