Steinerkoulut ja steinerpäiväkodit toteuttavat kasvatus- ja opetustehtäväänsä osana suomalaista julkista koulutusjärjestelmää sekä osana kansainvälistä steinerkasvatusliikettä. Steinerkoulut ja steinerpäiväkodit ovat inhimilliseen kasvuun, kehitykseen ja kasvatukseen tähtääviä yhteisöjä. Ne pitävät tehtävänään rikastaa ja monipuolistaa yleistä koulu- ja varhaiskasvatusjärjestelmää soveltamalla lapsilähtöistä ja vaihtoehtoista kasvatusajattelua käytäntöön.

 

2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen järjestäjinä toimivat useimmiten steinerpäiväkodit, jotka voivat tuottaa myös esiopetuspalveluita siihen luvan saaneille steinerkouluille. Suomessa toimii myös steinerpedagogisesti suuntautuneita päiväkoteja. Myös tällöin varhaiskasvatuksen järjestäjä on vastuussa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskevien säädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman yleisten perusteiden mukaisesti. Varhaiskasvatus toteutetaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta laaditun paikallisen steinerpedagogisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti.

Suomessa toimii kaikkiaan 42 steinerpäiväkotia, joista viisi on ruotsinkielisiä.

Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja toiminnasta sen eri toimintamuodoissa. 

Steinerpäiväkodit ovat usein vanhempien perustamia yksiköitä, jolloin yhteistyö kotien kanssa on tiivistä ja monipuolista. Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö painottuu erityisesti varhaiskasvatus- ja esiopetusvaiheeseen. Vanhempien mielipiteitä kuullaan ja heidän antamansa palaute otetaan huomioon varhaiskasvatuksen järjestämisessä.

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

Varhaiskasvatus, siihen kuuluva esiopetus ja perusopetus muodostavat steinerpedagogiikassa lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Kasvatus nähdään ennen kaikkea lapsen hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena tukemisena (salutogenesis). Opetus etenee lapsen kehityksen mukaisesti siten, että siinä otetaan huomioon kasvun ja kehityksen eri herkkyyskaudet.

Steinerpedagogiikan keskeisenä tehtävänä on vaalia lapsen tervettä kehitystä eli hänessä vaikuttavien sisäisten voimien dynaamista tasapainoa ja lapsen harmonista yhteyttä sosiaaliseen ympäristöön. Sen pyrkimyksenä on myös auttaa lasta löytämään ainutkertaiset kykynsä ja vahvuutensa, toteuttamaan itsessään olevia mahdollisuuksia sekä kehittämään sosiaalisia taitoja vahvistaen siten osallisuutta ja aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Yleisen varhaiskasvatuksen tavoin se edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ehkäisee syrjäytymistä. Steinerpedagoginen varhaiskasvatus tukee lasten huoltajia kasvatustyössä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään ja opiskeluun.

Maailmassa toimii tällä hetkellä yli 2000 steinerpäiväkotia 80 eri maassa. Suomessa on (2020) 42 steinerpäiväkotia.

Kansainvälinen steinerpedagoginen varhaiskasvatusjärjestö (IASWECE) on laatinut v. 2014 keskeiset kriteerit, jotka luonnehtivat steinerpedagogista varhaiskasvatusta sen paikallisten ja kulttuuristen ominaispiirteiden lisäksi:

• Olennaisin tekijä pienten lasten parissa tapahtuvassa työskentelyssä on kasvattajan sisäinen asenne ja toiminta, jotka muodostavat tärkeän esimerkin lapsen jäljittelevälle toiminnalle ja oppimiselle.
• Steinerpedagoginen varhaiskasvatus ottaa huomioon alle kouluikäisille lapsille tyypilliset kehitysvaiheet. Niihin kuuluvat tahtoon perustuva, fyysis-painotteinen toiminta, joka luonnehtii lapsen kolmea ensimmäistä ikävuotta.
• Varhaisvuosien keskivaihetta puolestaan kuvastaa erityisesti sille ominainen mielikuvitusleikki, minkä jälkeen kehitys etenee kohti esikouluikäisen kognitiivisempaa, oppimispainotteista lähestymistapaa maailmaan.

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus voi olla erilaista eri maanosissa ja kulttuureissa sekä erota toisistaan ryhmäkoon, ikärakenteen tai lasten yksilöllisten tunnuspiirteiden pohjalta. Näistä eroavaisuuksista huolimatta siihen kuuluvat seuraavat yhteiset, keskeiset tavoitteet:

1. Rakkaudellinen, kiinnostunut ja hyväksyvä suhtautuminen lapseen.
2. Mahdollisuus omaehtoiseen leikkiin yksinkertaisilla leikkimateriaaleilla, mikä on pienten lasten tärkein toiminta. Leikki on lapsen työtä, joka mahdollistaa omien kokemusten työstämisen ja ymmärtämisen.
3. Tietoisuus siitä, että pienet lapset oppivat jäljittelyn, erilaisten aistivaikutelmien ja aistikokemusten sekä liikkeen kautta. Lasten luontaisena tarpeena on tutkia aktiivisesti fyysis-sosiaalista ympäristöään. Ympäristön tehtävänä on tarjota heille rajoja, järjestystä ja suojaa mutta luoda myös mahdollisuuksia riskien ja haasteiden kohtaamiseen. Todellisuuteen perustuvien kokemusten painottaminen virtuaalimaailman sijasta edesauttaa lasta luomaan terveen suhteen maailmaan.
4. Taiteellinen toiminta, kuten sadut ja tarinat, musiikki, piirustus ja maalaus, rytmiset leikit ja muovailu, edistää mielikuvituksen ja luovuuden tervettä kehitystä.
5. Mielekäs käytännön työ, kuten keittäminen, leipominen, puutarhanhoito, käsityö ja erilaiset kodintyöt, luo mahdollisuuksia inhimillisten kykyjen kehittämiseen painopisteen ollessa arkielämän prosesseissa oppimistulosten sijaan.
6. Säännöllinen päivä-, viikko- ja vuosirytmi luo turvallisuutta, mielekästä vuorovaikutusta ja elämänkokonaisuutta. Vuodenaika- ja muita juhlia vietetään kulttuurisen ja maantieteellisen ympäristön mukaisella tavalla.
7. Varhaiskasvattajan jatkuvan tutkivan asenteen ja itsekasvatuksen korostaminen, mikä voi pohjautua opiskeluun, meditaatioon tai taiteelliseen ja käytännölliseen toimintaan.
8. Lapsen terve kehitys edellyttää myös yhteisöllistä asennoitumista sekä terveitä sosiaalisia suhteita lapsiin, vanhempiin ja kollegoihin.

2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot

Steinerpäiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toimintamuoto. Päiväkodeissa toiminta on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaen huomioon esimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseen ja ryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset.

Steinerpäiväkodissa hoito- ja kasvatustehtävissä toimivista vähintään yhden kolmasosan tulee olla kelpoisia steinerpedagogisen varhaiskasvattajan tehtävään. Steinerpäiväkotien henkilöstön moniammatillisuus on laadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut, tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta, josta steinerpäiväkodeissa vastaa ensisijaisesti steinerpedagoginen varhaiskasvattaja. Kokonaisvastuu lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on steinerpedagogisella varhaiskasvattajalla, joka/jotka suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa kollegiaalisesti yhdessä muu varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa.

Muun steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toteutus ja painopisteet vaihtelevat järjestäjän päätösten mukaan, mikäli nämä toimintamuodot täyttävät steinerpedagogiset kriteerit toiminnan ja henkilöstön osalta. 

 

2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen henkilöstö tuntee steinerpedagogisen koulutusjärjestelmän sekä sen eri vaiheiden keskeiset tavoitteet, ominaispiirteet ja käytännöt. Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisen sujuvuuden vuoksi myös siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan.

 

2.4 Arvoperusta

Muun varhaiskasvatuksen tavoin myös steinerpedagogisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus terveyteen, hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Perusteiden arvoperustan lisäksi:

Lapsuuden itseisarvo

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvoisesta merkityksestä. Lapsuuden suojeleminen ja vaaliminen, kasvurauhan takaaminen ja oikeus lapsuuden huolettomuuteen ja turvaan ovat keskeisiä arvoja steinerpedagogiikassa. Lapsuuden kunnioitus merkitsee myös lapsen persoonallisuuden näkemistä ja arvostamista, lapsen yksilöllisyyden kunnioittamista. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi, oikeus kasvaa omaksi itsekseen.

Vapaus

Steinerpedagogiikassa keskeinen arvo on vapauteen kasvattaminen. Kyse ei ole niin sanotusta vapaasta kasvatuksesta, vaan vapaus nähdään menetelmän sijaan päämääränä. Lapsille ei päiväkodin eikä koulun piirissä välitetä mitään tiettyä maailmankatsomusta. Tärkeää on, että jokainen luo itse oman maailmankuvansa ja ihmiskäsityksensä.

Erilaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvostaminen

Lasten erilaisuutta ja erilaisia toimintatapoja arvostetaan. Lapsella on oikeus oppia sekä rakentaa käsitystä itsestään ja maailmasta omien lähtökohtiensa ja edellytystensä mukaisesti. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden arvostamisen rinnalla painottuu yksilöiden välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä mahdollisuus kehittää kykyjään ilman sukupuolesta johtuvia ennakko-odotuksia ja rajoituksia. Kaikessa toiminnassa pyritään oikeudenmukaisuuteen.

Lapsilähtöisyys

Steinerpedagogiikassa lapsilähtöisyydellä tarkoitetaan sekä lapsen kulloisenkin kehitysvaiheen tukemista että lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Kasvatuksen ja opetuksen käytännöt perustuvat niin tietoon lapsen kehityksestä kuin lapsihavainnointiin. Ymmärrys lapsesta edellyttää kohtaamista, kasvattajan kunnioittavaa ja rakastavaa asennetta. Kasvattajan sisäinen pyrkimys itsensä kehittämiseen - itsekasvatus - on kasvatuksen perusta.

Kasvu ihmisyyteen

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Erityisesti pienen lapsen on tärkeää saada kokea, että maailma on hyvä. Lapsuus on luontaisesti toiminnan ja leikin aikaa, jolloin pyrkimys hyvyyteen painottuu nimenomaan tekoihin.

Toiminnallisuus

Omaehtoinen vapaa leikki nähdään steinerpedagogiikassa varhaiskasvatusiän keskeisenä ja korvaamattomana oppimismuotona. Se myös rohkaisee lapsia yhdessä tekemiseen ja kasvattaa yhteisöllisyyteen. Toiminnan päivä-, viikko- ja vuodenaikarytmi rakentaa osaltaan turvallista leikki- ja oppimisympäristöä.

Kestävä kehitys ja elämäntapa

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan kestävän kehityksen ja elämäntavan periaatetta. Laadukas luonnonmukainen ravinto terveen kasvun perustana on osa pedagogiikkaa. Monet päiväkodit ovat mukana esimerkiksi Portaat luomuun-ohjelmassa. Materiaaleissa, kuten leikkivälineissä, painotetaan luonnonmukaisuutta. Ympäristökasvatus on konkreettista, jolloin ekologisuus tulee lapsille tutuksi päivittäisessä toiminnassa. Luonnossa liikkuminen ja leikkiminen rakentavat lapsen omaa luontosuhdetta kehittäen myös kauneuden tajua ja tunnetaitoja. Luonnon kunnioittaminen ja suojeleminen on tärkeä arvo.

Yhteistyö huoltajien kanssa

Steinerpedagogiikassa yhteistyö huoltajien kanssa on toiminnan lähtökohta ja pohja varhaiskasvatukselle. Aikuisten pyrkimys luoda keskinäinen luottamuksellinen ilmapiiri on lapselle suoja, jossa on turvallista kasvaa. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan avoin ja kunnioittava suhtautuminen perheiden ja kotien monimuotoisuuteen sekä niiden katsomusten, uskontojen, perinteiden ja kasvatusnäkemysten monimuotoisuuteen ja erilaisuuteen on rakentavan vuorovaikutuksen ja opetuksen perusta. Steinerpedagoginen varhaiskasvatus on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta.

Yhteisöllisyys ja kansainvälisyys

Yhteisöllisyys ja kansainvälisyys liittyvät lähtökohtaisesti steinerpedagogin tehtäväkuvaan. Steinerpäiväkodit ja –koulut ovat Steinerkasvatuksen liiton jäseninä mukana kantamassa sen toimintaa ja osallistuvat myös kansainvälisten kattojärjestöjen yhteistyöhön. Kotimaassa ja ulkomailla säännöllisesti järjestettävät koulutustilaisuudet ovat foorumi ajankohtaisten kysymysten yhteistä työskentelyä ja pedagogiikan kehittämistä varten.

 

2.5 Oppimiskäsitys

Lapsi kehittyy ja oppii vuorovaikutuksessa häntä hoitavien ihmisten, huoltajien ja kasvattajien, toisten lasten ja ympäristön kanssa. Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa aistimukset, keholliset kokemukset, tunteet ja ajattelu yhdistyvät.

Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

Alle kouluikäisen lapsen oppimisessa ympäristöllä on suuri merkitys. Tärkein tekijä on kasvattaja, joka on esikuva lapselle. Tällöin kasvattajan itsekasvatuksen avulla voidaan parhaimmillaan luoda suotuisa kasvuympäristö lapselle, joka tosiasiallisesti kasvattaa itse itseään saamansa esikuvan pohjalta.

Steinerpedagogiikan perustana olevaan kehitysnäkemykseen liittyy keskeisesti niin sanottu seitsenvuotisrytmi. Kun lapsi muuttuu ja kehittyy, myös opetusmenetelmät muuttuvat ikäkausipedagogiikan mukaisesti. Oppimisen tapa on erilainen eri ikävaiheissa. Alle seitsenvuotias lapsi oppii jäljittelemällä, mikä säilyy kykynä vielä alaluokillakin. Jäljittely on mallioppimista ja matkimista syvempää liittymistä kohteeseen, sisäistä myötä tekemistä, joka ei aina ilmene välittömästi vaan voi tulla esiin pitkänkin ajan kuluttua. Jäljittelykyky on myötäsyntyinen ja yksilöllinen. Uuden aivotutkimuksen mukaan jäljittelyn neurologisena perustana toimivat ns. peilisolut, jolloin toisen liikettä katsoessa näkijässä aktivoituvat samat aivosolut kuin tekijässä.

Ympäristössä lapsen kehityksen kannalta tärkeää on kasvattajien luoma ilmapiiri, jossa olennaisia tekijöitä ovat kasvattajan valoisa asenne, aito ja pakoton rakkaus sekä ilon merkitys. Ne ovat voimia, jotka edesauttavat ja vahvistavat lapsen fyysistä kehitystä ja terveyttä. Lapsi tarvitsee kokemuksen tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Myös turvallisuuden tunteella ja myönteisillä tunnekokemuksilla on oppimisessa suuri merkitys.

Kokoavasti voidaan sanoa, että lapset oppivat leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä ja arjen puuhia tehden sekä ilmaisten itseään taiteellisella toiminnalla. Toiminnan rytmillä ja jäsentyneisyydellä on myös tärkeä merkitys. Uusilla opittavilla taidoilla ja tiedoilla on tärkeää olla yhteys lasten arkeen ja kokemusmaailmaan. Oppiminen on elämyksellistä ja kokemuksellista lapsen liittyessä maailmaan juuri oman tekemisen, leikin ja kokemisen kautta.

• Lähteitä:
• Steiner 1991, 131
• Paalasmaa 2011, 126-128
• Helenius & Lummelahti 2013, 74
• Steiner 1983, 16

2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus

Steinerpedagogisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan, käsitykseen lapsesta ja ihmisestä, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan ihmiskäsitykseen perustuvaa, ammatillisesti johdettua ja ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten hyvinvoinnin ja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa, oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikan painottuminen varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää steinerpedagogista asiantuntemusta sekä sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointia voidaan parhaalla tavalla edistää.

Perusteet: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1365277

2.7 Laaja-alainen osaaminen

Perusteet: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1365278

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa laaja-alaista osaamista koskevien tavoitteiden toteutus perustuu ikäkausiopetukseen. Alle kouluikäisen lapsen kehityksessä painopiste on fyysisen kasvun ja muotoutumisen alueella. Tässä ikävaiheessa ajattelu, tunne ja tahto ovat välittömässä yhteydessä toisiinsa. Fyysinen terveys sekä tunne-elämän ja ajattelun kehityksen tasapaino nähdään perustana kaikelle oppimiselle ja yksilöllisten kykyjen tasapainoiselle kehitykselle. Varhaiskasvatus on lapsen fyysistä, emotionaalista ja kognitiivista kehitystä kokonaisvaltaisesti tukevaa pedagogiikkaan.

Kestävän kehityksen ja elämäntavan arvot liittyvät keskeisesti steinerpedagogiikkaan ja ovat luontainen, arkinen osa varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria.

Ajattelu ja oppiminen

Steinerpedagogiikan ihmiskäsityksen mukaan lapsen ajattelutaidot kehittyvät vähitellen. Yleisesti ottaen ajattelu merkitsee toimintaa ja erilaisia prosesseja, joiden avulla ulkomaailma sisäistetään ihmisen sisäiseksi maailmaksi. Sen kehitys etenee alle kouluikäisen lapsen aistimusten ja havaintojen refleksinomaisesta, assosiatiivisen hyppelehtivästä ja konkreettisesta ajattelusta kohti kouluikäisen itsenäisiä ajatus- ja mielikuvia ja murrosikäisen abstraktia, käsitteellistä ajattelua.

Lapsen oppiminen tapahtuu varhaisiässä nimenomaan jäljittelemällä, jolloin kasvatuksen tehtävänä on luoda lapselle hyviä tapoja ja tottumuksia. Toinen tärkeä oppimisen edellytys on muistin kehitys, joka etenee paikallismuistin ja rytmisen muistin kautta kohti tietoista, älyllistä muistikykyä. Näiden kognitiivisten kykyjen asteittain tapahtuvan kehittymisen vuoksi ajattelun kehitystä ei kiirehditä, vaan maailma tehdään lapselle ymmärrettäväksi ensisijaisesti toiminnan, mielikuvituksen ja leikin avulla.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa leikkiminen on lapsen tärkein kehitysvaihetta vastaava oppimismenetelmä. Omaehtoinen, vapaa leikki kehittää mielikuvituksen ja luovuuden ohella myös muita oppimisen perustaitoja: oma-aloitteisuutta, kykyä kokeilevaan toimintaan ja samalla taitoa oman oppimisen ohjaamiseen sekä luottamusta omaan osaamiseen.

Leikin ohella sadut ja tarinat, taiteellinen toiminta ja toiminnan rytmisyys kehittävät lapsen luovan ajattelun edellytyksiä ja muistikykyä. Myös runsas ja monipuolinen liikunta, kuten vapaa leikki, liikuntaan aktivoiva ympäristö, pihaleikit ja välineet sekä metsäretket, kehittää lasten motorisia valmiuksia ja perustaitoja. Tutkimuksissa juuri liikunnan on todettu vaikuttavan merkittävästi ja myönteisesti lasten kognitiivisen toiminnan kehittymiseen, kuten muistin ja toiminnan ohjaukseen. Sillä on myös suuri merkitys lasten kokonaisvaltaiselle fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille, kasvatukselle ja kehitykselle.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Varhaiskasvatus kaikkine toimintoineen on jo itsessään vuorovaikutustaitojen ja kanssakäymisen harjoittelun, opettelun ja oppimisen aikaa. Ystävällisyyteen, toisten huomioimiseen ja hyviin tapoihin ohjaa ryhmän aikuisten antama esikuva. Huomaavaisuutta kehittää myös ryhmässä olevien eri-ikäisten lasten keskinäinen auttaminen. Hyvät tavat ja tottumukset juurtuvat lapsiin päivittäin toistuvien toimien avulla. Esimerkiksi ruokailuhetkissä, vuodenaikajuhlissa ja erilaisissa tapahtumissa opitaan myös erilaisten tilanteiden ja ihmisten kohtaamista sekä jakamaan kokemuksia ja arvostamaan oman ja toisten perheiden perinteitä ja tapoja.

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen ilmapiiri perustuu aikuisten luomaan kodinomaiseen lämpöön sekä turvalliseen ja hoivaavaan läsnäoloon. Iloisuus, kiireettömyys ja avoimuus ohjaavat lapsia sosiaaliseen kanssakäymiseen rohkaistessaan omien kykyjen ja taitojen harjoittamiseen. Niiden käytössä ja vahvistumisessa kasvaa myös itseluottamus, josta versoo aito sosiaalisuus.

Lasten itseilmaisua tuetaan monin tavoin, ja heitä rohkaistaan osallistumaan keskusteluun ryhmätilanteissa. Varhaisiässä sosiaalisten taitojen kehittymistä tukee myös mahdollisuus ilmentää mielikuvituksen voimaa luovassa leikissä yhdessä ikätovereiden kanssa.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot

Lapsia autetaan edellytystensä mukaan huolehtimaan itsestä ja toisista, omasta pukeutumisesta ja puhtaudesta, tavaroista ja yhteisestä ympäristöstä. Arjen taitojen oppimista tukee koko steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri ja aikuisten antama esikuva. Lapsia ohjataan toimimaan turvallisesti lähiliikenteessä. Yhteistyössä huoltajien kanssa käsitellään tarvetta lasten arkielämän rytmisyyteen sekä ruokailun, levon ja liikunnan merkitystä lasten hyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksenä.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten luottamusta ja myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen. Siinä vallitseva kunnioittava ilmapiiri lasta kohtaan ja lapsen kokemus aikuisen antamasta turvasta vahvistavat lapsen perusluottamusta siihen, että maailma on hyvä.

Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen

Viime vuosikymmenten kotimaisen ja kansainvälisen aivotutkimuksen tärkeimpiä tuloksia on se, että lapset oppivat eri taitoja, kuten kävelemisen, puheen ja ajattelun, parhaiten oman aktiivisuuden kautta. Siihen kuuluvat yritys ja erehdys, vapaa leikki, jäljittelyä edistävät suorat kontaktit ja välitön vuorovaikutus lapsen sosiaalisen ympäristön kanssa, eri aistien aktiivinen käyttö, liikunta sekä ympäristön leikkivälineiden ja materiaalien laatu. Liittyessään näiden erilaisten aktiivisten taitojen kautta maailmaan lapsi oppii samalla sen monilukutaitoa.

Aivot, ja samalla lapsen monilukutaito, kehittyvät, kun lapsi aktiivisesti ja omaehtoisesti aistii, havaitsee, tutkii, löytää, kuuntelee, koskettaa, haistaa, maistaa, kokee myötätuntoa ja empatiaa, ajattelee, puhuu ja toimii. Kaikki omaehtoinen toiminta ja päivittäiset aktivoivat virikkeet vaikuttavat lapsen aivojen kehitykseen ja aivosolujen välisten yhteyksien syntymiseen ja muuttumiseen positiivisella tavalla. Tästä syystä on erityisen tärkeää tukea pienen lapsen senso-motorista kehitystä.

Kansainvälisen aivotutkimuksen mukaan leikki kuuluu olennaisesti aivojen kehitystä edistäviin tekijöihin. Saksalainen aivotutkija Gerald Hüther kutsuukin leikkiä ”aivojen lannoitteeksi ja lasten sielulliseksi voimaravinnoksi”. Hänen mukaansa aivosolujen välisten yhteyksien valtava potentiaali voi vakiintua aivoissa ja lasten piilevät kyvyt voivat kehittyä mahdollisimman hyvin vain, jos heille on tarjottu tilaisuus leikkiä niin kauan kuin mahdollista.

Tärkeimpiä tekijöitä lasten kielelliselle ja käsitteelliselle kehitykselle ovat dialoginen vuorovaikutus sekä lapselle lukeminen ja siihen liittyvä keskustelu. Niiden lisäksi myös sosio-ekonomisilla tekijöillä on todettu olevan vaikutusta erityisesti lapsen sanavaraston kehittymiseen ja puhekeskuksen harjaantumiseen.

Mediapedagogiikan professori Paula Bleckmann on kehittänyt mediatäysi-ikäisyyteen johtavat kuusiaskeliset portaat, joilla eteneminen tapahtuu lapsen kehityksen tahdissa. Hän kutsuu alinta porrasta sensomotoriseksi integraatioksi, joka sisältää lapsen varhaisen, moniaistisen oppimistavan ja jossa lapsen aistihavainnot (sensoriikka) liittyvät hänen liikkeisiinsä (motoriikka). Toinen askelma merkitsee kommunikaatiokykyjen kehittymistä, joilla tarkoitetaan eleitä, ilmeitä, kieltä ja myöhemmin tapahtuvaa kirjoittamista. Niiden kehitys on olennaisesti tekemisissä lapsen kyvyn kanssa liittyä maailmaan ja toisiin ihmisiin. Kolmannella portaalla on kyse tuotteliaisuudesta, joka liittyy erityisesti mielikuvitukseen, luovaan leikkiin ja toimintaan. Neljännellä askelmalla kehittyy vastaanottokyky, joka pitää sisällään tarkan katsomisen ja kuuntelemisen, havaitun ymmärtämisen, työstämisen ja pohtimisen. Tämä askelma vastaa kapeasti ymmärrettyä mediakompentenssia, joka on Bleckmannin mukaan paljon sitä laajempi käsite. Viides askelma tarkoittaa kriittistä arvostelukykyä, ja kuudes porras eli valintakyky sisältyy elementtinä kaikkiin muihin askelmiin. Bleckmann korostaa painokkaasti sitä, että lapsen varhainen, stabiili juurtuminen todelliseen elämään merkitsee parasta perustaa kestävälle mediakasvatukselle. Samalla se muodostaa tärkeän resurssin mediariippuvuuden ehkäisemiselle.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa edistetään lasten tieto- ja viestintäteknologista osaamista kehittämällä juuri aivojen ja sensomotoriikan valmiuksia tietotekniikan myöhempää käyttöä varten. Perustaa monilukutaidolle sekä tieto- ja viestintäteknologiselle osaamiselle luodaan siten ikäkausipedagogiikan mukaisella tavalla. Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekä tutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin ja sovelluksiin silloin kun ne tulevat luontevasti osaksi päivän toimintaa. Digitaalista dokumentointia hyödynnetään esimerkiksi leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessa kokemisessa ja tuottamisessa.

Pääpaino on kuitenkin ihmisten välisessä kohtaamisessa ja sitä kautta syntyvässä oppimisessa. Tähän digitaaliset laitteet tuovat uusia ulottuvuuksia. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologian monipuoliseen ja turvalliseen käyttöön. 

Osallistuminen ja vaikuttaminen

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa lapsi on aktiivinen ja oma-aloitteinen toimija ja osallistuja. Pedagogiikan kehitysnäkemyksen mukaan ensimmäiset seitsemän ikävuotta ovat toiminnallisuuden kehittymisen ja tahdon kasvatuksen päävaihetta. Lapsen vitaalisuudesta, rytmisistä elintoiminnoista sekä mielihaluista kumpuavat virikkeet voivat jäsentyä terveellä tavalla sosiaaliseen ympäristöön luomalla hyviä tapoja ja tottumuksia jäljittelyn ja esikuvien kautta.

Kouluikää lähestyessä lapsi alkaa harjoitella yhä enemmän tahdon omatoimista suuntaamista asettamalla itse toiminnalleen päämääriä, jolloin myös leikki kehittyy yhä pitkäkestoisemmaksi, suunnitelmallisemmaksi ja järjestyneemmäksi. Tällöin annetaan tilaa erityisesti omaehtoiselle leikille ja kannustetaan lasta oma-aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa ja mielipiteittensä kuunteleminen sekä yhdessä toimiminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Yhteisistä säännöistä keskustellaan arjen tilanteissa sopien niistä yhdessä. Varhaiskasvatuksen ilmapiirin tehtävänä on luoda kokemus keskinäisestä avunannosta, turvasta ja suojasta, jotka kuuluvat lapsen perusoikeuksiin.

• Lähteet:
  Paula Bleckmann: Medienmündig statt mediensüchtig. Neue Impulse für eine nachhaltige Medienbildung.
  Erziehungskunst 4/2017, 16-21.

2.8 Paikallisesti päätettävät asiat

Perusteissa: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2010337